matkusta Italiaan, kivikaudelle

Käytiin pitkällä viikonlopulla Italiassa, Milanossa.
Milano on komea kaupunki, mutta mutta... ainakin Milanon kokemusten perusteella Italia on auttamattoman vanhanaikainen ja toimimaton maa.

Palvelun laatu on Italiassa suorastaan surkea. Olen käynyt n. 30 maassa, enkä missään ole kohdannut yhtä huonoa palvelua kuin Italiassa. Henkilökunta on pääsääntöisesti velton oloista ja palveluasenne onneton. Sanat "thank you" tuntui olevan mahdoton lausua.

Lisäksi lähes kaikki kaupat olivat kiinni parhaaseen turistiaikaan elokuun puolivälissä, koska kauppojen pitäjät olivat lomalla (miksi siis Suomessa eivät kaupat ole kiinni heinäkuussa!?). Milanon ostoskatu Duomo-katedraalin (Duomo oli kyllä vaikuttavan näköinen!) lähellä oli myös kiinni. Turistit parveilivat Guccin, Pradan ja muiden luksusbrändien edessä luottokortit ojossa ovenkahvoja vedellen, tuloksetta. Ilmeisesti ko. liikkeiden pyörittäjillä on jo tarpeeksi rahaa.

Entä sitten yöelämä? Milano on monen nettipalstan mukaan Italian yöelämän kehto, mutta neljän päivän (to-pe-la-su) turneemme aikana löysimme vain muutamia hikisiä pupeja. Kävimme kaupungin keskeisten yökerhojen (mm. Hollywood, joku Lullabalooza tms ja sitten joku kolmas jonka nimeä en enää muista) ovilla, mutta osa oli kiinni lomakauden takia, osa taas muista syistä.
Viinakauppaa ei löytynyt mistään, ei myöskään kaljaa "kotipakettiin" myyviä liikkeitä. Lopulta löytyi eräs kioski, josta myytiin olutta ja siideriä.

Matkalla kun ollaan, pitää tietenkin lähettää postikortteja. Helpommin sanottu kuin tehty. Ensinnäkään ei meinannut löytyä liikettä, joka möisi postikortteja. Lopulta sellainen löytyi Milanon rautatieaseman yhteydestä, vaikkakin ko. liike oli oikeasti matkamuistomyymälä. Kysymykseen "can I have stamps?" vastaus kuului "topbacco shop, tobacco shop!". Jep, onhan toki loogista että postikortteja myyvä liike ei myy postimerkkejä, vaan ne pitää hakea tupakkikioskilta. Jep jep. Tupakkikioskejakin oli yllättävän hankala löytää, mutta pari sellaista löytyi rautatieaseman yhteydestä. Arvaapa saatiinko postimerkkejä? Eipä tietenkään. Loppujen lopuksi postikortit otettiin mukaan, mentiin Hki-Vantaan lentoaseman lähimpään kahvilaan kysymään mistä saisi postimerkkejä, ja vastaus oli "meiltä".

Kai Italiassa sentään jotain osataan? Ruuanlaitto, that´s it! Sen luulisi olevan maan vahvuus, onhan maan pääministeri saanut mm. EU:n elintarvikeviraston Italiaan maan mahtavan ruokakulttuurin takia (kun vaihtoehtona olisi ollut Suomi, jossa on maailman puhtain ruoka..). Well, totuus on tässäkin toisenlainen. En ole ikinä syönyt niin mautonta pizzaa kuin Milanossa syömäni kaksi lättyä olivat. Kaiken lisäksi lentokentän "paras" ravintola tarjoili spagetti-kalkkuna-peruna-vihannes-pöperöä, joka olisi jäänyt viikon nälässä pidetyltä koiraltakin syömättä. Muistoksi tästä italialaisen keittiön huippuosaamisesta sain vielä vatsataudin. Henkilökunnalle valittaessani sain vain italiankielisiä kommentteja. Yep, mr. Berlusconi is an imbesil...

Niin, vielä kielitaito: Suomessa lähes kaikki palveluammateissa toimivat puhuvat englantia, mutta Italiassa tyypillinen reaktio oli "no english", käsien ravistelu ja selän kääntäminen samalla italiaksi molottaen.

Vielä pitää kommentoida paikallista "ostoskeskusta". Netin mukaan Milanon parhaaksi kehuttu shopping center osoittautui kuppaiseksi 20 pikkuliikkeen ja yhden kaupan kokonaisuudeksi. Sanomattakin lienee selvää, että suurin osa liikkeistä oli kiinni parhaaseen myyntiaikaan lauantaina.

Entäs sitten liikennöinti? Metro oli vain puoli tuntia myöhässä. Taksikuski sanoi kuljetuksen lentokentältä kaupunkiin maksavan 60 euroa mutta mittari päätyi 130 euroon (yllättäen taksikuski ei puhunut englanniksi muuta kuin "sixty euro, come" eikä ymmärtänyt rahan palautusvaatimuksia..).

Summa summarum: suosittelen lämpimästi vierailemaan Italiassa. Ainakin se auttaa ymmärtämään, miten hieno maa ja toimiva yhteiskunta Suomi on. Ehkä voisi suositella myös R-kioskille laajentumista Italiaan.