Minulla on ollut treffeillä profiili muutaman kuukauden ja... saldo on masentava. Tarjolla on pahimmillaan (parhaimmillaan?) 15 senttiä lyhyempää, jopa 30 kiloa kevyempää seuraa, mukaanluettuna yksi transu ja yksi oikea proletaari... Nuorin tarjokas taitaa olla 18, vanhin 69. Suurin osa ei osaa kirjoittaa ensimmäistäkään lausetta ilman kirjoitusvirhettä.
Joten, mitä teen? Onko tässä iässä jo otettava mitä sattuu kiinni saamaan, vai vieläkö kannattaa odottaa?
En siis etsi kuuta taivaalta, vaan ihan tavallista luku- ja kirjoitustaitoista, mukavaa miestä.
Joten, mitä teen? Onko tässä iässä jo otettava mitä sattuu kiinni saamaan, vai vieläkö kannattaa odottaa?
En siis etsi kuuta taivaalta, vaan ihan tavallista luku- ja kirjoitustaitoista, mukavaa miestä.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Sinä vaan tunnut hakevan äidinkielen opettajaa,kun proletariaatti ja pilkku virheiset ei kelpaa.
Tietysti kannattaa odottaa. Se akateeminen, johtajatason pitkä ja tumma mies odottaa aivan kulman takana. Ja kas: aivan kuin profiilissasi toivoit, hän on huumorintajuinen, yhden naisen mies ja kiinnostunut kulttuuririennoista sekä matkustamisesta. Tykkää myös koti-illoista Salkkareita katsellen.
Kyllä miehelle taitaa kelvata lyhyempi ja kevyempi seura. Miksei sinulle?
Leikki sikseen. Vastaa itse miesten ilmoituksiin. Älä myöskään kuvittele, että ravintolasta voi löytää vain yhden yön seuraa.
kaikki kynnälle kykenevät ovat valmiita, kun vääpeli sotaan. Pitäs ihan kokeilla, millainen tarjonta toiselta puolen tulee, vaan ei viitsi lähteä, jos vaikka joku on tosissaan liikkeellä.
Mitä ne naiset tuossa iässä on muuta kuin nirsoja.
paikasta.
Mene esim. kirjastoon, opintopiiriin, teatteriin tai museoihin.
Opintopiiri kyllä, mutta kirjasto ym. julkiset paikat kuuluvat niihin, joissa naista miten tahansa lähestyvä mies saa perverssin maineen ja ahdistelusyytteen. Naistenlehtien parisuhdepalstoilla todellisuus on tietysti toisenlainen.
Jos lähestyt naista läähättäen ja hän alkaa kirkumaan, jätä kirjasi ja pakene.
Mutta jos aloitat keskustelun lukemastasi, niin harva nainen voi vastustaa kiusausta. :)
Noinhan se tietysti menee teoriassa, mutta tunnetko todella montakin pariskuntaa, jotka ovat tavanneet kaupassa tai kirjastossa?
Niinpä, kunpa meen kirjastoon, tiedän mistä kirjaimesta mitäkin näen. En siis todellakaan toljottele ketään , kuka siä on tyyliin, nappaan kirjani ja lujaa kotiin pyöräillen, latasinhan kahvikeittimen ennen lähtööni.
Kas kun kirjasto on vajaan kilsanpäässä.
Minoo koskaan kattellut olisko siä jotain urpoa, ei herranähköön, ei kiitos.
Ja tää on ison kaupungin kirjastosta sanottu, ettei taas läyhätä.
tunne, mutta jos huomenna lähtisin hakemaan juttelukaveria "sillä silmällä", niin menisin kirjastoon.
Missä muualla tapaat kaikenlaisia ihmisiä?
On vain itsestä kiinni mitä siellä tapahtuu. :)
minä etsin kirjastosta vain luettavaa, en naisseuraa.
täytyy aina olla, se on kuulemma mielenkiintoosta.
Pikkusen lyhyempi nyt ei haittaa,onpahan lähempänä justiinsa niitä.. Eikä kevyempi, jaksaapahan paremmin..
eikös olisi hyvä jos olis kevyempää seuraa kun ei sitä raskassoutuista aina jaksais?
Ajattele myös että saisit olla kaiken yläpuolella :)
Vakavasti - ei kannata lannistua.
itse olen optimistinen ja heitän toivoni vielä vanhainkotiin, pääsee nipistelemään nuoria hoitsuja :)
..kiitos nauruista :))
miestä ei vaan enää ole,vuosikymmeniä olin parisuhteessa jossa toisella oli aina säpinää muualla.
Eron jälkeen vaan varattuja olis tarjolla vaikka kuinka paljon,joten toivotonta on,täytyy myöntää.
En pidä kevytsuhteista,mielummin elän yksin.
Eroni jälkeen olen pikkuhiljaa yrittänyt tutustua eri kautta uudelleen miehiin.
Kohdalleni on sattunut pitkään puutteessa eläviä,vaimo ei anna-tyyppejä,eri näköisiä reppanoita,jotka tarvitsevat vaan kuuntelijaa ja jollain tavalla ymmärtäjää,onnettomia surkimuksia joihin ei tekisi mieli koskea metrin kepilläkään.
Kaikki vaan hakee sitä ihmistä.Ja sitten on ollut myös toiselta laidalta,jotka eivät kerro itsestään,ajelevat komeilla upeilla autoilla,ovat maailman miehiä,ja ihmettelen,miten he etsivät vielä jotain,eikö mikään riitä kun näkee että Rolex on ranteessa ja sadan tonnin Mersu alla..?
On isot talot ja huvilat,vaimot yms.
Siis missä ovat tavalliset perusmiehet,jotka vielä arvostaisivat kunnon kotiliettä ja siinä häärivää mukavaa kumppania,kaikilla on vaan haaveena joku seikkailu,ei uskalleta kohdata sitä arkea,näin kai se on...
Mutta yksin olo on mukavaa,eikä helposti lankea enää jakamaan tätä vapautta kenenkään kanssa.
Mutta tapailla voisi joskus....
Ei aikuinen, itsenäinen nainen tosiaankaan mitään reppanaa enää halua passattavaksi tai hoivattavaksi. Ammatilla tai koulutuksella ei myöskään ole väliä, maistereissa ja tohtoreissakin on kirjoitustaidottomia... :)
Minulla on harrastuksia sekä myös ystäviä, en siis nyhjää kotona netin ääressä odottelemassa prinssi uljasta. Mutta aika harvoin kukaan on esim. teatterista tai konsertista itselleen tainnut kumppanin löytää, puhumattakaan sienimetsästä...
Mutta, pullat on uunissa, katsotaan elämässä eteenpäin. Ja ainahan on vielä se vanhainkoti.. :)
tuo oli hyvä et vielähän on se mahdollisuus esm.vanhainkoti.
Olen kans miettiny samaa,eli et olis mukava kumppani vanhainkodissa,yhdessä talutettas toisiamme.
Joo,käsityökerhot ei varmaan ole parhaita paikkoja,mutta pitää pitää nyt silmät auki ja lähteä liikenteeseen..
Kyllä kyllä, meitä on moneksi!
Olen samaa mieltä että yksin on hyvä, tapailla voi joskus ja puuhailla yhdessä vaikka puutarhassa ja käydä konserteissa, messuilla
tai vain katsella takkatulen loimuntaa,,,Joskus!
Ei sellaisia miehiä enää ole, jotka arvostaisivat
kotiliettä ja mukavaa, hellan ääressä puuhailevaa kumppania, eheiii...
Varsin useat tämän ikäluokan miehet etsivät lohduketta, nuorta, nättiä ja kuumaa kamaa.
Vanhenevat joutavat sitten niitä lapsenlapsia hoitamaan ja huushollaamaan.
Mutta soromnoo, yksin On hyvä, parempi kuin kehnon kaverin kanssa.
istuis yksin olohuoneessa ja itkis rolex ranteessa :)
OLi pakko laittaa huumoria tähän väliin.
vaikka se prinssi sieltä netistä putkahtaa joskus.
Ei tuolla livessäkään ketään vastaan tule ja jos tulee, menevät lujaa ohitse :)
paikoista,missä haitarit soi joka suuntaan.Käy keskustelemassa ja löydä se helmi sitä kautta. Varo kuitenkin kompastumasta ensimmäiseen lipokieleen.;)
Ajan myötä opit....
kirjo valittavia, eikä kuitenkaan ole sopivaa.
Kukin asettaa omat vaatimuksensa, mutta kyllä minun mitta-asteikossani akateemisen tutkinnon ylittää keveästi ihminen, jolla on elämänkoulussa jäänyt käyttöönsä ihmisrakkautta ja toisten huomioimista, vaikka olisi käynyt vain kiertokoulua.
Kirjoitusvirheitä tärkeämpiä ovat ajatukset ja oivallukset.
on akateemikosta puhunut?
Pelkästään normaalista kirjoitus- ja puhetaitoisesta taviksesta!
menetelmä oli hyvä.
Ei tarvinnut ensimmäisenä läpäistä oikeinkirjoitustestiä.
Mä en tajuu et ylipäätään haet reffi palstoilta seuraa. Mene tapahtumiin, tilaisuuksiin jossa on paljon väkeä, mene vaikka koiranäyttelyihin ja hakeudu porukan mukaan, sieltä löytyy ystäviä.
Liity johkin kerhoon, voi mennä ihan yksin, en ikinä ole kokenut olevani yksin, enemminkin liian paljon tulokkaita.
Ei tarvi ottaa rääpäleitä , kai sinulla harkintakyky on?
Unohda koko palsta.
...vaikka varattu friidu oonki. Sormukset pidän aina kädessä. Lähdin sit yks kerta tonne Sinerbykoffin Taidemuseoo, oli sunnuntai päivä. Siellä ku oli yks kliffa näyttely, noista Inkojen hopea-aarteista. No, siellä oli opastus jota olis ollu tosi kliffaa kuunnella. Mut ku siihen mun viereen änkes yks mies, ja rupes selittää mulle jostain ihme stoorii tosta ilmastomuutoksista maapallolla sun muusta. No, en sit viitsi sanoo sille, et Beibi Hei, mä haluu kyllä sua kuunella, vaan mitä toi opas niinku selittää...jo koko kierroksen ajan tää jäbä niinku seuras mun kintereillä. No, mun ei auttanu muu ku lähtee sit taas vähä ajan päästä kiertää taas alusta tää uus opastuskierros siinä taidemuseossa. Mut toi juttu vois niinku mun mielestä oikeesti toimii, jos sitä istuu vaa himassa? Niin kuka sinne tulee? Ja kapakoista taas....et välttämättä seuraa löydä. Kandee kuitenkin yrittää....
t.friidu
Mä tajuun nettihakuja. Mihis meet happeningiin kun koko kylällä ei mitään?
Treffeiltä löysin passelin.
Tsot tsot, yleistykset aina pahasta ;)
..noita happeningineitä vähä joka lähtöön. Ei tartte muuta ku tsiigaa toi Hesari.
Syksyistä ja kliffaa päivää vaa sulle;
t.friidu
Ai, joo, ota kultsi niinku mukaan kanssa.
Ota mitä saat, elämä kestää vain rajallisen ajan.
Jos muija nyt sitten ottaa eron, haen uutta seuraa jostakin ihan muualta, kuin tämän portaalin treffeistä. Liikaa sekopäitä linjoilla täällä.
=DW=
ja silti löysin sieltä aarteen. Ottaa aikaa ja tarkka silmä sekä intuitio pitää olla. Samoin silmäillä kaiken aikaa. Helmet ei siellä kauan pysy kun jo poimitaan :)
Älä lannistu!
...kantsii aina olla.
Jos vain siihen tyytyy jonka saa kiinni, voisiko sitä olla tyytyväinen itseensä ja varsinkaan kumppaniinsa.
Olen aikoinaan itse etsinyt näiltä treffipalstoilta ystävää ja tavannut vain ukkomiehiä.
Sitten laitoin ilmoituksen lehteen ja ehdokkaat vastausten perusteella vaikuttivat enemmän ja vähemmän alkoholisoituneita, joten...
Ei kannata tosiaan lannistua.
Mitäpä jos unohtaisin etsimisen ja eläisin täysillä normaalia elämää. Tutustuisin uteliaana uusiin harrastuksiin(miksen juuri sellaisiin missä miehiä liikkuu eli käsityöt yms saan unohtaa) ja uusiin ihmisiin niin naisiin kuin miehiin(voihan joku uusi tuttavuus esitellä jollekin tutulleen jne). Rohkeasti liikkeelle vain.
Pitäisiköhän suorittaa metsästyskortti vai lähtisköhän latulaisten mukana vaellukselle Lappiin tai..
Joo, joo sen oikean löytää vaikka kaupan kassajonosta jos...
Samat sanat sanon minäkin että ihan ärsyttää aikuiset miehet joilla on kamalasti kirjoitusvirheitä,mutta ehkä heillä on se vika että he ei näe lauseita niinkun me nähdään,ja sillon on hankalaa,koska he ei edes voi lukea oikeen.Sanat tulee ihan päin peetä.Mutta sellainen ns sairaus on olemassa.
Luulisi kaikkien tarkistavan oman viestin ennen lähettämistä, ei ne normaalisti ihan itekseen karkaa. Joskus tulee mieleen, että monenko promillen humalassa kirjoittaja lienee... Samanlaisesta kansakoulusta me kaikki ollaan kirjoituksen alkeet saatu, muta jos teksi on tää typistä ni ei palo inosta jatkama... Vaika takana olsi mite miele kiintone ihmine. Valitettavasti.
Mikä ihmeen NIRSO?Mikä Kansakoulu??Millä vuosituhannella sie oot?
Me yli 50-vuotiaat on kyllä käyty kansakoulua, peruskoulusta ei ollut tietoakaan 50-luvulla. Tiedoksi vaan bondille..
Oletko kuullut lukihäiriöstä?
mutta totuus lienee, että ihan tavallisella luku- ja kirjoitustaitoisella, mukavalla miehellä on yli viisikymppisenä paljon enemmän vientiä kuin oli nuorempana.
Älä silti katso tänne, todennäköisesti minä olen viihtynyt liian huonosti ruokapöydässä kelvatakseni seuraksesi, ja pääkin keikkuu niissä korkeuksissa missä liian ohut ilmanala ei vielä haittaa aivojen hapensaantia.
nirsoutta jos haluaa hyvän kumppanin, tai itselleen sopivimman, - minusta ei olisi.
itsekin mietiskelen että voi kun olis joku. Sitten se ajatus häviää koska sellaista ei ole. Paras tyytyä tällä hetkellä tälläseen. Olenko minä kranttu? Kyllä olen koska jos en sitä olisi niin siinä suhteessa olisi kaksi onnetonta. Varsinkin jos se mies olisi höpöttelijä, nautin rauhasta. Tai toinen vaihtoehto: koko ajan kiinni, nautin vapaudesta. Sitten työtön tai muuten elätettävä, Olen hoitanut ja elättänyt ihan riittävästi. Viimeksi hoidin Äidin viimeset vuodet. Paras olla kranttu. Jos on tullakseen niin tulee kohdalle
puolisosta aina ole tukijaksi,jos vaikka sairastus tai sattus muuta,kokemusta on.
Parempi olla ilman,sillä kokemusta on yhdessä elämisestä,jossa tunsi olevansa vain toisen varjo.
Turhaa säälitellä yksin eläviä,sillä se on myös oma valinta joillekkin.
Nuorempana sitä keti paremmin mutta kun ikää tulee,pitää ajatella myös omaa hyvin vointia ja aina ei parisuhteet ole onnellisia vaikka tekis niin tai näin.
olen kyllä ihan oikeastikin vaikea luonne. Olen kuullut sen useammalta mieheltä ja myös sen että saan viettää elämäni yksin. Mutta pitäisikö muuttua ja kuinka se olisi mahdollista? Minkälaiseksi? Ja kenen tahdon mukaiseksi? Entäpä jos kuitenkin ne miehet on olleet vaikeita ja vaativia. No olen kyllä onnellinen näinkin. En ole yksinäinen ja kyllä ne miehet soittelee ja haluais tavata vieläkin siis ne, jotka vaikeeks haukku
yritystä hallita toista,kun noin sanoo.
Minunkin ex sano että kukaan ei kestä minulaista ihmistä,ja siksi hänen pitäs olla nyt onnellinen kun hänestä erosin.
Hän oli löytänyt ihmisen jonka kanssa pyyhkii hyvi,ja jopa minä olen siitä nyt onnellinen.
Parempi näin kun väkisin olla yhdessä kun ei kerta onnistu,yksi elämä vaan on ja miksi pitäs tuhlata huonoon elämänlaatuun.
Eikä minua ole kenenkään pakko kestää,pääasia että tulen itseni kanssa toimeen.Eikä mielestäni kenenkään tarvitse elää toisen miellyttämiseksi.Mukavaa vapautta!
Lehtien treffi-palstat ovat todella mielenkiintoisia, viime lehdessä oli tarjolla pari lentokapteenia, ikä 53 ja 55 sekä yksi konitohtori 55. Mitähän näidenkin takana lienee, jos tutkisi, löytäisikö oikein pesunkestävän auervaaran.