Vaativat viralliseksi vanhukseksi eli eläkeläiseksi julistettua alkamaan "sisällön tuottajaksi elämään".
Pitkä lista vaihtoehtoisia ehdotuksia, vaikka onhan noita harrastuksia ollut ennestäänkin.
Tanssikouluun en suostunut. En opi. Ei soppakouluun. Osaan jo. Kielikursseille. Suostuin, siinä "aita tuntui matalimmalta".
Mutta varmaan tässä on mentävä tutkituttamaan päänsä, olisiko hetkellinen vai pysyvä mielenhäiriö mennä tuohon suostumaan. Tai jos ei ollut, sitten pitäisi tilkitä hataraa muistia.
Onko ne kakarat antaneet teille ikätovereille yhtään lievempiä tuomioita, mihin voisi vedota?
Pitkä lista vaihtoehtoisia ehdotuksia, vaikka onhan noita harrastuksia ollut ennestäänkin.
Tanssikouluun en suostunut. En opi. Ei soppakouluun. Osaan jo. Kielikursseille. Suostuin, siinä "aita tuntui matalimmalta".
Mutta varmaan tässä on mentävä tutkituttamaan päänsä, olisiko hetkellinen vai pysyvä mielenhäiriö mennä tuohon suostumaan. Tai jos ei ollut, sitten pitäisi tilkitä hataraa muistia.
Onko ne kakarat antaneet teille ikätovereille yhtään lievempiä tuomioita, mihin voisi vedota?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikä tuottavaa yhteiskuntaa.
Mielenterveys hoito kun ei tuota mitään.
Pörssi ei notkahda nousuun vaikka nuorten mielenterveyttä hoidettais edes minimisti.
Eläkeleäisten terveys ja vaippa kammoo pitäis kyllä saada reilaan.
Palvelutalot täydelle teholle ja hoitajat Filippiineiltä. Täytyyhän silmänilookin olla.
Kielitaitoohan sinulla onkin kurssitettuasi itseäsi. Nuorista viis.
Traumat eivät poistu kansan syvistä riveistä puhaltamalla pipi pois.
Kaikki ei asetu jonoon tukkapöllystä.
SInulla olikin oikea oivallus ikääntyvän kielikurssin tarpeellisuudesta! Sitten kun itse mahdollisesti olemme avun tarvitsija olisi kielitaidosta suuri apu jos hoitajat ovat muista maista tulleita. Meiltä monelta kun vielä puuttuu sujuva vieraan kielen taito. Ei muuta kuin filippiininkielen kursseja eläkeläiskerhoihin.
Voi tuntua ärsyttävältä, mutta jälkikasvusi tarkoittaa parastasi, haluaisivat sinun viihtyvän hyvin elämässäsi. :)
Saat kai sentään itse valita, mitä sisältöä tai harrastusta elämääsi haluat. Kokemuksesta vain kerron, että harrastukset tuovat ainakin omaan elämääni sisältöä iloksi asti, mutta teenkin vain sitä, mikä minusta on hauskaa. :) Niin kauan kuin liikkumaan pääsee, on hyvä liikkua ja irtautua välillä kodista. Sitähän ne rakkaat "kakarasi" sinulle toivovat.
Mitä vaativat. Minun lapseni ei vaadi yhtikäs mitään.
Lapsena on ohjattu ja viety harrastuksiin.
Samat harrastukset ovat vieläkin vaan eri muodoissa.
Kummallista perhepoliitiikkaa ruohonjuuritasolla, sanoisin. Turhaa on aikuisina enää mitään opettaa hyviin harrastuksiin.
eivät mitenkään puutu elämääni. Toteavat vain, että äidillä on enemmän menoja kuin heillä. En halua sitoa itseäni aikatauluihin. Eläkeläisyhdistyksessä olen aktiivinen, se sitoo ihan tarpeeksi. Yritin kielen opiskelua kansalaisopistossa, mutta toistaiseksi en viitsi päntätä kotona ja eihän mitään uutta opi kunnolla ellei vähän vaivaudu.
Tyttäreni tukevat innokkaasti harrastuksiani, joululahjaksi tulee kaikenlaisia maalaukseen liittyviä tarvikkeita, kun tietävät minun sitä harrastavan. Rekvisiittaa alkaa olla jo tuleville sukupolvillekin, sillä kaikkea en varmaankaan ehdi käyttää elämäni aikana. Eivät muuten puutu tekemisiini, vähän vain sivusta seuraavat, vieläkö äitikkä on täysissä tolkuissaan ja ovat tyytyväisiä, että harrastelen kaikenlaista. :) Ja kun välillä epäilen dementiaoireita itsessäni, sanovat, että ei taida vielä pahempaa olla, kun osaan olla siitä huolissani. :)
Kieliä käyn opiskelemassa, mutta läksyjen luvun kanssa on vähän niin ja näin. Ajattelenkin, että peffaa kuluttamalla entistä sentään tulee kerrattua eikä ihan kaikki pääse unohtumaan. Uuden oppiminen olisikin bonusta. :) Tässä iässä uskaltaa jo nauraa itselleenkin. Eilisellä eläkeläisten kielitunnilla nauroimme monta kertaa oikein makeasti hulluille käännöskukkasille ja vuorotellen tekemillemme muille virheille. Tunnelma oli ihan rattoisa, ei turhia paineita.