Joka kymmenes yläasteen oppilas ilman ainuttakaan ystävää. Ne, jotka selviytyvät siitä, ovat vahvoja kohtaamaan elämän. Elämä opettaa.
Muut sitten vain ohjataan kriisiryhmien käsittelyyn. Kriisiryhmiä tuntuu riittävän moneen lähtöön.
Muut sitten vain ohjataan kriisiryhmien käsittelyyn. Kriisiryhmiä tuntuu riittävän moneen lähtöön.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ystävien tärkeys on yli arvostettua jotenkin voisi ajatella niin että vaikka sitä etsii paikkaansa välitunnilla jossakin seisten välillä muita huomioiden .
Ryhmätyöt ei tietenkään ole kivoja jos ei ole suosittu eikä tahdo mahtua ryhmään siksi pitäisi opettajien määrätä ryhmät aina .
Siis oettajien pitäisi sanoa ryhmät silloin jokaisella olisi helpompaa ja ketään ei jäisi yksin tekemään ryhmätöitä .
Paikan saaminen koulu yhteisössä on aika jännä juttu ainakin peruskoulun jälkeen ;
Miten ja miksi ei ketään ota sisälle luokkaan yksi oppilas mädätää koko luokan jolloin joku on yksin eikä hyväksyntää saa .
Joskus syy voi olla se että on tyttöystävä joka vie aikaa ja se näkyy negatiivisesti koulussa .
Menestys tuo oppilaita lähelle .
Pitää vain huomioida oppilaita vähäisin sanoin ei juuri mitään puhuen itsestään vapa-aikana tai koulusta siis pelkkää small Talk.n kanssa elellen .
on paljon parempi olla järkevästi yksinään kuin mennä vaikka huonoon rikollisjoukkioon vain siksi että ei tarvitsisi olla yksin.
Minua vituttaa tämä nykyajan tiimityön yliarvostus, yksin laboratoriossaan asiansa innostamanahan kaikki merkittävät keksinnöt on ennenkin tehty, jossain tiimissähän kirkkaimmat ideat latistuvat kun pitää ottaa huomioon senkin tiimin kiintiöjäsenen panos jota ei voisi vähempää kiinnostaa...
Ihmisen kehitykselle huonompikin seura on parempi kuin ei seuraa ollenkaan. Ihminen tarvitsee kontakteja.