Kokemus eläinlääkäristä

Olen keskustellut läänineläinlääkärin kanssa, mutta eivät ottaneet kantaa kyseiseen asiaan.

surusilmä kirjoitti:

Olen keskustellut läänineläinlääkärin kanssa, mutta eivät ottaneet kantaa kyseiseen asiaan.

Ymmärrän oikein hyvin pentueensa menettäneen surun, murheen, harmin ja katkeruudenkin, sillä samoja kokemuksia löytyy niin itseltä kuin lukuisilta muilta kasvattajilta. Mutta haluaisin siltikin tuoda asiaan katsontakannaksi toisenkin puolen.

Koirien tiineydet ja synnytykset eivät aina ole samanlaisia, ei edes saman yksilön synnytykset noudata joka kerta samaa kaavaa. Syitä on monia.
Tässä emokoiran limatulppa on tullut ulos siten, että kasvattaja on sen huomannut. Ainahan emme sitä edes huomaa, kun saattaa tulla ulkoillessa, yöllä, silloin, kun itse olemme kaupassa, saunassa tms. ja emokoira kyllä siivoaa itsensä ja jätöksensä, myös limatulpan. Sen poistuminen ennen synnytyksen alkamista on yksilökohtaista. Jollain jonkin aikaa ennen synnytyksen käynnistymistä (useamman vuorokaudenkin), jollain juurikin siinä synnytyspolttojen jo alettua. Mutta liman poistuminen ei ole yksioikoisesti merkki kohdun polttojen aloituksesta. Näin on varmaan tämänkin koiran kohdalla käynyt.

Jos selkeitä merkkejä, limaa ja satunnaista petailua ja rauhattomuutta lukuunottamatta, polttojen olemassaolosta ei ole ollut, ei kohdunsuu vielä siten olekaan ollut avautumassa, kuten lääkäri keskiviikkona oli todennut. Ei ole myöskään tavatonta, että koira synnyttää 3-5 vrk ns. yliaikaisena. Ovulaatiohan määrittelee tiineyden keston, ei astutusajankohta. Pennut ovat voineet todellakin olla hyväkuntoisia vielä keskiviikkona, ja varmaan ovat olleetkin, koska emo on ultrattu ja näin todettu.

Tuskin "vika" sattumien summaan, kuitenkaan, on keskiviikkona emokoiran tutkineen eläinlääkärin, vaan keskiviikon tilanne on ollut sen päiväinen, perjantainen, vaikkakin on kovin surullinen lopputulos tällä tiineydellä, on ollut sen päiväinen tilanne. Olen siitä tietenkin kovasti pahoillani! Onhan selvää, että pentujen liikkeet eivät ole samaa luokkaa tunnettavuudeltaan juuri ennen synnytystä ja yli 63 vrk tiineyden kestetttyä kuin sitä edeltävällä viikolla, jolloin onkin paras "aika" tuntea se ihana melskaus emon massussa. Pentujen ja itse kohdun asettuessa lähtöasemiinsa synnytystä varten ei siellä enää heitellä kuperkeikkoja ja vaihdella järjestystä, kun ei ole tilaa eikä mahdollisuuttakaan - pennut ovat jo isojakin tuossa vaiheessa.

Miksi sitten se ensimmäiseksi ulostuleva pikkuinen olikin sattunut asettumaan takatassutarjontaan, sitä emme tiedä, eikä tiedä eläinlääkärikään. Mutta jos näin on ja pentu on jäänyt tuosta syystä tulpaksi kohdunsuulle, on sen takanatulevillekin käynyt huonosti istukoiden irrottua, koska synnytys ei ole päässyt etenemään normaalisti. Ikävää, mutta ei harvinaista ollenkaan.

Pentujen ikä, toisinsanoen oikeasti tiineyden kesto, on harvoin selitys pentukuolemille. Jos synnytys käynnistyy liian aikaisin, alle 56 vrk, on syynä yleensä jokin jo sikiöaikana käynyt "kömmähdys" kuten kuollut sikiö kohdussa, joka sitten bakterisoituneita eritteitä sikiökalvon ulkopuolelle vuotaessaan voi saada koko pentueen menehtymään, ainakin saman kohdunsarven sisarukset ja synnytyksen käynnistymään. Yliaikaiset eivät useinkaan ole yliaikaisia todelliselta iältään vaan hedelmöittyminen on tapahtunut vasta muutama vrk astutuksen jälkeen. Siksi synnytys voi ikäänkuin viivästyä.

Itsellämme synnytellään kuka milläkin vuorokaudella, mutta on meillä sekin maailman ihme, joka on tehnyt kolme pentuettaan ja jokaisen vasta 68-70 vrk astutuksesta. Ensimmäistä pentuettaan odottaessamme (juuri tuo 70 vrk) ravasimme eläinlääkärissä viimeisellä viikolla joka toinen päivä ja olimme kyllä enempi kauhuissamme kuin ihmeissämme. Ultraukset ja se, että synnytyksen käynnistymisestä ei ollut limatulpan ulostuloa lukuunottamatta tietoakaan, kuitenkin osoittivat, että tiineys on ihan normaali ja pennut hyväkuntoisina kohdussa köllivät. Itse olin jo kahteen kertaan kallistunut sektion kannalle, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että miksi turhaan leikata, kun ei siihen ole ainakaan vielä perusteita. No, pennut syntyivät normaalisti, kaikki hengissä ja hyvävointisina, ajallaan :)) Toisen ja kolmannen tiineyden aikana olimmekin sitten jo tietoisia, että tämän nartun kohdalla näin voi olla ja vaikka ultrausvarmennukset tehtiin tälle yliaikaiselle silloinkin, sektioon ei ollut syytä eikä tarvetta. Ko. emo ei tehnyt kertaakaan kuollutta pentua (nyt mamma on eläkkeellä ja odottelee virallista eläkeiän täyttymistä).

Siis tarkoitan tällä kirjoituksellani nyt sitä, että kaikesta ikävästä ja harmista huolimatta kasvattajan kannattaisi yrittää unohtaa tämä surullinen asia ja ottaa myös inhimilliset tekijät huomioon. Mikään ei pentuja eloon enää takaisin tuo, mutta tämä ei myöskään tarkoita, että joku olisi tehnyt virheen tai etteikö seuraava tiineys taas päättyisi onnellisesti. Näitä vaan yksinkertaisesti joskus sattuu ja kuten sanoin, on pentueen menettämisiä koettu monessa taloudessa ja joskus toki ihan lääkärin arviointivirheidenkin vuoksi. Sekin, niin tylsältä kuin varmasti kuulostaakin, on kuitenkin ihan inhimillistä. Aina sitä ei itsekään ehkä osa arvioida joka asiaa ihan oikein, muitakin kuin koiriin liittyviä.

Toivon, että nouset murheen mustasta alhosta ja suuntaat kohti uusia haasteita ja iloja. Aika auttaa ajattelemaan asioissa toisiltakin kulmilta ja ehkä sitten tuleekin hetki, että huomaa ettei kukaan varmasti tahallaan antaisi kenenkään pentujen menehtyä, ei edes se eläinlääkäri. Toivon ainakin näin.

Näitä on nähty :( kirjoitti:

Ymmärrän oikein hyvin pentueensa menettäneen surun, murheen, harmin ja katkeruudenkin, sillä samoja kokemuksia löytyy niin itseltä kuin lukuisilta muilta kasvattajilta. Mutta haluaisin siltikin tuoda asiaan katsontakannaksi toisenkin puolen.

Koirien tiineydet ja synnytykset eivät aina ole samanlaisia, ei edes saman yksilön synnytykset noudata joka kerta samaa kaavaa. Syitä on monia.
Tässä emokoiran limatulppa on tullut ulos siten, että kasvattaja on sen huomannut. Ainahan emme sitä edes huomaa, kun saattaa tulla ulkoillessa, yöllä, silloin, kun itse olemme kaupassa, saunassa tms. ja emokoira kyllä siivoaa itsensä ja jätöksensä, myös limatulpan. Sen poistuminen ennen synnytyksen alkamista on yksilökohtaista. Jollain jonkin aikaa ennen synnytyksen käynnistymistä (useamman vuorokaudenkin), jollain juurikin siinä synnytyspolttojen jo alettua. Mutta liman poistuminen ei ole yksioikoisesti merkki kohdun polttojen aloituksesta. Näin on varmaan tämänkin koiran kohdalla käynyt.

Jos selkeitä merkkejä, limaa ja satunnaista petailua ja rauhattomuutta lukuunottamatta, polttojen olemassaolosta ei ole ollut, ei kohdunsuu vielä siten olekaan ollut avautumassa, kuten lääkäri keskiviikkona oli todennut. Ei ole myöskään tavatonta, että koira synnyttää 3-5 vrk ns. yliaikaisena. Ovulaatiohan määrittelee tiineyden keston, ei astutusajankohta. Pennut ovat voineet todellakin olla hyväkuntoisia vielä keskiviikkona, ja varmaan ovat olleetkin, koska emo on ultrattu ja näin todettu.

Tuskin "vika" sattumien summaan, kuitenkaan, on keskiviikkona emokoiran tutkineen eläinlääkärin, vaan keskiviikon tilanne on ollut sen päiväinen, perjantainen, vaikkakin on kovin surullinen lopputulos tällä tiineydellä, on ollut sen päiväinen tilanne. Olen siitä tietenkin kovasti pahoillani! Onhan selvää, että pentujen liikkeet eivät ole samaa luokkaa tunnettavuudeltaan juuri ennen synnytystä ja yli 63 vrk tiineyden kestetttyä kuin sitä edeltävällä viikolla, jolloin onkin paras "aika" tuntea se ihana melskaus emon massussa. Pentujen ja itse kohdun asettuessa lähtöasemiinsa synnytystä varten ei siellä enää heitellä kuperkeikkoja ja vaihdella järjestystä, kun ei ole tilaa eikä mahdollisuuttakaan - pennut ovat jo isojakin tuossa vaiheessa.

Miksi sitten se ensimmäiseksi ulostuleva pikkuinen olikin sattunut asettumaan takatassutarjontaan, sitä emme tiedä, eikä tiedä eläinlääkärikään. Mutta jos näin on ja pentu on jäänyt tuosta syystä tulpaksi kohdunsuulle, on sen takanatulevillekin käynyt huonosti istukoiden irrottua, koska synnytys ei ole päässyt etenemään normaalisti. Ikävää, mutta ei harvinaista ollenkaan.

Pentujen ikä, toisinsanoen oikeasti tiineyden kesto, on harvoin selitys pentukuolemille. Jos synnytys käynnistyy liian aikaisin, alle 56 vrk, on syynä yleensä jokin jo sikiöaikana käynyt "kömmähdys" kuten kuollut sikiö kohdussa, joka sitten bakterisoituneita eritteitä sikiökalvon ulkopuolelle vuotaessaan voi saada koko pentueen menehtymään, ainakin saman kohdunsarven sisarukset ja synnytyksen käynnistymään. Yliaikaiset eivät useinkaan ole yliaikaisia todelliselta iältään vaan hedelmöittyminen on tapahtunut vasta muutama vrk astutuksen jälkeen. Siksi synnytys voi ikäänkuin viivästyä.

Itsellämme synnytellään kuka milläkin vuorokaudella, mutta on meillä sekin maailman ihme, joka on tehnyt kolme pentuettaan ja jokaisen vasta 68-70 vrk astutuksesta. Ensimmäistä pentuettaan odottaessamme (juuri tuo 70 vrk) ravasimme eläinlääkärissä viimeisellä viikolla joka toinen päivä ja olimme kyllä enempi kauhuissamme kuin ihmeissämme. Ultraukset ja se, että synnytyksen käynnistymisestä ei ollut limatulpan ulostuloa lukuunottamatta tietoakaan, kuitenkin osoittivat, että tiineys on ihan normaali ja pennut hyväkuntoisina kohdussa köllivät. Itse olin jo kahteen kertaan kallistunut sektion kannalle, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että miksi turhaan leikata, kun ei siihen ole ainakaan vielä perusteita. No, pennut syntyivät normaalisti, kaikki hengissä ja hyvävointisina, ajallaan :)) Toisen ja kolmannen tiineyden aikana olimmekin sitten jo tietoisia, että tämän nartun kohdalla näin voi olla ja vaikka ultrausvarmennukset tehtiin tälle yliaikaiselle silloinkin, sektioon ei ollut syytä eikä tarvetta. Ko. emo ei tehnyt kertaakaan kuollutta pentua (nyt mamma on eläkkeellä ja odottelee virallista eläkeiän täyttymistä).

Siis tarkoitan tällä kirjoituksellani nyt sitä, että kaikesta ikävästä ja harmista huolimatta kasvattajan kannattaisi yrittää unohtaa tämä surullinen asia ja ottaa myös inhimilliset tekijät huomioon. Mikään ei pentuja eloon enää takaisin tuo, mutta tämä ei myöskään tarkoita, että joku olisi tehnyt virheen tai etteikö seuraava tiineys taas päättyisi onnellisesti. Näitä vaan yksinkertaisesti joskus sattuu ja kuten sanoin, on pentueen menettämisiä koettu monessa taloudessa ja joskus toki ihan lääkärin arviointivirheidenkin vuoksi. Sekin, niin tylsältä kuin varmasti kuulostaakin, on kuitenkin ihan inhimillistä. Aina sitä ei itsekään ehkä osa arvioida joka asiaa ihan oikein, muitakin kuin koiriin liittyviä.

Toivon, että nouset murheen mustasta alhosta ja suuntaat kohti uusia haasteita ja iloja. Aika auttaa ajattelemaan asioissa toisiltakin kulmilta ja ehkä sitten tuleekin hetki, että huomaa ettei kukaan varmasti tahallaan antaisi kenenkään pentujen menehtyä, ei edes se eläinlääkäri. Toivon ainakin näin.

Lue lisää

Aloittajan viestiin: koiran voi ultrata monella eri tavalla, seisten yhtä hyvin kuin makuultaan. Myös ultralaitteissa ja tehoissa on eroja. Lääkärien hoitovirheiden vuoksi on olemassa vastuuvakuutukset klinikoilla, mutta ne korvaavat vain esim. selkeät kuolemaan johtaneet virheet kuten leikkauksessa liian narkoosin, väärän lääkeaineen tms antamisesta johtuvat eläimen menetykset. Läänineläinlääkärit eivät hoida tällaisia asioita. MMM:ssä on oma yksikkönsä, josta voi pyytää konsultointiapua hoitovirhetapauksissa, mutta ennen sitä vastuuvakauutuksen instanssi on jo oltava käyty läpi, jonka vuoksi asiaa voidaan yrittää viedä eteenpäin ja oikeuteen. Kuluttajalla pitää olla vahva näyttö, että hoitovirhe on tapahtunut. Tässä casessa, jossa pennut ovat keskiviikkona olleet elossa ja kohdunsuu narttukoiralla avautumatta, tuskin on ollut kyse hoitovirheestä faktojen puhuessa toista kieltä.

ell kirjoitti:

Aloittajan viestiin: koiran voi ultrata monella eri tavalla, seisten yhtä hyvin kuin makuultaan. Myös ultralaitteissa ja tehoissa on eroja. Lääkärien hoitovirheiden vuoksi on olemassa vastuuvakuutukset klinikoilla, mutta ne korvaavat vain esim. selkeät kuolemaan johtaneet virheet kuten leikkauksessa liian narkoosin, väärän lääkeaineen tms antamisesta johtuvat eläimen menetykset. Läänineläinlääkärit eivät hoida tällaisia asioita. MMM:ssä on oma yksikkönsä, josta voi pyytää konsultointiapua hoitovirhetapauksissa, mutta ennen sitä vastuuvakauutuksen instanssi on jo oltava käyty läpi, jonka vuoksi asiaa voidaan yrittää viedä eteenpäin ja oikeuteen. Kuluttajalla pitää olla vahva näyttö, että hoitovirhe on tapahtunut. Tässä casessa, jossa pennut ovat keskiviikkona olleet elossa ja kohdunsuu narttukoiralla avautumatta, tuskin on ollut kyse hoitovirheestä faktojen puhuessa toista kieltä.

Lue lisää

Kerro el:n nimi tai ainakin paikkakunta ja elasema, että osaa muutkin varoa.
Noita puoskareita ihmediagnooseineen on liikaa.

Nimetön kirjoitti:

Kerro el:n nimi tai ainakin paikkakunta ja elasema, että osaa muutkin varoa.
Noita puoskareita ihmediagnooseineen on liikaa.

Pennut olivat keskiviikkona elossa ja kohdunsuu avautumatta. Miten siinä lääkäri tekee todellakin "ihmediagnoosin" ja osaa sanoa että perjantaina onkin toisin koska ensimmäisenä ulostuleva pentu on käätynyt perätarjontaan ja vielä jalat edellä? Kysymykseen puoskarieläinlääkärin nimestä voidaan sitten luetella varmasti kaikki tämän maan klinikat ja lääkärit jotka ovat vastaavia tilanteita hoitaneet ja arvioineet. Realismia on myös hyvä olla asioita mietittäessä vaikka se ei vähennäkään kasvattajan mielipahaa ja surua :-(

vitut oo kymmenen tonnin koira