Basisti
Kyä sen sääressään tuntee. Buutsin varres. Ne tärisee jos sattuu sen styrkkarin eteen. Styrkkari on muutes vahvistin. Ja kun se on kert pasisti, on tää styrkkari passovahvistin. Kolmesataa wattinen sil nykyään o. Siis vahva! Sitä saa aina peljätä, et se laittaa volat, siis volymin elikkäst äänen voimakkuuden, suamex, liian isolle ja muut joutuu nostaa sit kans, että saavat omat vehkeensä kuulumaan. Sitte tulee joku, tilaaja tai joku, urputtaa et liian lujaa, laittakaa saatana piänemmälle.
Haluuttex kuulla pasistivitsin? Ei sekään haluu, se inhoo niitä. Sanoo että soittakaa ite passoa, ei naurata saatana... Sitte se huamaa lisätä, että on se siis kivaa, mut ei se nyt ihan pelleilemäl onnistu. Sormille se o rankkaa ja nuattikorvaa täytyy olla ja kuukausien harjoittelu tai vuasien ennen ku ihan vaistomaisest sujuu. Ja vaistomaisest sen tarttee sujua - ei siin oo aikaa funtsata saatana, et painaisko tosta vai miltähän toi kuulostais.
Kitaristi haluu vetää Eestä tai Aasta noi rokit. Siis noist duureist. No, Deekin voi mennä. Ko silloin saa välillä käyttää vapait kiäliä. Basisti tykkäis vetää Geestä, mut kyl Aakin menee - siis vetää rokkien buukia. Johny B Goodin introon sill on oma ihan saatanan hieno kikkailunsa. Tai siis kaikkiin sataan biisiin johon tota introo on kopioitu. Ja Smoke on the Water jytisee mehevästi siltä.
Monenlaist on sattunu näissä puuhissa. Yksissä häissä oltiin revitty jo kolme settiä. Setti o semmonen nelkyt - viiskyt minuuttia soittoa, siinä kerkii vetää jotai kakstoist biisiä. Neljättä settiä vedettiin, kun morsiamen isä tuli kysyy et onko viä monta kappaletta. Sanottiin, et on tossa viä muutama. Iskä siihen että joo hyvä - mutta sitte kun lähdette niin sammuttakaa kaikki valot. Huomattiin, että viimeiset vieraat oli just lähdössä.
Yxis kisois joku känniläinen pyyteli moneen kertaan että soittakaa Kuusamo. Se oli lähellä ettei pasisti vetäny sitä turpaan. Sen vielä kestää, että joka toisel keikal hulikaanit vaatii Paranoidia, sitä Ozzy Ozbornen ja Black Sabbathin touhua. Mutta Kuusamo saatana.
Kerran kysyin tältä meiän pasistilta että monta pasistia tarvitaan vaihtaa lamppu. Ei se tiänny. Kerroin että ei yhtään, pasisti ei pääse niin ylös. Ei vaiskaan, toi oli vaan stubido basistivitsi - sainhan mä tunketuksi sen tänne.
Toi pasisti rakastu yhteen naiseen. Tai ainakin se tykkäs siitä ja ne... keskenään. Eli viätti öitään yhdessä ja välil päivälläki, kyllähän sä tiedät... Eikös se oo rakkautta saatana? Sitten ne meni kihloihi. Ärhäkkään näköne muija se oli, hyvä kroppa, ookoo naama, tatuointi olkavarressa, sivistynyt, sillä oli oikein joku koulutus ja kaikki. Ja varakas. Tai ainakin sen porukat oli jotai porvareita.
Ei sen niin väliä olis ollu, hyvä ku saivat. Toisensa. - Siin oli vitsi tossaki, huomasitsä? - Mut ku se alko haittaamaan bändiä: harjoituksii ja niit harvoja keikkojaki joita silloin tällöin saatii, jos tarpeex naurettavan halvall luvattiin mennä. Se ei saanu aina tulla reeneihin. Eikä olis aina saanu lähtee keikalle, vaik kyä se silti lähti. Ja muija skitsoili tiätty. Keikathan on melkist aina lauantai-iltana. Sen muijan kaa ois tarvinnu mennä kans johki saatana.
Joku kerta tää passon vinkuttaja suuttu. Veti hernekeiton klyyvariinsa kun muija taas valitti. Laitto passon laukkuun ja sanoi ylväänä kuin vain pasisti voi, että ei sitten soita.
Koskaan.
Enää.
Meniki melkei viikko, kun se otti sen kepin, siis passokitaran siis sen Fenderin Jazzbasson taas esille ja alko vetää buugia. Ei sitä voi noivvaa lopettaa saatana.
Kihloihin ne meni sitte. Alkoivat, tai enempi se muija alko, puuhaamaan kesähäitä. Kutsukortteja ja että ketä kutsutaa, mitä syödää, mitä juodaa ja tommosta. Pasisti ehdotti, et hänen bändinsä, siis me, voitais tulla hääorkax. Ei se oikei menny läpi. Muija sano, et hän on kyl ajatellu vähä toisen suuntasesti. Sitte pasistimme rupes funtsaa et kumma kun kutsuttavien listaan ei meinaa ruveta tulee bändin ukkojen nimiä. Muija sano, et hän on kyl ajatellu vähä toisen suuntasesti. Basisti fundeeras taas tovin tai kax ja keksi että ihan kon olis kuullu ton lauseen, vai mikä saatanan virke se nyt on, ennenki. Rupes vähä kiinnostamaan, et mitä suuntasesti se muija oikein on ajatellu.
Muija sitte, kuulemma, otti lähikontaktin - isot pasistin kädet pieniin muijan käsiinsä, katse öögaosastolle eli tohon silmiin ja sanoi että kun se bänditouhu ei niinku oikein hyvin sovi perheelliselle. Että itse asiassa se ei sovi oikein ollenkaan. Ja oikei tarkkaan ottaen, lyhyesti sanottuna se ei sovi.
Basisti fundeeras taas. Se oli jo kolmas kerta, vai monta niit jo oli, samaan rupeamaan, kun se funtsas. Siis paljo. Sitte se nousi, veti buutsit jalkaan, kampas sinänsä pitkän lettinsä, no ei vaiskaa, ei ihan sentää, käveli ulos ja umpikaatosateessa bändikämpälle, ja alko vetää buukia, aika lujaa kyl. Ei oo sen jälkeen sille muijalle puhunu. Meille se sano, että muijia aina saa. Ja mitä iloo olis kamast ja rahast ja vaik sais oman henkilökohtasen portsarin jos ei saa passottaa. Ja jatko vielä että kun ei sitä niin helposti hyvää bändiä saa tana.
Kyä sen sääressään tuntee. Buutsin varres. Ne tärisee jos sattuu sen styrkkarin eteen. Styrkkari on muutes vahvistin. Ja kun se on kert pasisti, on tää styrkkari passovahvistin. Kolmesataa wattinen sil nykyään o. Siis vahva! Sitä saa aina peljätä, et se laittaa volat, siis volymin elikkäst äänen voimakkuuden, suamex, liian isolle ja muut joutuu nostaa sit kans, että saavat omat vehkeensä kuulumaan. Sitte tulee joku, tilaaja tai joku, urputtaa et liian lujaa, laittakaa saatana piänemmälle.
Haluuttex kuulla pasistivitsin? Ei sekään haluu, se inhoo niitä. Sanoo että soittakaa ite passoa, ei naurata saatana... Sitte se huamaa lisätä, että on se siis kivaa, mut ei se nyt ihan pelleilemäl onnistu. Sormille se o rankkaa ja nuattikorvaa täytyy olla ja kuukausien harjoittelu tai vuasien ennen ku ihan vaistomaisest sujuu. Ja vaistomaisest sen tarttee sujua - ei siin oo aikaa funtsata saatana, et painaisko tosta vai miltähän toi kuulostais.
Kitaristi haluu vetää Eestä tai Aasta noi rokit. Siis noist duureist. No, Deekin voi mennä. Ko silloin saa välillä käyttää vapait kiäliä. Basisti tykkäis vetää Geestä, mut kyl Aakin menee - siis vetää rokkien buukia. Johny B Goodin introon sill on oma ihan saatanan hieno kikkailunsa. Tai siis kaikkiin sataan biisiin johon tota introo on kopioitu. Ja Smoke on the Water jytisee mehevästi siltä.
Monenlaist on sattunu näissä puuhissa. Yksissä häissä oltiin revitty jo kolme settiä. Setti o semmonen nelkyt - viiskyt minuuttia soittoa, siinä kerkii vetää jotai kakstoist biisiä. Neljättä settiä vedettiin, kun morsiamen isä tuli kysyy et onko viä monta kappaletta. Sanottiin, et on tossa viä muutama. Iskä siihen että joo hyvä - mutta sitte kun lähdette niin sammuttakaa kaikki valot. Huomattiin, että viimeiset vieraat oli just lähdössä.
Yxis kisois joku känniläinen pyyteli moneen kertaan että soittakaa Kuusamo. Se oli lähellä ettei pasisti vetäny sitä turpaan. Sen vielä kestää, että joka toisel keikal hulikaanit vaatii Paranoidia, sitä Ozzy Ozbornen ja Black Sabbathin touhua. Mutta Kuusamo saatana.
Kerran kysyin tältä meiän pasistilta että monta pasistia tarvitaan vaihtaa lamppu. Ei se tiänny. Kerroin että ei yhtään, pasisti ei pääse niin ylös. Ei vaiskaan, toi oli vaan stubido basistivitsi - sainhan mä tunketuksi sen tänne.
Toi pasisti rakastu yhteen naiseen. Tai ainakin se tykkäs siitä ja ne... keskenään. Eli viätti öitään yhdessä ja välil päivälläki, kyllähän sä tiedät... Eikös se oo rakkautta saatana? Sitten ne meni kihloihi. Ärhäkkään näköne muija se oli, hyvä kroppa, ookoo naama, tatuointi olkavarressa, sivistynyt, sillä oli oikein joku koulutus ja kaikki. Ja varakas. Tai ainakin sen porukat oli jotai porvareita.
Ei sen niin väliä olis ollu, hyvä ku saivat. Toisensa. - Siin oli vitsi tossaki, huomasitsä? - Mut ku se alko haittaamaan bändiä: harjoituksii ja niit harvoja keikkojaki joita silloin tällöin saatii, jos tarpeex naurettavan halvall luvattiin mennä. Se ei saanu aina tulla reeneihin. Eikä olis aina saanu lähtee keikalle, vaik kyä se silti lähti. Ja muija skitsoili tiätty. Keikathan on melkist aina lauantai-iltana. Sen muijan kaa ois tarvinnu mennä kans johki saatana.
Joku kerta tää passon vinkuttaja suuttu. Veti hernekeiton klyyvariinsa kun muija taas valitti. Laitto passon laukkuun ja sanoi ylväänä kuin vain pasisti voi, että ei sitten soita.
Koskaan.
Enää.
Meniki melkei viikko, kun se otti sen kepin, siis passokitaran siis sen Fenderin Jazzbasson taas esille ja alko vetää buugia. Ei sitä voi noivvaa lopettaa saatana.
Kihloihin ne meni sitte. Alkoivat, tai enempi se muija alko, puuhaamaan kesähäitä. Kutsukortteja ja että ketä kutsutaa, mitä syödää, mitä juodaa ja tommosta. Pasisti ehdotti, et hänen bändinsä, siis me, voitais tulla hääorkax. Ei se oikei menny läpi. Muija sano, et hän on kyl ajatellu vähä toisen suuntasesti. Sitte pasistimme rupes funtsaa et kumma kun kutsuttavien listaan ei meinaa ruveta tulee bändin ukkojen nimiä. Muija sano, et hän on kyl ajatellu vähä toisen suuntasesti. Basisti fundeeras taas tovin tai kax ja keksi että ihan kon olis kuullu ton lauseen, vai mikä saatanan virke se nyt on, ennenki. Rupes vähä kiinnostamaan, et mitä suuntasesti se muija oikein on ajatellu.
Muija sitte, kuulemma, otti lähikontaktin - isot pasistin kädet pieniin muijan käsiinsä, katse öögaosastolle eli tohon silmiin ja sanoi että kun se bänditouhu ei niinku oikein hyvin sovi perheelliselle. Että itse asiassa se ei sovi oikein ollenkaan. Ja oikei tarkkaan ottaen, lyhyesti sanottuna se ei sovi.
Basisti fundeeras taas. Se oli jo kolmas kerta, vai monta niit jo oli, samaan rupeamaan, kun se funtsas. Siis paljo. Sitte se nousi, veti buutsit jalkaan, kampas sinänsä pitkän lettinsä, no ei vaiskaa, ei ihan sentää, käveli ulos ja umpikaatosateessa bändikämpälle, ja alko vetää buukia, aika lujaa kyl. Ei oo sen jälkeen sille muijalle puhunu. Meille se sano, että muijia aina saa. Ja mitä iloo olis kamast ja rahast ja vaik sais oman henkilökohtasen portsarin jos ei saa passottaa. Ja jatko vielä että kun ei sitä niin helposti hyvää bändiä saa tana.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hauska tarinanpätkä! Ihmettelen, ettei se ole kirvoittanut enempää kommentteja.
Alku tosin oli hiukan raskas tämäntyyliseen tekstiin. Lukiessani hyppäsin alkua yli, mutta olin iloinen, että jatkoin lukemista alempaa, sieltä missä tarina on vauhdissa.
Senpä jälkeen palasinkin takaisin alkuun, ja luin nautinnolla koko tarinan.
Jos kommenttini ja ehdotukseni kiinnostaa, niin muokkaa ensimmäistä kappaletta vielä. Tee siitä räväkkä, sellainen, että se imaisee heti lukijan kyytiinsä.
Kaiken kaikkiaan tykkäsin!
en ole ehtinyt kehumaan aikaisemmin, kun töissä salaa luin ja hihittelin juttuasi.
Hyvä juttu!