Joka päiväinen taistelu ruuan kanssa

Jep. Aika uskomatonta, mutta kuvailit juuri minunkin tunteitani. En osaa vastata sun kysymyksiin, mutta voin sanoa ettet ole yksin. Mä aloitan aina silloin tällöin "nyt en enään ikinä ahmi ja aloitan terveellisen elämän!" mutta lopputulos on siinä, että sorrun yhteen suklaapatukkaan ja siinä samalla sitten 2litraan jäätelöä ja kolmeen pizzaan. Sitten itketään peilin edessä. Mun koko elämä on mennyt pilalle tän takia. Lintsasin koulusta pari kuukautta kun oli niin paha ahmimiskohtaus päällä etten mahtunut mihinkään farkkuihin. Ja hävetti niin helvetisti. Mä luulen etten koskaan pääse ruuan kanssa tasapainoon, mutta mua on auttanut ihan hirveästi liikunta! Olen alkanut liikkumaan enemmän, ja silloin ei tee niin paljon mieli herkkuja kun on jotain muuta tekemistä urheilusta tulee tosi hyvä mieli pitää painoa kurissa! :) Kaikkein pahinta tässä on se, että on oman ittensä vihollinen. Joskus en vain voi uskoa että se olen MINÄ joka sitä ruokaa laittaa suuhun. Tuntuu että joku saatana asuu mussa ja tekee mulle pahaa. En tiedä mikä mua vaivaa. Jonkun psykologikirjan mukaan sabotoin mun elämää ruualla, koska en salli itselleni hyvää oloa/en tunne kuuluvani maailmaan. Nojaa. Yks keskeinen syy ahmimiseen on myös se, ettei pysty käsittelemään suuria tunteita ja ne tukahdutetaan sitten ahmimisella. Ja jos on pahaolla jostakin asiasta (jota ei tunnisteta), se laitetaan lihomisen piikkiin. Seuraavan kerran kun tulee ahmimiskohtaus, niin jos voi, kannattaa pysähtyä miettimään miksi on tarvetta ahmia? mikä ottaa päähän? mikä ahdistaa? Mä oon joskus kattonu vaan telkkaa ja saanu hirveen ahmimiskohtauksen. Mut silloin vaan kauppaan juoksemisen sijasta aloin miettimään mikä mua ahdistaa. Okei, en löytänyt vastausta, mutta vaan itkin pahaaoloani! Siis hyvällä tavalla. En muista koska viimeksi olisin itkenyt! Olen aina vaan itkemisen sijasta ottanut pullaa poskeen. Kerran olin torjunut kaksi ahmimiskohtausta ja sain yöllä hirveen itkukohtauksen jossa muistelin vanhoja tapahtumia. Se niiin helpotti! Tunnistakaa ja tuntekaa tunteenne! Älkää tukahduttako niitä ahmintaa! Ja mulle laihuus on ns. pakkomielle - ja pelkään hirveästi lihomista ja luovuttamista. Ja koska se on niin tärkeää, on niin helppoa tehdä itelleen pahaaoloa alitajuisesti ahmimalla. Oho, tästä tulikin pitkä viesti! Täytyy vielä sanoa, että olen kertonut ongelmastani äidilleni, ja hän on psykologi muttei ole osannut sanoa mitään. Tuntuu ettei hän ole ymmärtänyt koko asian pointtia. Pitää vain minua lapsenpyöreänä ja heikkohermoisena kun en voi pitää näppejäni irti herkuista. Vaikka olen hänellekkin kertonut tuhat kertaa miltä minusta tuntuu, ja kuinka hän voi minua tukea - hän AINA tarjoaa minulle herkkuja ja vie minua syömään ja lätiläti. Uskomatonta. "Onneksi" en ole ainoa joka kärsii. Mutta, koska tästä viestistä tuli nyt näin pitkä tiivistän asiani: pysähdy tuntemaan tunteesi ja liikunta on kiva! Ja älä ole liian ankara itsellesi. Tässä sairaudessa pahin tuomari ja rankaisia on sinä itse! Sun pitäisi olla sun itsesti paraskaveri ja sinun pitäisi rakastaa itseäsi ja tehdä itsellesi hyvää! Ei tuhota itseäsi!

Moi, miten syöt? Sinun pitäisi syödä säännöllisesti ja tarkkailla mitä syöt.

Aluksi karkit/keksit/pullat/suklaat pois. Korvaa ne hedelmäpirtelöillä taikka pelkil hedelmil/myslipatukoil/nutrilett-patukiol.

Sitten

aamupala: (vanukas) hedelmä maito/kahvia jotain sellast? ellet satu pitämään puurosta?

lounas: vaikka salaattia puol lautasellist ja sit vähän sitä "perusruokaa" ja maitoa. ei leipää.

välipala: hedelmä? 2 dl piimää? vanukas?

illallinen: pinaattikeitto 1 kanamuna?

iltapala: hedelmä / vanukas.

Sitten jos haluat syödä ni mene ulos taikka lue jotain tai tee ihan mitä vaan. Kuha et vaa oo ja mieti ruokaa..

Jos sulla on vielä jotain kysymyksiä ni kysy ihmeessa?

Itse olen nyt laihduttanut jo parissa kuussa 10kg ja tavoite on laihtua vielä sellaset 10-20kg..

ja tiiän miltä susta tuntuu. Minäkin yritin laihduttaa, mutta mulle kävi samalla tavalla kun sulle minäki sorruin, ahmin, paastosin, ahmin lisää, lihoin, laihduin ja lihoin taas. Mutta kun lopetin laihduttamisen ja lakkasin miettimästä laihduttamista laihduin 5 kg ja lakkasin ahmimasta.