hei, 10v koirallani diagnosoitiin imusolmukesyöpä tänään.
Lääkäri suositteli eutanasiaa melko pian. Se ei enää juuri jaksa kuin vain maata, ei enää innostu mistään.
Ihmisillä kuitenkin hoidetaan tätä syöpää hyvin tuloksin.
Olisiko jollakulla kertoa omia kokemuksia, miten koira oirehti ja auttoiko syöpähoidot tms?
Näillä näkymin koirani lopetetaan ensi viikolla
=((
Lääkäri suositteli eutanasiaa melko pian. Se ei enää juuri jaksa kuin vain maata, ei enää innostu mistään.
Ihmisillä kuitenkin hoidetaan tätä syöpää hyvin tuloksin.
Olisiko jollakulla kertoa omia kokemuksia, miten koira oirehti ja auttoiko syöpähoidot tms?
Näillä näkymin koirani lopetetaan ensi viikolla
=((
Vastaukset 8
Vanhimmat
edellisessä keskustelussa jotain asiaan liittyvää..
meillä ei koskaan syöpää varmasti todettu, verikokeissa oltiin, tulokset tulivat viikko koiran kuoleman jälkeen, ja olivat ihan ok:t. joten lopullinen kuolinsyy on arvoitus.
käsittääkseni imusolmukesyöpä vaikea parantaa, tulokset ei merkittäviä, ja hoito tehdään ulkomailla (näin mulle sanottiin) ja erittäin kallista.
syöpähoidoista ei siis kokemusta. oireena aluksi: söi huonosti. muuten normaali. kaikki imusolmukkeet turvonneet, rodussa ajokoiraa yli puolet eli tod.näk syy syöpä. en muista kauanko aikaa tässä oli välissä (1-2kk) mutta viimeisen aamun oireet:
-koira vaisu, tuli luo "alistuneena"
-nenä tulikuuma
-haluton
-ei ottanut edes kinkkua (todella outoa meillä!)
-takapää petti alta
-kouristeli
-laski alleen
-meni tajuttomaksi
-kouristeli
-menehtyi
nuo oireet yhdistän imusolmukesyöpään lukemani perusteella.
suosittelen,vaikka se vaikeaa on,eutanasiaa. olisin itse halunnut lopetuspiikin heti kun koira meni tajuttomaksi, mutta eläinlääkäri ei päässyt sitä antamaan.
en halua kenenkään koiran kokevan tuollaista kuolemaa kuin Tamara koki, vaikka hän olikin tajuttomana eikä tuntenut mitään. Minä tunsin sen kaiken koirani sijasta, ja se sattui.
Lähes mikä tahansa kotona kuoleva koira on ennen kuolemaansa kuvailemasi oloinen oli syy sitten sydänlihaksen pettäminen, levinnyt pernakasvain, syöpä, aivotoiminnan pettäminen tms. Kun ja jos koiralla on syöpä, syöpäsolut löydetään tutkimuksissa kuten ihmisiltäkin. Jos ei ole näin, ei koiralla ole syöpää, vaan kellä sitten mikäkin. Ei siis millään pahalla mutta miksi diagnosoida itse? Kasvattajan ja rodun kannalta kotidiagnosoinnit on ikäviä, jos joku kertoo koirallaan oletettavasti olleen, vaikkapa juuri jonkun kirjan mainitsemien oireiden perusteella sen ja sen sairauden, ehkä perinnöllisen, ja sitten todellisuudessa niin ei olekkaan. Tulee leimattua rotua turhanpäiten :(( Jos haluaa menehtyneen koiran kuolinsyyn tietää, sen voi toki laittaa tai viedä ruumiinavaukseen ja saada lausunnon todellisesta syystä.
vaikea sanoa tuohon mitään kun ei ole enemmän kokemuksia koirien kuolemisesta. mitään laajempia tutkimuksia ei ehditty tekemään, ja tapauksesta jo vuosia aikaa, muistan vaan hämärästi että mitään hälyyttävää tuloksissa ei ollut, ehkä jotain lievää koholla olevaan tulehdusarvoa. voipi vuodetkin tehdä kepposet muistille.
sinulle ja kasvattajille ja rodulle helpotuksen sana, että kyseessä oli sekarotuinen koira, joten en mustamaalaa ketään jos diagnosoin kuolinsyyn imusolmukesyöväksi. tätä mieltä oli eläinlääkärikin vahvasti. että se siitä.
haluan lisätä, että meidän koiralla todettiin syöpä ohutneulanäytteellä, eli mitään ei jätetty arvailujen varaan.
Tuo diagnosointia koskeva viesti ei varmaankaan ollut aloittajalle. Itse olen sitä mieltä että ei ole järkevää, tosiaan rotujen kannalta, olettaa koiralla olevan jokin vika, vaan jos on jokin pielessä, kuten aloittaja toteaa omastaan ja on toiminut aivan presiis oikein, kuten välittävä ja vastuullinen koiran omistaja toimiikin, kannattaa ja tulee koiran todellinen terveys-sairaus-status selvittää.
kurjalta tuntuukin, anna se mennä. Koiralla on oikeus kuolla, mitä meillä ihmisillä ei ole.
Tiedän koiran (tosin Saksasta), jolla oli imusolmukesyöpä ja sitä hoidettiin. Saihan se hieman lisä aikaa, mutta olikohan se sittenkään sen arvoista? Siinä taisi lopulta saadaa omistaja sitä lisäaikaa. Koira eläväinen ja liikkuvainen otus. Kun se ei enää jaksa tai kykene sairauden tai kipujen takia ilman rankkoja hoitoja liikkumaan, sen on aika kuolla.
aionkin antaa sen mennä, kun alkaa oirehtia enemmän, nyt se on taas ihan oma villi itsensä kun saimme eläinlääkäriltä vahvan kipulääkityksen. Tajuan kyllä, että ei se silti mihinkään parantunut ole=(
Sitä ennen teen kyllä kaikkeni, olen valmis kokeilemaan mitä vaan hihhulikonsteja rohtoja, rukoilemista, c-vitamiinia, mustikoita, auringonkukansiemeniä, kaikkeni teen ihmeparannusta odottaen.
Rakastan koiraani, Stellaa niin yli kaiken, niisk..
On todella vaikeaa päästää irti, mutta aion sen tehdä kun aika on.
13 vuotiaana. Lääkäri otti näytteen ja antoi jotain(en muista minkäniminen) lääkettä siksi aikaa kun odotettiin tuloksia. Joitakin päiviä lääkkeet tehosi, mut sit ei ollut enää vaikutusta. Tuloksissa todettiin sen olevan tosi "agressiivinen", joten parempi oli päästää ystävä kärsimyksistä.