Anteeksi...Oli vain pakko purkaa tänne kun tuntuu et ei ole muita joille puhua..
Päältäpäin katsottuna asiani ovat kunnossa ja elämä hymyilee: on perhe, ystäviä, harrastuksia, hyvä koulussa ja kaikkea muuta...
Silti minusta tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Asun äidin kanssa, vanhemmat on eronneet ja sisarukset muuttaneet pois..Joudun tekemään kotona aivan kaiken..äiti vain nukkuu ja nukkuu ja riitelemme usein.. Hyviä ystäviä on, mutta en uskalla heille puhua mistään, mikä mieltä painaa,sillä mielestäni heillä on tarpeeksi vaikeaa ilman että murehtivat minunkin murheita..Harrastan monia asioita, mutta joudun lopettamaan rakkaimman harrastukseni, ja nyt on tunne että "mitä elämälläni nyt teen?". Koulu menee hyvin koska, no, haluan hyvän todistuksen,että pystyisin muuttamaan ensi syksynä (olen siis 9.llä) pois kotoa..Mutta en tiedä mihin haen opiskelemaan... ja kaikki muutkin pienet murheet on jotenkin kasautunut päälle,enkä pysty puhumaan kenellekään......
Kiitos jos joku jaksoi lukea..tämä helpotti oloa kun sai purkaa edes tänne,vaikka tämä onkin vain valitusta tyhmistä pienistä asioista ja tyhmästä pienestä tytöstä joka ei osaa enää nauttia elämästä..
Päältäpäin katsottuna asiani ovat kunnossa ja elämä hymyilee: on perhe, ystäviä, harrastuksia, hyvä koulussa ja kaikkea muuta...
Silti minusta tuntuu että kaikki kaatuu päälle. Asun äidin kanssa, vanhemmat on eronneet ja sisarukset muuttaneet pois..Joudun tekemään kotona aivan kaiken..äiti vain nukkuu ja nukkuu ja riitelemme usein.. Hyviä ystäviä on, mutta en uskalla heille puhua mistään, mikä mieltä painaa,sillä mielestäni heillä on tarpeeksi vaikeaa ilman että murehtivat minunkin murheita..Harrastan monia asioita, mutta joudun lopettamaan rakkaimman harrastukseni, ja nyt on tunne että "mitä elämälläni nyt teen?". Koulu menee hyvin koska, no, haluan hyvän todistuksen,että pystyisin muuttamaan ensi syksynä (olen siis 9.llä) pois kotoa..Mutta en tiedä mihin haen opiskelemaan... ja kaikki muutkin pienet murheet on jotenkin kasautunut päälle,enkä pysty puhumaan kenellekään......
Kiitos jos joku jaksoi lukea..tämä helpotti oloa kun sai purkaa edes tänne,vaikka tämä onkin vain valitusta tyhmistä pienistä asioista ja tyhmästä pienestä tytöstä joka ei osaa enää nauttia elämästä..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Nuoruudessa voi tulla juuri näitä hetkiä kun pienetkin ongelmat tuntuu suurilta.
Opiskelupaikasta tullaan vieelä useasti puhumaan koulussa.
Voit myös mennä koulun opon luokse keskustelemaan.
Kiire sinulla ei ole.
Miksi joudut lopettamaan sen harrastuksen?
Sä olet täysin normaali tyttö.
Joskus onkin hyvä purkaa mieltä.
Kun osaa pukea tunteet sanoiksi niin se helpottaa.
Puhuminen auttaakin paljon.
Kyllähän voit äidillesikin puhua.
Niinhän siitä puhutaan, mutta en silti tiedä mitä haluan...Maaliskuussa on yhteishaku :(
En enää kestänyt sitä kun minua ei hyväksytty porukkaan..joka ikisissä harjoituksissa sain huomata sen että kaikki mitä teen on väärin..3 vuotta kestin mutta en enää.
Ja vielä tuohon viimeiseen, olen sitä mieltä että perheelleni olen aiheuttanut tarpeeksi huolta jo muutenkin..
Kiitos kun rohkaiset :)
Mikä tää harrastus on?
Kun harrastuksissahan pyritään kehittämään itseään.
Voi olla että kohta alkaan taas sujuu :)
Puhuminen auttaa.
Ei tässä valtavan suuria murheita perheellesi tule.
Puhuisit vaan yhteishausta :)
Lentopallo...(mietityttää jos kaverit pyörii näil sivuil et tajuaa kuka oon..)
niin,no ehkä uudessa kaupungissa sit.
Kyl siit tulee ku jos muutan muualle -> tarviin rahaa, ja sitä ei ole....
Kyllähän lentopallossa pystyy olee kaikki hyvii.
Rohkeesti vaan pallon kimppuun.
Jos joku liike tuottaa ongelmia niin treenaa sitä.
Jokaisella on mahdollisuus kehittyä omassa harrastuksessaan :)
Ei oo siitä kii ettäkö oisin oikeasti surkea,varsinkaan verrattuna siihen minkä aikaa oon harrastanu verrattuna niihin,mutta se et tein mä mitä tahansa,miten tahansa niin saan kuulla siitä...
Jos vielä tulee sanomista niin kysy että mitäs mä väärin tein?
Sanokaa niin mä voin parantaa mun suoritusta.
Ota kantaa.
Älä nokkavasti vaan ihan ystävällisesti ja ammattilaisen asiallisesti.
Asiallista linjaa yritetty,ei toimi vaan lapsellisuudet jatkuu...
valmentajalle puhuminen asiasta?
Olen puhunut valmentajalle,seuran puheenjohtajalle,vaikka kenelle,mutta ilman tuloksia. sanotaan vaan että "vaikka heidän käytös tiedetään,ei voida kuin varoittaa,sillä ei ole oikeutta potkia joukkueesta pois"... ei tietenkään ole,onhan vittuilijat parhaita pelaajia -.- ja näin pienellä paikkakunnalla ei ole kuin 1 seura ja silläkin vain muutama joukkue,eli ei onnistu...voit uskoa että on niin rakas laji minulle että tein kaikkeni :(
Voithan sä jonakin päivänä alottaa uudestaan.
Kyllä rakas laji pysyy mieles.
Voit jopa pyrkii valmentajaks jollekin kesäleirille.
Onhan sulla varmaan ihan ammattilaisen tiedot ja taidot.
Ja onhan paljon muitakin harrastuksia.
Kyllä seuroja löytyy :)
Kyllä,ens syksynä uudestaa
Hommaa itelles poikaystävä ja anna sille pillua ja kaikkee muuta mistä pojat tykkää. Kyllä se sitten kuuntelee sun murhees ja tukee ja lohduttaa sua. Tökerösti sanottuna ja yksinkertaistettuna se vaan menee näin. onnea matkaan
niin sitten kaikki on hyvin mutta jos suhde on vain seksin takia niin se on harvemmin hyvää.
Suhteen pitää perustua rakkaudelle.