Otetaan aiheeksi toistemme tukeminen; jos kukaan syöpäläinen tai
omainen on hereillä , eikös kirjoiteta jotain kaunista lohduttavaa , pyyhimme toinen toistemme kyyneleet?:)))
omainen on hereillä , eikös kirjoiteta jotain kaunista lohduttavaa , pyyhimme toinen toistemme kyyneleet?:)))
Vastaukset 4
Vanhimmat
on itkua ja kyyneleitä..helpottaa kun saa hoidot alkuun ja uskoo ja tietääkin että tästäkin paranee..:))
miltä tuntui ensimmäisinä diagnoosin jälkeisinä päivinä, jokainen uusi päivä tuntuu lahjalta. En aikaisemmin halunnut viettää syntymäpäiviäni, mutta tänä vuonna leivoin kakun ja kutsuin ystäviäni juhlimaan. Enää kun syntymäpäivät ei olekaan niin itsestäänselviä. Vuosi sitten luulin, etten viettäisi enää yksiäkään, mutta tässä sitä edelleen porskutellaan. Vähän arpisempana kuin ennen, mutta vahvempana.
Arpia jäi niin sieluun kuin kehoonkin,mutta hengissä ollaan ja toivottavasti vielä kauan..
Usein sanotaan täällä,ettei syöpä kasvata henkisesti: minua se kasvatti.
Ymmärtäköön tämän kukin miten haluaa.
kävin ensin mammossa,ja ohutneulanäyte otettiin.Mieslääkäri oli selin minuun,kysyin taitaa olla syöpä,tokaisi on se.Samantien lähti huoneesta.En pystynyt edes itkemään.Kävelin muutämän kilometrin kotiin,ja ajattelin että täytyy alkaa hautajaisia järjestämään,ettei lapsille jää se hoidettavaksi.Syöpäklinikalla sain lehtisiä joista selvisi paljon kyselin hoitajilta.Ensimmäisen sytostaatin jälkeen se lähti menemäänaika pian se hoitoaika kuitenkin menee,ja usko elämän jatkumiseen kasvaa.Osaa pienistäkin nauttia,ja varsinkin läheisitään vieläkin enemmän kuin ennen.Voimia kaikille hoidoissa käyville,te selviätte,niinkuin mekin,vaikka välillä koville otti.
Sai kuin lisäaikaa elämälle,olisihan voinut jäädä vaikka auton alle.