kun aina vaan täytyy opiskella jotain uutta. Toisinaan on niin väsynyt, että työn ja koulun jälkeen käytännöllisesti katsoen "kaatuu sänkyyn". Toisinaan taas iloitsee saavutettuaan itselleen asettaman uuden tavoitteen.
Onkohan meitä paljonkin samanlaisia "hulluja"?
Onkohan meitä paljonkin samanlaisia "hulluja"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vielä ole!
alkaa aina opetella uutta.
Sitä vaan ihmettelen, kun ei pysy "lajissa". Tekniikkaa tullut opeteltua läpi iän - ja aina vähän jäljessä. Eli se peri synti: Ensin kokeillaan, sitten vilkaistaan ohjeista miten piti ja luetaan, miten oikeasti pitäisi.
Nyt helpotti työt ja piti alkaa kielissä. Siinä tosi ummikko. Saksassa, espanjassa ja ruotsissa jotenkin ja luultavasti paremmin vaikkapa käsin viittomalla. Nyt aikaa ja opetella sitten eesti.
keelt räägimä -paha paikka, ehtiikö ennen krematoriota?
Kyllä meitä hulluja piisaa ihan joka junaan ja osa jää vielä asemalle. Siitä vaan!
Olen paljon vanhenpi,mutta kolmea kieltä opiskelen päivittäin,viikottain miten milloinkin. Usein kuuntelen ruotsinkanavaa. Sieltä tulee selkeää ja tavallista kieltä haastatteluja ja musiikkia monella kielellä.
tietää kaikesta kaiken!
Uutta tutkintoakin suoritan ja seuraavasta haaveilen!
JA aion kyllä maisteriksi ja väitellä!
Musta tulee viisaustieteen professori!
Hullumminkin vois aikansa käyttää!
jatkuvasti etsimään tietoa. Kun maailmakin koko ajan muuttuu ja kehittyy, ei ole pelkoa, että jonain päivänä tietäisi jo kaiken.;))
Aikuisopiskelu voi olla monella tavoin palkitsevaa, eikä aivojumpan vaikutusta kannata väheksyä. Olen opiskellut sekä huvikseni että siksi, että olen tarvinnut uutta tietoa voidakseni hoitaa työni hyvin ja "säilyttääkseni työmarkkina-arvoni". Pari vuotta sitten päätin, etten enää opiskele mitään sellaista, mihin en tunne omaehtoista aktiivista kiinnostusta. Odotan mielenkiinnolla ehdinkö vielä jonain päivänä saada opinnoistani jotain "valmistakin", kun mielenkiintoni suuntautuu kolmelle eri alueelle ja kieliäkin pitää aina välillä opiskella lisää. Onneksi suorituspaineita ei enää ole, joten välillä voi laiskotella ja pitää taukoa ilman huonoa omatuntoa. Enää ei ole "pakko" tehdä yhtään mitään.
Toivotan menestystä sinulle ja opinnoillesi. Muistathan välillä rentoutua ja tehdä muutakin mukavaa.;))
toinenkin villitys, pistin pystyyn nettipuodin ja myyn siellä käytettyjä koruja!
Oiskos halavalla myydä?
kun nikkeliallergian iskettyä lahjoitin kaikki yhdelle kirpputorikauppaa harrastavalle tutulle. Aidoista koruista en raaski luopua kuin poikkeustapauksessa läheisille lahjoittamalla.
Menestystä sinun nettikaupallesi myös! Tuottaako se enemmänkin vai onko vaan harrastus?