Olen 17 vuotias tyttö, minulla on/oli poikaystävä. Rakastimme toisiamme, olimme yhdessä niin paljon kun oli mahdollista, suhde toimi. Kaikki meni siis kuten piti. 4 Vuoden jälkeen poikaystäväni vain katosi, ei ole lähettänyt viestejä kuin yhden, jossa kirjoitti rakastavansa minua mutta ei kestä vanhempiaan. Mesessä olemme tavanneet, ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin. En tiedä missä poika on, tiedän vain sen, ettei hän ole kotona.
Surun peittämä!
onneton.
3426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi olla että sitä kautta löytäisit hänet.
...olin viime kesänä rakastunut oikeasti ensimmäistä kertaa vanhempaan miehen. syksymmällä kuitenkin palasin kouluun ja töihin ,joten kerkesimme näkemään vähemmän mitä yleensä. pidimme kuitenkin yhteyttä joka päivä, vaikka emme toisiamme silloin nähneetkään. mies kuitenkin katosi lokakuussa.
kun oli mennyt pari viikkoa että miehestäni ei ollut kuulunut mitään, niin soitin hänen äidilleen, mutta hän ei tiennyt edes, että hänen poikansa oli "kadonnut".
hänen vanhempansa oli eronnut juuri muutama vuosi sitten ja välit oli vähän joka suuntaan huonot. kukaan ei oikein pitänyt yhteyttä.
hänestä on nyt kuitenkin tehty katoamis ilmoitus, poliisit ovat etsineet, mutta kukaan ei tiedä missä hän on.
löysin kuitenkin tuttava piiristi miehen jolta sain tukea ja nyt olemme "onnellisesti" yhdessä..kuitenkin tuntuu pahalta olla toisen kanssa, kun oikeasti rakastaa myös toista miestä.
pahalta tuntuu vielä enemmän se, että tietää ettei toinen tule koskaan luultavasti ymmärtämään sitä, että rakastaa ns. kahta.
elämää on silti jatkettava parhaansa mukaan. sureminen ja ikävöiminen on kuitenkin sallittua, eikä uuteen suhteeseen kannata ryhtyä, jos tuntee, että ei siihen pysty, siinä loukkaa vain toista.
voimia sinulle!
"Mä rakastan sua, mut mä en kestä mun vanhempii. Hyvästi." Noinko se meni?
Tää nyt oli vaan tällainen sivuhuomautus.