Eihän sitä enää itsekkään kestä, kun vähän väliä on uus tyttö kiikarissa. Asiaa vielä pahentaa se, etten uskalla tehdä asioille mitään. Nytkin olen yhtä lukion ekalla olevaa todella söpöä tyttöä vähän katsellut. Katsekontaktia oon aktiivisesti hakenut, mut tytön katse tuntuu enemmänkin laahaavan lattiassa. Eikä sillä kavereitakaan tunnu olevan yhtään liikaa. Ku vaan huomais mut joskus, jos saisin edes yhden hymyn itselleni. Jo se tuntuis hyvältä. Tyttö ei siis ole erityisen suosittu missään piireissä, mikä sinänsä on oikein passeli asia, mutta olen aina pelännyt ja pelkään edelleen muiden reaktiota asiaan. Tiedän, että parisuhteessa vain parin tunteilla on väliä, mutta en silti voi olla ajattelematta mitä kaikkea selän takana puhutaan. Pitäis kai seurustella jonkun prinsessan kans, mutta ne ei vedä mua puoleensa lainkaan.
Ihastumisiin
menee hermo.
1514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olin oikeastaan koko lukion ajan ihastunut, joskin tyttöjä oli vain kolme. Enpä tietenkään uskaltanut ketään lähestyä. Viimeinen heistä saattoi jopa olla kiinnostunut ja sekös harmittaa, vaikken tietenkään voi varma olla.
Ei hitto, vieläkin tulee joskus kylmiäväreitä, kun miettii miten söpö hän oli..