Tämä viesti ja kysymykseni on tarkoitettu sekä yksinhuoltajaäideille että -isille ja kirjoitan tätä vakavalla mielellä melkoisessa ahdingossa. Olen avioliitossa, josta puolisoiden väliltä puuttuu kaikki rakkauteen ja seksuaalisuuteen viittaava. Näin on ollut jo vuosia, terapiat sun muut on yritetty ja ainoa ulospääsy tästä on ero. Olen siis ottamassa eroa päästäkseni tästä hellyyden ja seksin puutteen tuomasta ahdingosta.
Mielessäni kaivertaa kuitenkin pelko, että olenko menossa ojasta allikkoon? Olen siirtymässä tilanteeseen, jossa olen "sinkku" ja vietän paljon aikaani lasteni kanssa (jos en asu heidän kanssaan). Siinä tilanteessa uusien ihmissuhteiden luominen on varmasti vaikeaa, ja uuden suhteen esittely lapsille on varmasti aivan yhtä vaikeaa. Te varmasti tiedätte mistä puhun, joten en selitä näitä tunteita tämän enempää.
Kuinka olette ratkaisseet nämä ongelmat? Oletteko ajautuneet täydelliseen selibaattiin, yhden yön suhteisiin vai miten?
Mielessäni kaivertaa kuitenkin pelko, että olenko menossa ojasta allikkoon? Olen siirtymässä tilanteeseen, jossa olen "sinkku" ja vietän paljon aikaani lasteni kanssa (jos en asu heidän kanssaan). Siinä tilanteessa uusien ihmissuhteiden luominen on varmasti vaikeaa, ja uuden suhteen esittely lapsille on varmasti aivan yhtä vaikeaa. Te varmasti tiedätte mistä puhun, joten en selitä näitä tunteita tämän enempää.
Kuinka olette ratkaisseet nämä ongelmat? Oletteko ajautuneet täydelliseen selibaattiin, yhden yön suhteisiin vai miten?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hankalia juttuja..monet asiat vaikuttaa tohon. Oisko vaimosi masentunut tai ehkä väsynyt kodin hoitamiseen työn ohella.Toisaalta olette jo terapissakin käyneet ja jos vaimo ei mitään syytä ole selittänyt niin kyllä minäkin nään sen eron olevan järkevin vaihtoehto.Ehkä on kyllästynyt mutta on vain niin vaikea lähteä ja on vain jäänyt siihen.Tosin lapset ovat kyllä viisaita olioita ;) ja vaistoavat kyllä että kaikki ei ole ok ja uskoisin heillekin olevan mukavampaa kun äiti ja isä olisivat onnellisia vaikkakin kumpikin omilla tahoillaan.
Ei sitä täydelliseen selibaattiin tarvitse sentäään ryhtyä :)) kyllä sitä aikaa varmasti löytyy itsellekin senverran että ehtii uusia tuttavuuksia solmia. Tämä netti on esim. oikein kätevä paikka siihen. Muista en tiedä mutta itse olen tavannut muutaman tosi kivan tyypin, toisen kanssa ollaan kohta pari vuotta meilailtu ja kaveri on siinä välissä menny naimisiin ym. mutta meidän meiliystävyys säilyy. Toisen kanssa tapailtii ja kivaa oli, vaikkei siitä sitten mitään sen kummenpaa syntynytkään. Eihän se baarikaan huopno vaihtoehto ole uusia tuttavuuksia solmia, kaikki on niinpaljon itsestä kiinni.
Lapsille ei välttämättä tarvitse heti mennä kertomaan "uudesta" kannattaa ensin katsoa miten homma etenee.Eihän kuitenkaan ole kovin järkevää muksuille joka viikko uutta "äiti" ehdokasta esitellä.
Avoimin mielin vain eteenpäin ja toivotaan ettei tuleva/oleva? exäsi heittäydy hankalaksi.
Mukavaa syksyn odotusta sinulle ja mieti tarkoin mitä tunnet vaimoasi kohtaan,koita vielä puhua josko saisit hänestä jotain irti, vai onko hänkin eron kannalla? Ei se uuden suhteen rakentaminen aivan yksinkertaista ole =)
Heipsis
olet nyt kun voit vielä yrittää parantaa sitä entistä suhdetta. Tyhjästä aloittaminen on se toinen vaihtoehto.
Meidän ongelmamme eivät liity käytännön elämään, vaan ne ovat jossain aivan muualla. Paljon syvemmällä. Meillä ei ole toivoa, ja siitä me olemme vaimoni kanssa aivan samaa mieltä.
Me elämme vaimoni kanssa nykyään omaa elämäämme. Asumme vain saman katon alla. Emme paljoa riitele, me vain olemme yhdessä. Kyllä lapset tajuavat tilanteemme! Siitä ei ole epäilystäkään. Siinä ei tarvitse muuta kuin seurata lasten ilmeitä, kun menemme illalla nukkumaan omiin huoneisiimme.
Ja tähän lasten tajuamiseen liittyy myös yksi pelkoni "yksinhuoltajan seksuaalisuudessa": sen pitäisi kovin mielellään piilossa lapsilta. Ettei vain aiheuta lisää traumoja, erosta tulevan trauman lisäksi.
Tuossa edellä "nti35" pohti teidän suhteenne seksin ja seksuaalisuuden ja hellyyden yms. puutettä siltä kannalta, että se on vain vaimon suunnalta tulevaa..? Itse kritisoisin voimakkaasti tätä varsin tyypillistä ajattelukantaa!!!!
Kerron siis oman yh-tarinani nimenomaan seksuaalisuuden kannalta.
Parisuhde lasteni isän kanssa oli aina ollut sellainen, etten nauttinut seksistä. En voinut yhtyä muiden naisten puheisiin hiekkalaatikon reunalla siitä, miten mies on niiiin.. ja miten taas... hmmm ja nam! kun en tajunnut mitä järkeä naimisessa oli, miten siitä joku voisi nauttia..
Joten kun erosimme, en todellakaan kaivannut miestä, en seksiä - nautin olostani lasteni kanssa ja tulevaisuuden suhteen intressini olivat aivan muissa asioissa kuin seksissä, miehissä tai uudessa parisuhteessa. En ollut mitään kummoista menettänyt, en siis voinut kaivatakaan mitään sellaista, minkä olemassaoloa en tiennyt olevan..
Siis suomeksi: elin neljä vuotta selibaatissa, omasta vapaasta tahdostani. En siis kokenut sitä ahdistavaksi tai puutteeksi. Tai no en aivan 100 %, taisi yksi tai kaksi kokeilua olla.. Seksuaalinen , eroottinen tai seksikäs en myöskään mielestäni ollut. Miehiä kyllä hyöri kapakassa kimpussa ja yksi hyvä ystävyyssuhde oli, jossa oli läheisyyttäkin jonkin verran. Ja toki kaipasin syliä, ihmisen kosketusta, mutta se olikin eri asia.
Sitten tapasin miehen, jonka kanssa olin yhdessä monenmonta vuotta. Seksi aukeni aivan uudella tavalla!!!
Mutta niin se vain kuoli se suhde, ja nimenomaan se seksi, seksuaalisuus, läheisyys, sukupuolisuus: nainen ja mies, haluttavat, seksuaaliset olennot jne. Ehkä siis sama tilanne kuin sinun liitossasi.
Ja meillä se oli siksi, että mies "halusi" niin; hän ajoi tilanteen sellaiseksi äiti-poika-suhteeksi.
Kaipasin paitsi ihan aitoa naimista, myös läheisyyttä siten kuin se on miehen ja naisen välillä.
Kaikenmaailman pariterapioista (jonne hän suostui vain voidakseen sanoa, että olemme käyneet - ilman että kuitenkaan todella halusi muutosta, muutosta itsessään ja suhteessamme??) huolimatta mies halusi erota.
Sinkkuaikani oli varsin lyhyt, ehkä pari vuotta. Ja koska takana oli monta vuotta seksitöntä aikaa, tavallaan halusin tietää olenko kenenkään mielestä enää haluttava, seksikäs, olenko nainen ollenkaan. Ja millaista SE taas on... Mikään yhden yön kukkanen en epätoivoisille herhiläisille kuitenkaan ollut, että ei niinkuin sitä linjaa että kaikki käy.. EI. Mutta muutama sähellys.
Enkä edes kadu. Ne "piti" saada kokea.
Sinkkuaika oli kuitenkin ihan ok. Olin tyytyväinen, onnellinenkin, elämääni. En etsinyt tai havitellut uutta suhdetta. Ajattelin, ettei sellaista minulle ole eikä löydy ja ettei minusta parisuhteeseen ole, koska olen niin hankala jne...
Vaan toisin kävi. Nyt on siis uusi suhde, jonka toivon pysyvän ja kestävän , no se on oma lukunsa ei siitä tässä.
Tapasimme netin kautta. Sitä ei kovin monelle passaa sanoa, herättää edelleen ennakkoluuloja ja epäluuloja.
Uutta kumppania ei kannata esitellä lapsille millään tavalla ennenkuin on varma että suhde tulee olemaan pitkä. Ei siis edes naisYSTÄVÄÄ. Pienetkin lapset muuten vaistoavat hyvin herkästi mikä on suhteen todellinen luonne, esim. jos esittelet seurustelukumppanisi lapsillesi ikään kuin ohimennen ja ystävänä, tuttavana.. ei onnistu siis, lapset vaistoavat!
Onnea uudelle elämälle!
Kaikki menee varmasi ihan hyvin, mutta muista antaa itsellesi aikaa toipumiseen, käy reilusti läpi kaikki ne tunteet, mitä sinulla sisälläsi myllertää eron takia ja mitä tunnet vaimoasi kohtaan (kunhan vaan et vihaa ja katkeruutta siittä lapsiin tai viestitä lasten kautta!!!!!! etkä koskaan, et koskaan!, arvostele lastesi äitiä lasten kuullen!!)
Menee aikaa kasvaa uudellen ehjäksi, joten ole sen suhteen itsesi kanssa kärsivällinen.
Vertaisryhmät eronneille tai vastaavat keskustelujutut olisi myös hyväksi.
Toivottavasti tämä ei ollut kovin sekava sepustus..
Tiedän, että tämä "yksinhuoltajat" -palsta on aivan väärä palsta parisuhteemme pohdintaan. Mutta siitä huolimatta haluan sanoa, että kuvailusi:
"Mutta niin se vain kuoli se suhde, ja nimenomaan se seksi, seksuaalisuus, läheisyys, sukupuolisuus: nainen ja mies, haluttavat, seksuaaliset olennot jne."
kuvasi juuri sen, mitä suhteellemme on tapahtunut. Tai oikeastaan, mitä se on ihan ensimmäistä vuotta lukuunottamatta ollut (siis yli 10 vuotta sitten). Kirjoitit, että et eron jälkeen kaivannut miestä tai seksiä. Minulla tilanne on jotenkin päinvastoin, olen elänyt seksuaalisessa ahdingossa jo niin monta vuotta että nyt vihdoin haluaisin päästä tästä pois.
Uutta parisuhdetta en halua aloittaa varmasti pitkään aikaan. Varmaan moneen vuoteen. Mutta kun selibaatissakaan en haluaisi enää olla. Ja tässä on yksi niistä ristiriidoista, miksi tänne kirjoitin!
Mainitsit vertais- ja keskusteluryhmistä eronneille/eroaville, tiedätkö missä niitä on?
Pitää nyt täsmentää sen verran, että sitä seksiä ja miestä eron jälkeen en kaivannut - sen ensimmäisen eron jälkeen! Sen, jossa seksi ei maistunut miltään.
Tässä toisessa piiitkässä liitossa seksi oli aluksi hyvää. Kuten sanoin, se aukeni aivan uudella tavalla.. mutta kuoli pois, loppui kaikkine pienine juttuineen mitä naisen ja miehen välillä on.
Saman hän oli tehnyt edellisessäkin liitossaan, samaan asiaan sekin kaatui: hän ei halunnut seksiä ja kieltäytyi puhumasta asiasta. Siinä vain nainen lähti toisen matkaan.
Nyt ymmärrän tätä naista. Hän toimi fiksusti. Minä odotin monta vuotta, kuivetuin seksittömässä liitossa.
Ja minä kärsin. Halusin naida, halusin läheisyyttä, seksuaalisuutta. Välillä oli olo, että voisin naida vaikka tuolin jalan kanssa.. elin ihan mielettömässä puutteessa - ja riitelin ja valitin koko ajan...
Vieraissakaan en osannut käydä..
No, erottiin kun mies halusi niin ja toinen nainenhan hänell sitten oli..
En tiedä mikä muu sinun ratkaisusi olisi kuin ero. Tai tilanteen korjaaminen.
Ainakin seurakunnilla on eronneille vertaisryhmiä. Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Seurakunnan lehdessä on aina ilmoituksia ja lisää infoa saa kun soittaa seurakuntaan ja kysyy.
Myös Kataja järjestää ainakin parisuhde-kursseja, joten luulisi että myös eroseminaareja. En ole varma.
Täällä pk-seudulla on myös kansalaisopisto järkännyt erokursseja. Syksyllähän ne alkavat, mutta miksipä ei myös vuoden taitteessa alkaisi taas uudet ryhmät. Kannattaa soittaa ja kysyä.
Lapsen koti on vanhempien parisuhde.
Rakkaudeton liitto (olkoon se mykkäkoulua, hiljaisuutta tai repivää riitaa) antaa lapsille aivan väärän kuvan perhe-elämästä ja parisuhteesta. Usein lapset toistavat omassa aikuisuudessaan vanhempiensa mallia..
Ei surusi elämää Laurin ruoki
eikä haavoja sinun tahtoa kuoki.
Et voi kuin surusi kantaa ja periksi antaa
sillä valjakot vieraat sinut suruun kantaa.
Älä valjastaa kohtaloa koita
sillä et sitä milloinkaan voita.
Sen saat mikä määrätty sulle vain on
sun pyyntös kohtalolle vainko mahdoton.
Sait ilon ja surun taakaks kantaa
vain neuvon tään yhden aion antaa.
Kun taukoaa rintasi lyönnit sun kerran
Aattees ma silloin toivon olevan herran.
Meni vähän Laurin sylen ohi :D
Tarkoitin Stylen en sylen.
Mut ku se herra rimmasi sen kerran sanan kanssa :D
Angel pieni imee
suruunsa kuin sieni.
Taisi näppinsä palaa
kun kuuta taivaalta halaa
:))))))))))))))
Onko viestini poistettu vai onko nuppini pehmennyt?
Mitähän onneton olin mennyt kirjoittamaan?
Kun en muista...
No Lauri tiedän sen
olet mies ihmeellinen
Sanan säilää heilutat
sillä veneitä keikutat
Mutta paha et sinä ole
en koskaan niin luule!
Ei nyt runot irtoo, on kone ruosteessa.
Voi mokoma kylläpä nyt tuotteliaalle
tuli tuotantokatkos.
Onneksi aurinko paistaa tänään,
punasilmäisellekin.
Pitäis muuten aina kopata noi viestinsä ekaksi wordiin että tietäisi mitä on kirjoittanu, voiko joku valaista.
Ai joo ja muistin meno ei johdu alkosta vaan,
no tiedättehän te...
Kolme vuotta sitten eronneena,minulle selibaatti on ollut aika luonnollinen ratkaisu. Vapaa-aika menee totaalisesti lasten kanssa.Ja kovin vieraalta ajatukselta tuntuisi tuoda omaan kotiin vieras mies.Kun jää yksin lasten kanssa vanhemmuutta joutuu miettimään uudella tavalla.Minulla ainakin omat menot ovat jääneet vähiin. Liikunnalliset harrastukset ovat ainoat joista en ole luopunut. Liikunta antaa minulle voimia jaksaa. Eron jälkeen lasten hyvinvointi on ollut minulle tärkeämpää kuin oma seksuaalisuus. Ehkä se johtuu paljon siitä että itselläni on ollut kovin rakkaudeton lapsuus. Siksi omille lapsille haluan yrittää tarjota paremman lapsuuden.Lasteni isä ei ota lapsia luokseen kotiinsa. Hänen kihlattunsa ei halua.
Kiitos vastauksestasi, noin juuri olen pelännyt käyvän myös omassa erossani. Vastuu painaa ja vanhemmuuden kokeminen saa kokonaan uudet mittasuhteet kun kaikki on omalla vastuulla.
On hoidettava työ, sitten on hoidettava koti ja sitten on oltava lasten kanssa. Työn hoitamisesta ei voi tinkiä ja lapsia ei voi laittaa likaisissa vaatteissa kouluun. Vain vähän kärjistäen voi sanoa, että silloin tehdään valintaa lasten hyvinvoinnin ja oman seksuaalisuuden välillä. Yhden yön juttuihin en haluaisi lähteä ja uuden, kunnollisen ihmissuhteen tekemiseen ei jää aikaa.
Tuo asia, että lasten isä ei ota lapsiaan luokseen, menee minun ymmärryksen yli. Lapset menisivät minullakin oman seksuaalisuuden edelle ja ehkä juuri siksi oma tilanteeni tuntuukin ongelmalliselta!
Vähän pilke silmäkulmassa voisin vielä todeta attä minulla on tietysti jo ikä puolellani... Vanhin lapseni on jo 20v,seuraava 15,13 ja sitten iltatähti 4v. Lapsistani on tänä päivänä paljon iloa ja seuraa.Esikoislapseni myötä olen myös joutunut "koeanopin" virkaan. Murrosikäiset pitää minua täysin seksuaalittomana persoonana.Ymmärrettävää. Heitä oma seksuaalisuus häkellyttää murrosvaiheessa. Omalla tavallaan tämä on opettavaista ja mielenkiintoista aikaa elämässäni. Rohkaisuksi sinulle voin sanoa että oma kokemukseni elämässä on se että luopuessaan jostain,saa usein myös jotain hyvää tilalle. OMan hyvinvoinnin kannalta luopuminen on joskus paras vaihtoehto. Kaikkea hyvää elämääsi eteenpäin!