olen yksinäinen, sairaala kotiutti tuntuu kuin minut olisi vain tyrkätty pois tieltä. Toin montakertaa esiin että olen yksin, miten pääsen liikkumaan, käymään kaupassa ym ym pyörätuolin sain jolla pääsee liikkumaan vain sisällä. No sisällä olen ollutkin tuttu on käynyt kaupassa puolestani, olen pyytänyt apua mutta sitä en saanut, en rukoile apua enää. Vielä on jäljellä monta viikkoa, mutta minä selviän näytän niille että selviän.
Olin leikkauksessa
en pääse liikkumaan
9659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja mites tää tänne palstalle kuuluu???? Valituskirjelmä kaikille hoitajille yhteisesti vai mikä tämä siis on? Anteeksi, mutta mitäköhän täällä voidaan hyväksesi tehdä???
Sairaalat eivät valitettavasti ole säilytyslaitoksia, joissa voidaan ihmisiä säilöä vain siksi, ettei ole kotiapua tmv. On niissä tietääkseni senverta täyttä. Sillä perusteella esim. akuutisti sairaat jäisivät hoidotta, kun vartoaisivat jonossa yksinäisten kotiapuja saataville.
Kerran olin itsekin sairaalassa viikon aivotärähdyksen vuoksi ja kotiutettiin ukaasilla, että jonkun pitää valvoa minua yksinäistä kotona vielä seuraavan viikon ja ekat kauppareissut käytävä saattajan kanssa. Vaan eihän minulla vieraalla paikkakunnalla vastamuuttaneeta sellaisia kavereita ollut. Ihan siinä piti sitten itse pärjätä ja kehitellä systeemit. Ja eloon jäin minäkin.
Ei AINA voi vaatia yhteiskunnalta kaikkea apua, pitää sitä itsekin joskus jotain asioille tehdä. Jos minä selvisin, selviät sinäkin. Nyt vaan kehittelemään systeemeitä.
Kotiuttava hoitaja on tehnyt virheen jos hän on arvioinut sinun selviävän yksinään. Jos liikuntarajoitteisella ei ole ketään kuka kävisi kaupassa tai hoitamassa asioita niin sairaalan olisi pitänyt ottaa yhteyttää alueesi kotihoitoon. Voit yrittää sitä vieläkin jos et pääse hoitamaan asioitasi.
Ota yhteyttä kotiutuksen hoitaneeseen tai paremminkin kotihoitoon. Oma lääkärisi voi myös auttaa.
eivät kotiuta potilaita sairaalasta, vaan päätöksen kotiutumisesta tekee lääkäri.
lupasivat torstaiksi lisää apuvälineitä, sieltä ei ole vieläkään kuulunut mitään. Tänäaamuna sattui niin hitosti kun vaatteita päälle laittaessani horjahdin ja löin kipsatun jalkani lattiaan jonka päälle ei saisi astua yhtään.
PS tarkoitukseni ei ollut jäädä sairaalaan makaamaan olisin vain vähän tarvinnut apua, ehkä minun olisi pitänyt pitää suurempaa ääntä tilanteestani mutta mielestäni toin tilanteeni hyvinkin selvästi esille, mutta huomatessani sen välinpitämättömyyden menin täysin lukkoon.
Ehkä tämä tosiaan on väärä paikka, mutta johonkin halusin vain purkautua, anteeksi siitä.
tarvitsisit, siis muuta kuin kaupassakäyjää? Et kertonut tarkemmin tilanteestasi, joten vaikea ottaa hanakasti kantaa. Pelkkä kipsi jalassa ei kyllä kauheasti estä omatoimista toimimista, siis jos oletetaan että olet muuten terve.Kädet toimii kuitenkin?
sauvojen käyttöä ja kohta ne on loppu tämän pyörätuolin rullaamisesta ja itseni siirtely tuolista sänkyyn, sohvalle wc:n pöntölle. Ulkona en ole käynyt yli viikkoon, ruuanlaitto taasen on oma taiteensa, en voi edes hyppiä yhdellä jalalla koska sekin on aiemmin leikattu, sairastan nivelreumaa joten kaikki paikat on siis rempallaan.
On tosi hienoa että tuttuni edes käy kerran viikossa katsomassa että olen kunnossa.
... kannattaisi soittaa kotihoitoon kotiavun järjestämiseksi.
alueesi avopalveluohjaajalle. Kotiutuksesi on tehty hiukan hätäisesti. Pyydä lisää apua. Varmasti tulet taas toimeen ilman sitä kipsin poiston jälkeen, mutta nyt !
Vuosia sitten sain jalkaani murska-murtuman ja kotiuduin kipsisaappaan kanssa.Olin pienten lasten yksinhuoltaja ja auttavat sukulaiset jo haudassa.Ensimmäisen vuorokauden olin ilman kipulääkettä,kun en päässyt sitä itse hakemaan,eivätkä voineet sairaalasta antaa mukaan muutamaa särkypilleriä.Tuska oli aikamoinen,kun jalassa monta ruuvia ja levyjä koossa pysymiseksi.
Soitin kunnalliseen kotipalveluun,josta vastaus oli,että lapsiperheille ei kotiapua heru-vain vanhuksille.Tuli hätä käteen,että mistä lapsille ruokaa ja itselle lääkkeitä.
Lähetin alakoululaiset lapseni apteekkiin hakemaan lääkkeitä ja ruokaa sain kaupan kotiinkuljetuksella,mikä tietenkin maksoi 7 euroa kerta.
Kotityöt tein pyörätuolista käsin, koska esim. imurointihan aikas mahdotonta kun molemmissa käsissä kyynärsauva.Seisomassakaan ei pystynyt olemaan varttia kauempaa,kun jalkaan muodostui kova turvotus ja siitä johtuen kova kipu.
Näin sitä sitten mentiin kuusi viikkoa.
Tässä tuli huomattua että yhteiskunnan mielestä tällaiset yksinäiset saisi kadota maan päältä.Ainakin, jos olet alle 70-vuotias,etkä näinollen ole oikeutettu minkäänlaiseen kotiapuun.