Kaikilla lapsilla on vain Suomessa subjektiivinen oikeus kunnalliseen päivähoitoon ja se herättää maailmalla paljon ihmetystä että, miksi. Tämä miksi sana on ollut varmasti kaikkien ihmisten huulilla menneenviikon aikana. Järkyttävän tapahtuman jälkeen. Olisikohan näillä muutakin yhteistä kun yksi sana.
subjektiivinen
oikeus hävettää
10690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Siis kyseenalaistatko samalla myös subjektiivisen hoito-oikeuden silloin kun vanhemmat käyvät töissä? Jos siis päivähoidolla on mielestäsi vain negatiivisia vaikutuksia lapsiin niin sillähän ei sitten pitäisi olla mitään eroa onko päivähoidossa olevan lapsen vanhemmat töissä vai vaikka kotona?
Tutki asiaa lisää niin voit vaikka yllättyä. Useimpien epäsosiaalisten henkilöiden taustalta voi hyvinkin löytyä yllätys yllätys se kotihoito taustalta eikä suinkaan päivähoito vauva iästä lähtien. Mutta tuskin tuo on se ratkaiseva seikka kuitenkaan henkilön persoonallisuuden muodostuessa.
Olisikohan kuitenkin kaiken takana paljon monimutkaisempia syitä kun vain se että onko lapsi ollut päivähoidossa vai ei?
Esim. myöhemmillä kouluoloilla on erittäin ratkaiseva vaikutus nuoreen ja nuoreen aikuiseen (mieti vaikka kouluoloja tai koulukiusausta) ei siinä paljon enää se vaikuta onko lapsi ollut päiväkodissa tai kotona.
Lasten suhde vanhempiin johtuu paljon muistakin asioista kuin vain siitä onko lapset kotona tai ei pienenä. Suhdetta pitää varsinkin vaalia myös vanhemmalla kouluiällä ja miksei myös jo aikuisiän saavutettuakin. Jos suhde jotenkin katkeaa liian aikaisin ei sillä paljon ole väliä vaikka kuinka hyvä varhaislapsuus olisi ollut.
Moni varmaan miettii miten nopea teknogian kasvu on vaikuttanut ihmisen tai nuoren kasvuun ja elämään. Nyt on kännykät, tietokoneet ja pelit. Aidot kontaktit toisiin ihmiseen juuri nuorilla voivat olla turhan vähissä.
Ja se varhaislapsuuskin riippuu kaikkein eniten siitä minkälaiset ne vanhemmat ovat, miten he hoitavat lapsiaan ylipäätänsä ei siitä kuinka monta vuotta on päiväkodissa tai ei.
Sitä ei voi vähätellä kuinka tärkeitä kaveripiiri tai sen puuttuminen on lapselle ja nuorelle. Kavereita pitäisi aina olla pienenä ja isompana. Ja jos sisaruksia ei ole niin sen merkitys mielestäni vain korostuu. Yksinäisyys ja epäsosiaalisuus on myrkkyä ihmiselle.
Olen samaa mieltä, että aidot kontaktit ovat nuorten ja myös muidenkin välillä vähissä.
Eri mieltä olen tuosta päivähoidosta, ei se voi olla vaikuttamatta, jos lapsi jo pienenäkin viedään vieraalle tai laitosmaiseen hoitoon. Juuri lapsen varhainen elämä ratkaisee paljon mitä myöhemmin on. Mielestäni päivähoitoa(päiväkoteja ja perhepäivähoitoa) ei saisi olla lainkaan olemassa koska se erottaa lapsen ja vanhemman.
Päiväkodissa suurissa ryhmissä tapahtuu jo kiusaamista ja lapsi joutuu useasti tilanteeseen jossa hän ei pysty itseään puolustamaan. Päiväkodin ympäristö on lapsen kehityksen kannalta todella ressaava paikka jo melutaso on kehittyville aivoille haitaksi,massana liikuteltava ryhmä ei todellakaan sovi alle kouluikäisille lapsille ja ystäviä ei alle 3 vuotias tarvitse, hän tarvitsee välittävän turvallisen aikuisen joka hänestä huolehtii pitää sylissä ja osoittaa aitoa rakkautta ja välittämistä häntä kohtaan. Luulen että subjektiivistä päivähoitoa käsitellään tässä kohtaa siinä mielessä että jos sitä ei olisi, ryhmät päiväkodissa olsi pienemmät ja ilmapiiri inhimillisempää ja lapsilla olisi turvallisempaa.
Ainakin aloittajan kirjoituksesta saa sen vihjailun että päiväkoti on yksi syy itsessään siihen että lapset ovat häiriintyneitä myöhemmin. Mitään ei puhuta huolesta siitä minkälaista hoito on. Alle 3-vuotias ei kavereita kaipaa ei, mutta entäs ne 3-4-6 vuotiaat??? Sanoisin että kaipaa ja tarvitsee ehdottomasti edellämainittuja seikkoja ja muutakin kun vain äidin helmassa kotona olemista ja on todella huolestuttavaa lapsen kannalta jos ei pääse toimimaan, leikkimään samanikäisten kanssa.
Myös minun mielestäni olisi tärkeää että lapsille voitaisiin tarjota mahdollisimman hyvää hoitoa joka olisi enemmän yksilöllistä niin että ongelmiin ja epäkohtiinkin ehdittäisiin paremmin puuttua mutta vaikka subjektiivisuus poistettaisiin se ei välttämättä tarkoita sitä että ryhmät pienenisivät ja olot paranhesivat vaan valitettavasti hoitopaikkoja taas supistettaisiin koska hoidon tarve olisi pienempi ja ryhmäkoot pysyisivät siinä missä nytkin.
3 vuotias poika tuli päivähoitoon. Oli ollut vasta reilu viikon, kun tapahtui jotain, mitä itse en unohda.
Olen työllistetty. Tulin aamulla 9.00 töihin, ja aloin heti pyyhkiä pöytiä.
Kaksi 4 vuotiasta riehui lattialla, vastaava hoitaja teki heidän vieressä omia juttuja selkä päin lapsiin.
Olin kauempana, mutta sanoin lapsille, että kohta tulee vahinko, jos ette lopeta.
-ajattelin tyhmänä, että hoitaja kiinittää riehumiseen myös huomiota...mutta EI.
Uusi lapsikin liittyi kolmantena riehumaan joukkoon. Konttasivat päin toisiaan ja tönivät.
Jatkoi pöytien pyyhkimistä...sillä hoitaja oli heidän kanssa.
Sitten uusi lapsi loukkasi. Hän itki sydäntäraastavasti.
Mitä teki hoitaja?
- hän komensi toista lasta pyytämään anteeksi, ja niin hän myös teki. Uusi lapsi vaan itki ja piteli otsaansa. Hoitaja huusi hänelle: "Etkö vastaa, kun sinulta pyydetään anteeksi?"
Missä oli hali, puhallus?
Miksi hän ei kieltänyt aikaisemmin?
Toki olisin lopettanut itse riehumisen aikaisemmin, mutta tarkoitukseni oli seurata, miten hoitaja hoitaa hommansa.
Tiedän olevani itsekkin väliinpitämätön, mutta olen ns. tarkkailijan roolissa.
Näitä tapauksia on paljon.
Miettikää itse, kun ilman pakkoa laitatte lapsenne hoitoon. Jos on mahdollisuus olla kotona, niin antakaa lapsen olla.
siis tosiaan että nykypäivänä kun voitot niin yksityisellä kuin kunnallisellakin puolella halutaan maksimoida, olisi enemmän hoitajia per lapsi jos lapsia hoidossa vähemmän?!!! Jos subjektiivinen päivähoito-oikeus poistettaisiin ja lapset vähenisivät, myös päiväkoteja ja henkilökuntaa vähennettäisiin.
Juuri näin. Ja mitä tulee noihin kauhuesimerkkeihin joita jotkut viljelee niin valitettavasti ammattitaidotonta henkilökuntaa voi esiintyä myös päiväkodeissa. Toisaalta onneksi useimmat hoitajat ovat hyviä ja ihan sydämellisiä ja vaikka on kiirekin niin antavat ihan hyvää hoitoa lapsille ja myös sitä syliä ja halia. Kyllä minäkin "vierailen" päiväkodissa joka päivä ja näen mitä siellä tapahtuu ja jos kokisin sen jotenkin kauhupaikkana niin en kai sinne lastani veisi. Välillä siellä itketään ja kiukutellaan, välillä ehkä kolhitaan ja kaadutaan mutta useimmiten leikitään, ulkoillaan ihan iloisella mielellä.
Haavereita satuu myös kotona ja kotipiirissä.
En usko, että subjektiivisella päivähoito-oikeudella ja tällä järkyttävällä tapahtumalla on mitään yhteistä. Kyseisen teon tehnyt henkilö ei ole ehtinyt nauttia subjektiiviseta päivähoito-oikeudesta. Sen sijaan tekoon on voineet vaikuttaa esim. ehkäisevän terveydenhuollon ja kouluterveudenhuollon rahojen leikkaus.
Enkä oikein ymmärrä tätä maailmalla ihmetellään asennetta... iän kaiken keski-ja etelä-Euroopassa lapset on viety päivähoitoon noin 3-vuotiaina, hoidon nimi sattuu vaan kulkemaan nimellä "koulu". Äideille on kunnia-asia viedä lapsi muiden lasten joukkoon leikkimään vähintään puoleksi päiväksi, vaikka olisikin kotiäiti, enemmän katsotaan kieroon, jos lapsi on pelkästään kotona äidin kanssa.
Suomessa on hieno päivähoitojärjestelmä, joka mahdollistaa naisten työssäkäynnin heidän niin halutessaan. On ikävää, jos vanhemmat ovat niin kyllästyneitä lastenhoitoon, että vievät kovin pienen lapsen kokopäiväisesti hoitoon, mikäli toinen vanhemmista on kotona. Noin 3-vuotias lapsi alkaa kuitenkin leikkiä jo muiden lasten kanssa yhdessä ja päiväkotipaikka (vanhempien niin halutessa) on mielestäni perusteltu.
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto saattaisi vaarantaa esim. pätkätöitä tekevien, opiskelijoiden tai tilapäisesti työttömien lasten päivähoitopaikan tai lasta pompoteltaisiin päiväkodista toiseen riippuen siitä, missä milloinkin tilaa sattuisi olemaan.
Veit siis sanat suustani. Juuri samat asiat olen itse monta kertaa maininnut kun on pitänyt eritellä joillekin erittäin kapea-alaisen näkemyksen omaaville ihmisille että miksi se subjektiivinen päivähoito ei siltikään ole mikään turha palvelu lapsiperheille!
Vaikka oma lapsenne nauttisi päivähoidon tarjoamasta leikki, toiminta ja kaveri tarjonnasta, hoito oikeus koskee kaikenlaisia lapsia.
Nykypäivänä joukossa on paljon häirikkö lapsia, jotka käytöksellään saattavat pilata aivan kaiken.
Oma lapseni oli kolme vuotta päiväkodissa, (yhden osaston talo) jossa oli kolme häirikkö lasta.
Vaikka poikani on todella sosiaalinen ja tykkäsi kaikesta mitä siellä tehtiin, nuo kolme lasta tuli uniin painajaisina ja jotkut aamut olivat todella vaikeita jäädä...
Siskoni on LH ja hän sanoi, että harvassa on ryhmät, ettei edes yhtä erkka lasta ole. itse tiedän että, Jotkut voivat olla todella "hirviöitä".
Mietin, mitä lapseni ehkä kärsii keskiikäisenä, kun häntä on lyöty nyrkillä selkään, hypätty selän päälle, tönitty kumoon jne.
Naapurini 45v. nainen jäi juuri selkänsä takia siraslomalle. kertoi, että isosisko oli joskus potkaissut häntä alaselkään ja nyt hän kärsii kivuista jatkuvasti.
Ehkä tuo päivähoito ei sittenkään ole niin hieno asia, kun kuvitellaan.
toki hoitajat voivat olla ihania, mutta nykyajan lapsille kun puheet ei tehoa ja minunkin päälle joku lapsi sylkäisi tahallaan, kun hain omaani kotiin. Tilanne oli ihan utopistinen... lapsen oma isä punasteli vaan vieressä. Ei oikein saanut lastansa asettumaan.
Jos näitä hirviö lapsia ei olisi...niin mikä ettei, mutta kun jotkut nyky vanhemmat ovat joko väliinpitämättömiä kasvattajia, tai sitten pelkäävät pahoittavansa lapsen mielen. -Ollaan lapselle kaveri, eikä osata asettaa rajoja. Pelätään omaa valtaa.