♥
me naiset merkkipäivinä
ja juhlapyhinä kaivetaan
kaikenlaista koristerihkamaa
näkyville
suunnitellaan ruokalistaa
ja lahjoja viikkokaupalla
salaa sinäkin tykkäät
hössötyksestä, vaikka
vähän silleen huvittuneesti
naureskelet, kun pidän
juhlatunnelmaa niin tärkeänä
ja sitten juhlan kohokohta
mulle on se, jos olen onnistunut
vihjailemaan sulle päivämäärästä
ja olet naapurin kukkapenkistä
kotiin tullessasi napannut
mulle punaisen ruusun
ei se ruusu tietenkään
ole se kohokohta höpsö
vaan se sun ihana
tapasi ojentaa se
pienen puheen kera
ja sen pusun
jollaisia ei
osaa antaa muut
kuin Sinä
tuskin maltan
odottaa seuraavaa
merkkipäiväämme
ja sitä pusua
♥
me naiset merkkipäivinä
ja juhlapyhinä kaivetaan
kaikenlaista koristerihkamaa
näkyville
suunnitellaan ruokalistaa
ja lahjoja viikkokaupalla
salaa sinäkin tykkäät
hössötyksestä, vaikka
vähän silleen huvittuneesti
naureskelet, kun pidän
juhlatunnelmaa niin tärkeänä
ja sitten juhlan kohokohta
mulle on se, jos olen onnistunut
vihjailemaan sulle päivämäärästä
ja olet naapurin kukkapenkistä
kotiin tullessasi napannut
mulle punaisen ruusun
ei se ruusu tietenkään
ole se kohokohta höpsö
vaan se sun ihana
tapasi ojentaa se
pienen puheen kera
ja sen pusun
jollaisia ei
osaa antaa muut
kuin Sinä
tuskin maltan
odottaa seuraavaa
merkkipäiväämme
ja sitä pusua
♥
Vastaukset 4
Vanhimmat
äläs nyt bööna kähmi mun istutuksia (äläkä aseta ketään muutakaan moiseen pulmalliseen tilanteeseen).
Kuulostaa ihan yhteiskunnan yhteisten sijoituksien haaskaamiselta rakkauteen ja omituiseen (?) naistenpäivään (kauheaa naurua) :)
..mullon taas kauhea kiire, kun meinaan valoisalla aikaa ehtiä lähtemään mökille. Jollei tuo nurkisa pyörivä jälkeläinen alias "viskisieppo" tai "rahasieppo" vaihda ajovaloja *huokaus*. Niinpä en ehtinyt ajatella runoni kasvattavia vaikutuksia. Puistosta poimittu kukkakin olisi yhteiskunnan varojen tuhlausta. Sitten taas niittykukka toisi mieleen rentun ruusun ja lukija ihmettelisi olenko minä renttu. Simpukan kuori meren rannalta oisi ollut ehkä se sopivin toive, sen kun veisi töihin voisi hänen verensä pauhuntaa kuunnella kesken työpäivänkin : )
Nauru pidentää ikää : ) (nauraa hämillisenä huonosti valituille sanoilleen)
Kiitos palautteestasi, joka nyt sotkeutti ajatukseni pohtimaan lahja-asiaa : )
♥
mua ei ole
valettu teräksestä
oon sellasta pehmosta
joustometallia
elämän ikävissä
tyrskyissä väännyn,
tuun lommoille, mut
aina tipahan tassuille
ja lommot suoristuu
- en taitu
kyllä mä jaksan
vetää sutkin pinnalle
huonoina päivinä
ja ottaa vastaan ne äksyt
päivät
vaan toi rakkaus
saa aikaan semmoisia
turbulensseja, että
niiden kanssa on
helisemässä
paras vaan mun
on antautua sun
johdatukseesi
ja sokeana astua
vahva käsivartesi
ympärilläni tuntemattomiin
linnunratoihin
läpi mustan
aukon
toivottavasti
ilman sydäriä
♥
♥
katselen Sinua loikoillessassi sohvalla,
kevyt päiväpeitto piilottamassa vartalosi
rauhallisesti hengittäen vietät ansaittua
lepohetkeäsi kiireisen viikon jälkeen
aamutohvelit olet riisunut sohvan viereen
söpösti vierekkäin, niinkuin tapanasi on
hellästi hymyillen muistelen rakkautemme
romanttisia alkuaikoja
vuodet ovat tuskin koskettaneetkaan Sinua
olet yhä silmissäni se sama maailman komein
heppu, kuin tavatessamme
kaunein muistoni,josta vieläkin näen
usein unta, tulvehtii lämpöisenä mieleeni
se, kun pitkään odottamani toive toteutui,
palasit pitkältä työmatkaltasi
puuhastelin tuloasi monta viikkoa
etukäteen, siivosin, pyykkäsin, harjasin
elukat, kävin kampajalla ja ostin uuden mekon
hyvissä ajoin menin lentoaseman odotushalliin,
mielessäni valmiiksi peilin edessä hiottuja
tervetuliaistoivotuksia
ihmisiä tuli ja meni, lentosi oli myöhässä,
penkit täyttyivät ja tyhjenivät, vain minä
olin paikoillani peläten Sinun katoavan elämästäni,
jollen ole odottamassa
huuleni liikkuivat hiljaa harjoitellessani
vuorosanojani "hei", "mukava nähdä pitkästä aikaa"
tuolla joku muistutti Sinua, sydämeni pompsahti
jännityksestä kurkkuun, mutta ei - pettymys
painoi hartioitani kasaan
aika kului tuskastuttavan hitaasti, silmät
harhailivat kasvottomassa ihmismeressä, joka
hajosi kyynelten usvaan
juuri, kun olin pettymyksen taakan alla murtumassa
kuulin vierestäni varovaiset sanat
"anteeksi, onkohan tämä paikka vieressänne vapaa"
katsahdin ylös nenäliinani takaa ja näin Sinun
rakkaat silmäsi
tuhansien hetkien äänetön odotus purkautui räjähtäen päässäni
yhdeksi ainoaksi sopertelevaksi sanaksi "kyllä", harjoiteltu
tervetuliaishymy unohtui tyystin, olin alaston katseesi edessä
ja Sinä säikähdit silmieni kyynelten virtaa, istahdit
viereeni odottamaan mitä tuleman piti,
otit varovasti käteni suuriin käsiisi, puristaen
niitä häkeltyneenä osaamatta sanoa mitään
painauduin Sinua vasten, parkuen ääneen, kuin pikkukakara
ja kun kiedoit kätesi ympärilleni ja painoit pienen suukon
poskelleni, tunsin tulleeni kotiin
kotiin Sinun
syliisi
♥