Tämä ei ole tarkoitettu hyökkäykseksi vaan rehelliseksi kysymykseksi. Mitä ex-vaimot pelkäävät, kun ex-miehen elämään astuu uusi nainen?
Täällä paltalla olen lukenut hyvin kärkkäitäkin kirjoituksia siitä, että uuden naisen olisi pystyttävä rakastamaan miehensä lapsia ja otettava heistä jopa vastuuta, mutta oikeuksia hänellä ei kuitenkaan olisi.
Pelkäävätkö lasten äidit, että uusi nainen menee lapsen "edelle"? (Mielestäni lapsi ja puoliso eivät kilpaile keskenään ykkössijasta, vaan ovat molemmat ehdottomasti kunnon miehelle ykkösiä sarjassaan!).
Vai pelkäävätkö exät, että heidän lapsiaan kaltoinkohdellaan uuden naisen toimesta (tämän pelon, jos siihen aihetta ilmenee, ymmärrän hyvin)?
Vai pelkäävätkö exät, että mies vertaa uutta rakastaan entiseen rakkaaseensa (josta hän on ottanut syystä tai toisesta eron)?
Vai pelkäävätkö exät, että heidän lapsensa varttuessaan "vaihtavat" äidin uuteen "äitiin"?
Täällä paltalla olen lukenut hyvin kärkkäitäkin kirjoituksia siitä, että uuden naisen olisi pystyttävä rakastamaan miehensä lapsia ja otettava heistä jopa vastuuta, mutta oikeuksia hänellä ei kuitenkaan olisi.
Pelkäävätkö lasten äidit, että uusi nainen menee lapsen "edelle"? (Mielestäni lapsi ja puoliso eivät kilpaile keskenään ykkössijasta, vaan ovat molemmat ehdottomasti kunnon miehelle ykkösiä sarjassaan!).
Vai pelkäävätkö exät, että heidän lapsiaan kaltoinkohdellaan uuden naisen toimesta (tämän pelon, jos siihen aihetta ilmenee, ymmärrän hyvin)?
Vai pelkäävätkö exät, että mies vertaa uutta rakastaan entiseen rakkaaseensa (josta hän on ottanut syystä tai toisesta eron)?
Vai pelkäävätkö exät, että heidän lapsensa varttuessaan "vaihtavat" äidin uuteen "äitiin"?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Noissahan ne perimmäiset syyt kärkkäille kirjoituksille varmasti löytyvät.
Uhan kokeminen omalle äitiydelle ja naiseudelle - mitä siinä toisessa muka on ex-miehelle kelpaavampaa jne.
Lisäksi oma kastinsa ovat erosta yli pääsemättömät exät, jotka eivät suostu ymmärtämään, että ex-miehellä on toisaalla oma koti, johon ex-vaimo ei kuulu, vaikka yhteinen jälkikasvu sopimuksen mukaisesti kuuluukin. He jostain syystä kuvittelevat miehen elävän pakon sanelemana uuden naisen kanssa, joka tietenkin ehdoin tahdoin tahtoo vastahankaisen isäihmisen elämäänsä, pitää tätä väkisin, todennäköisesti siksi, että samapa tuo jos mies ei oikeasti häntä halua, mutta kun hänellä on jo niitä lapsia valmiina, niin tulkoon mies sen paketin mukana, missä saa lapsetkin kaupan päälle... ;-) Nämä exät, jotka luulevat, että entisen asiat ovat yhä hänen päätettävissään, vaikka oikeasti niiden ei olisi tullut olla sitä yhteiselämänkään aikana.
Minäkin ymmärrän erittäin hyvin sen, että äiti-ihminen älähtää, jos oikeasti joku kohtelee hänen lapsiaan huonosti, niin tulisi tehdä kunnon isäihmisenkin. Paljon muuta syytä kärkkäille kirjoituksille en oikeasti ymmärrä, koska äitiä lapselleen ei kukaan korvaa, ja mitä isän kotona tapahtuu, on isän vastuulla.
Mä itse käsitin että tää kysymys olis osoitettu ex-vaimoille, joten itse en ainakaan nyksien käsitystä asiasta kaipaa...
Kysymys oli ihan asiallinen kyllä!
Nykyisenä ja myös exänä otin osaa pohdiskeluun. Itselläni ei ole mainittua ongelmaa, joten en voinut puhua omakohtaisista tuntemuksista, kunhan otin osaa aloittajan yleismaailmalliseen pohdiskeluun.
Näitä kirjoituksia lukiessa tiedät varmasti varsin hyvin sinäkin, että yksi tällainen esimerkkini mukainen ihminen täällä paljon kirjoittelee, todennäköisesti juuri hänen tekstinsä ovat ap:lle herättäneet tämän kysymyksen, joten mielestäni juuri kyseisen kirjoittajan antamaa käsitystä syistä kirjoittelulleen saattoi myös pohtia.
Mutta kiitos kommentistasi, minustakin aloitus oli ihan asiallinen kyllä.
ole mustis. Ajattelen nykyään että vakka kantensa valinnut :-)
Syy siihen että iljettää jättää lapset exän ja nyksän hoiviin ovat selkeästi ne, että: nyksä on alkoholisti ja omat lapset otettu huostaan jo aikoja sitten. Miten ihmeessä hän kuvittelee hoitavansa lapseni kun omiakaan ei ole hoitanut? ex-mieheni taas, nooh-oli lievästi kiinnostuneempi naisista avioliittomme ajan kuin lapsistaan, mitään pelisääntöjä eikä rajaa karkkien ja sipsien syöttämisessä ei ole. Ruokaa ei ole koskaan tehnyt. Lisäksi tämä nykyinen morsmaikku on entinen alaiseni ja on isoon ääneen huudellut salasuhteen tultua ilmi, että vie multa firman,miehen ja perän lapset. No-Firman ja miehen sai (firma kylläkin meni konkkaan 2 kuukauden kuluttua,kiitos hänelle :-) ) Mutta lapsiani hän ei koskaan saa. Piste.
lastaan vastaan ym. Kukaan ei pysty äitiä vaihtamaan, sillä uutta äitiä ja uutta isää lapsi ei koskaan tule saamaan, koska sellaista ei ole.
Taitaa vaan olla niin että nyksät pelkää ja tälläisillä aloituksilla yrittävät taas kerran saada jotkut hermostumaan huonolla menestyksellä kuitenkin. Itsetuntoa on helppo nostaa juuri muita haukkumalla ja miettimällä tälläisiä syitä. Mutta hohhoijaa, noita tarinoita riittää tusinaan sata!;)
Kärkkäiden kirjoitusten taustalla ei useimmiten ole pelkoa vaan pettymystä.
Pettymystä siitä, ettei perhe-elämä onnistunutkaan toivotulla tavalla. Kukaan ei unelmoi uusperheestä. Jokainen unelmoi siitä, että oma ydinperhe onnistuu. Kun se ei onnistukaan, ja sillä vanhemmalla joka on vain tapaaja, onkin täysin eri tavalla mahdollisuuksia vapauteen perustaa uusi parisuhde ja sitä myötä se perhe, jota itsekin aikoinaan on halunnut, kyllä siinä väkisin tulee epäreilun elämän tunnelmat pintaan. Ei se ole toisen uudesta kumppanista kiinni, vaan omasta pettymyksestä ja siitä, että lähivanhempana on huomattavasti vaikeampaa rakentaa jotain uutta hajonneen tilalle.
Minun ei tarvitse pelätä mitään sillä silloin kun isä haluaa lapset tavata, niin turvallisin mielin laitan heidät isän ja uuden onnen luokse. Mutta minä olen surullinen; surullinen sen takia ettei isällä ole enää aikaa lapsille. Uusi elämä vie kaiken vapaa-ajan ja ei minun mielestäni riitä, että lapsia tavataan harvakseltaan. Muutaman kerran vuodessa yksi yö, enintään kaksi. Ehkä isä "herää" jossain vaiheessa ja haluaa viettää aikaa enemmän lasten. Toivon ainakin niin!
Miksi sinä olet uusio kierroksessa? Onko pakonomainen exien kyseenalaistaminen kenties pelkoa siitä että jäät taasen yksin. Onko sinua kohdeltu huonosti. Vai pelkäätkö ettet kuitenkaan vertailussa pärjää ex.lle, odotatko jatkuvaa palvomista ja itsesi jalustalle nostamista. Saattaapi olla niin, että miehesi on potkaisu pellolle, aiheuttaako se sinulle pahaa oloa, että joudut tyytymään johonkin joka ei ole toiselle kelvannut. Kysyn vaan.
Olen uusperheessä koska rakastuin tulenpalavasti mieheen, jolla oli jo lapsi. Hän "komppaa" asian olevan samalla tavoin hänen puoleltaan minua kohtaan. Rakastumisen ja sitä seuranneen lujan kumppanuuden vuoksi. Ei oltu potkaistu ketään pellolle, olivat yhteistuumin ajatukseen tulleet.
Lapsen olemassaolo ei ole mitenkään ongelma, päinvastoin, pidän hänestä kuin siskonpojastani. Ihan suloinen ja mukava lapsonen siis, eikä ne joka toisen viikonlopun vierailut tai kesälomat ole kyllä minua rasittaneet. Johtuu varmasti siitä, kun mieheni kanssa sovimme yhteiset meidän kodin pelisäännöt sujuvasti.
Miten ihmeessä sinä pidät pakonomaisena exien kyseenalaistamisena sitä, jos joku on kiinnostunut tietämään, miksi kaltaisesi tyypit kirjoittelevat aivan asiallisiin aloituksiin vastauksia kuten omasi?
kun mies itse lapsensa hylkäsi, niin minä kielsin hänen naikkosten tulemisen meille ja lasten näkyville. Olemme saaneet elää ja olla ihan rauhassa haukkumisilta ym kieroilulta. Tiesin että tuollainen käytös naikkosilta on odotetttavissa, joten kielsin lapsiani ehdottomasti olemasta missään tekemisissä isänsä naikkosten kanssa. Ja se on meillä kannattanut. Lapseni ovat hyvin menestyneitä ja hienoja ihmisiä, enkä voisi kuvitella millaista elämämme olisi, jos naikkoset olisivat pieninä päässeet vaikuttamaan lastemme elämään. Monelta mieliharmilta olemme säästyneet, kun rauhassa olemme saaneet olla.
edelleen.vaikka kaikki on ok,eikä paremmin olisi voinut olla.
hulluja kyssäreitä, kun itse pelkäät juuri noita asiota! Hehe...
..sillä tuntuuhan, että monen exän näkökannasta pahin, eli miehen menetys toiselle on jo tapahtunut. Siihen tilanteeseen ja katkeruuteen sitten jumiudutaan, eikä päästä eteenpäin.
Minusta on ihan luonnollista, että ihmismaku muuttuu vuosien saatossa. Nuorena ehkä arvostaa enemmän ulkomuotoa, vanhempana älykkyyttä ja sitä, että on samalla aaltopituudella. Ihminen ei ole monogaaminen.
Ehkä eniten pelkäsin, että isän ja lasten tapaamiset vähenevät ja ettei uusi äitipuolikas tule lasteni kanssa toimeen kun oli enemmän vapaan kasvatuksen kannattaja ja itse uskon että rajat täytyy jokaisella lapsella olla.
Alkuhapuilun jälkeen kaikki sujunut ihan ok ja olen iloinen, että lapset näkevät edelleen isäänsä säännöllisesti. Äitipuolen kanssa tulevat ihan hyvin juttuun. Jos jotain pientä on ollut niin ne on keskusteltu ihan sivistyneesti ettei ole ketään jäänyt kovin pahasti kaivelemaan ; ).
Jotain isompia asenneongelmia oli minusta lapsieni suhteen mutta ne karisivat aika hyvin pois kun uusi avovaimo ja exäni saivat yhteisen lapsen. Ehkä hänkin oman lapsen myötä pystyi samaistumaan lapsiini ja empatiaa löytyi sitä kautta. Ovat myös joutuneet kantapään kautta oppimaan että ei se ihan vapaa kasvatus tuota kaikkein parasta tulosta ; ).
Minusta kaikki uudet lapsettomat nyksät voisivat koittaa joskus ajatella asioita muun kuin oman navan kautta. Tällä palstalla on välillä aivan ihmeellisen lapselllisia kirjoituksia kun sen kumppanin entisiä lapsia ei haluta hyväksyä. En sitten oikein tajua pitääkö sitten ottaa mies jolla on jo lapsia. Kannattaisi asettua sen lapsen asemaan ja miettiä että eikö ole hyvä jos kaikki tulevat kaikkien kanssa edes jollain lailla juttuun. Ei tarvitse rakastaa, muttei vihatakaan toisen lasta. Toimeen kyllä jokainen aikuinen tulee, jos haluaa.
vastauksesta.
Itse olen aloittaja ja siis sellainen nyx. Olen myös ex ja minulla on omakin lapsi.
Aikoinaan 15 vuotta sitten, kun ex-mieheni (lapsieni isä) löysi uuden naisen,plekäsin myös itse sitä, että isä hylkää lapsensa uuden naisen vuoksi. Plekoni toteutuikin, ja lapseni ei tavannut isäänsä noin kymmeneen vuoteen ollenkaan.
Olin hyvin surullinen lapseni puolesta, joka kaipasi isäänsä. Vihasin rehellisesti sanottuba mieheni silloista nyksää. Myöhemmin sainkin kuulla (kun lapseni isä erosi nyksästään), että hän ei ollut tavannut lapstamme juuri vaimonsa takia. Vaimo oli siis kieltänyt tapaamasta.
Mutta nyt aikuisempana ajattelen kyllä, että syy ei ollut pohjimmiltaan lapseni isän vaimon vaan isän itsensä! Hänen olisi pitänyt itse päättää, ketä tapaa ja ketä ei tapaa. En siis syytä tätä naista vaan lapsen isää.
Noh, kasvatin reippaan lapsen itse ja hän asuu nyt jo omillaan. Kaikki on hyvin. Lapsi ei halua olla tekemisissä isänsä kanssa, on saanut mahdollisuuden tutustua, mutta on tehnyt päätöksensä itse. Isästä ei ollut isäksi.
Nykyisellä miehelläni on kaksi lasta, joita hän tapaa joka toinen vkl. Lapset ärsyttävät minua joskus, mutta missään tapauksessa en halua estää isän ja lasten tpaamisisa tai hankaloittaa lasten elämää muutenkaan. Rakastamaan en pysty, mutta varmasti puolustaisin heitä, jos näkisin jonkun vaikka kiusaavan heitä tai muuta vastaavaa.
Mieheni ex taas on ihan mukava ihminen, jonka kanssa ei ole ollut juuri mitään ongelmaa.
kaikki nykyisetkään omannavan kautta ajattele:) meillä tilanne jossa minä nyx kannatan rajoja ja joskus siitä tuleekin taistoakin kun teini angstaaja meillä koittelee rajojaan. (mm melkein talon polttanut.. puhuu huume viina juttuja jne) ei hyvä lapselle!!
mutta äitinsä ei sustu tapaamaan pahemmin (kun teini hirmu ilkeä äidilleen eli en ihmettele kun äiti ei jaksa). mutta tätä ei teini tajua että voisi kivempikin äidilleen olla. ja minä nyx siitä olen joutunut motkottamaan.. että voisi vähän ajatella muitkin kun itseensa..
isä kyllä komentaa mutta katsoo sormien läpi monia "pahojakin juttuja" vaikka muutoin ihan fiksu hyvä kasvattaja. (btw tenaval viel ad/hd).. et noin..
jäljelle jäävän suhteen, sillä niin siinä väistämättä tulee käymään. Puhun omasta kokemukseta, ja nyt ei isä halua olla missään tekemisissä lastensa kanssa, kun uusikko niin vaatii ettei saa.
itsekkin uutena vaimona olen miettinyt että miksi lapsia estetään menemästä isälle ja tai vaaditaan että ei käy. (en ja nyx kumpikin asial joissain tilanteis)
meillä lapset asuupi jotenka sanoisin näin niille jotka jokatoinen vkl niit lapsia näkee että SE EI EDES OLE PALJON!!
tykkäsivät, mutta sitten kun isä kertoi et oli löytäny jonkunmoisen seuralaisen itselleen, kun ei viitsinyt istua yksin kotona, niin lapset eivät halunneet enää mennä. Varmasti olisivat käyneet jos sitä naista ei olisi isänsä elämässä. Siihen lopahti lasten käynnit ja isän tapaamiset kokonaan.
Eivät kestäneet, kun eivät saaneet kaikkea huomiota itselleen! Pennut kuriin, maailmasta on tullut hullu paikka, kun pennut saavat määrätä kaikesta. Heidän aivonsa eivät ole vielä niin kehittyneitä, että voisivat päättää juuri mistään!
ole miehelle tärkeitä naisia! naikkoste kuriin, kun säätelevät miehen elämää ja erottavat lapset isästään. Heillä on aivojen kehitys loppunut aikoja sitten, eivätkä katkeruudessaan ymmärrä yhtään mitään, että eivät päätä miehen ja lasten elämästä lainkaan!
juuri ollut kysymys siitä, että nainen oli tärkeä, kun mies "valitsi" tavallaan hänet eikä lapsiaan.... Tosin valinnan teki toki myös nämä lapset, kun isänsä hylkäsivät vain siksi, ettei hän halunnut elää sinkkuna lopun elämäänsä.
tähän puhumalla pahaa isän uudesta?
koska ei nyksätkään aina niitä pahiksia? tai sitten teillä todella omistushaluisia lapsia??
meillä esim lapset asuu kokoajan melkeinpä että kyllä vaikuttimet toisinaan muualla kun nyksissä?? (aina meinaan) meillä ei exkään mitenkään estele lapsia tulemasta.
JA kuten lukea saatoit totesin muille NYKSILLEKKIN! JA EXILLE!! että jokatoinen vkl LAPSIA EI OLE PALJOA! ja entä jos äiti kuolee?? joka lapsia estää isälleen menemästä.. lapset orpokotiin uuden takia vai?
tärkeitä. Siinä mitataan miehen mitta, kumman huolii, lapset vai uusnaisen. Jos mies lapsiaan rakastaa niin luulen että lapset ovat sillon tärkeemmät. Vai voisko valinnan tehdä, orpokotiin omat lapset ja uusi nainen, tai lapset isälle asumaan ja nainen pois?
Siis tilannehan nyt on se, että jos se äitee kuolisi, niin lapset menisivät isälleen, ja isällähän olisi siellä se uusikkonsa.
Miksi isä tekisi sellaista valintaa, että joko tai, koska oikeasti ja laillisesti hän voi aivan rauhassa saada molemmat, kuten se äitikin, jos niin haluaa.
Exät eivät sitä sanele, onko toisella parisuhde vai ei, eikä sitä sanele myöskään lapset.
Sen sijaan lapsista kuuluu huolehtia ja hyvin, oli sitä uutta parisuhdetta olemassa tai ei.
Vääntäisin rautalangasta, mutta mahtaisiko sekään saada minkäänlaista ymmärrystä aikaan...
heidän yhtiesiä lapsia, olikyse asumisesta, kouluista ym kaikesta! Mutta nyksillä ei ole MINKÄÄNLAISTA SANANVALTAA, mitä vanhemmat lasten asiista päättävät. Jos äiti ei halua, että lapset asuvat samankaton alla kuin isän nainen, niin ne eivät siloin asu! Järkevä mies ratkaisee asian ex vaimon ja lasten kanssa ja sopvat muunlaisesta järjestelystä!
noin olekaan.
Se kenen luona SILLÄ NIMENOMAISELLA hetkellä lapsi on,hänellä on valta päättää lapsen asioista.
Eli etävanhempi sekä uusi puolisonsa..koska ethän sinä asu heidän kodissaan..
lapsen asioihin. Tuskin se miehenkään exä käy sulle ohjeita antamassa tai lastasi kasvattamassa ja haukkumassa! siihen exät ei alistu. Epätoivoisten ja katkerien ihmisten pätemisen tarpeen näyttämistä.
kyllä turhautunut,kiukkunen,surullinen..koin epäonnistuneeni liitossani,kun ero tuli.
Mietin asioita paljon,ja varmasti sanoin pahan sanan miehelle hänen uudesta naissuhteestaan.En kuitenkaan koskaan hyökännyt hänen suhdettaan vastaan..en soitellut tai tekstaillut törkeitä viestejä tms.
Kuitenkin ymmärsin aikas pian että mikä minä olen heidän elämäänsä/olemistaan pohtimaan?Tai ex-mieheni puolisoa arvostelemaan..mukava ihminenhän tuo oli.Minullahan oli kuitenkin lapset,joita isä toki sai tavata silloin kun itse halusi.
Mietin että elämällä on myös minulle tarjolla uusia asioita.Aloin harrastamaan,lukemaan kirjoja,lähdin opiskelemaan, ystäväpiiri laajeni ja muut asiat valtasivat mielen.
Elämä siis näytti surun ja murheen jälkeen positiivisen puolensa..
Toivoin että lasten isän uusi suhde hyväksyisi lapset,ja arvostaisi heidän olemistaan..ottaisi aikuisen vastuun lasten ollessa heillä...ja että tapaamisvälit eivät harvenisi koska lapsilla oli ikävä isäänsä.
No,harvenivathan ne lasten tapaamiset,syytä en tiedä..taisi olla enemmän isän oma toive?
Olemme exän vaimon kanssa samoissa aatoksissa l. hän on heille isän vaimo l. aikuinen,välittävä,nimeltä kutsuttava ihminen.Ei mikään äidin korvike.
En myöskään ajattele että ex-mieheni olisi verrannut minua ja uutta puolisoaan..olemme niin eri näköisiä ja oloisiakin.
Ero oli alussa järkytys,mutta myöhemmin ymmärsi että se oli myös molemmille uusi mahdollisuus.
Nyt kun kaikesta tapahtuneesta on jo vuosia,hyvin on mennyt..lapset menevät isälleen mielellään eikä lapsille isän vaimo ole mikään outo "kummajainen";)
Niinpä, teillä asiat hyvin, onnittelut. Olet jaksanut olla "kypsä eksä",joka asettaa lapset etusijalle, eikä sitä mahdollista harmistustaan lastensa isän uudesta parisuhteesta.
Lapsiin vaikuttaa ihan ratkaisevasti se, miten aikuismaisesti heidän äitinsä jaksaa suhtautua siihen, että elämä jatkuu.
Jos mollataan isän valintaa puolisoksi ja isääkin, joutuu lapsi lojaliteettikriisiin eikä sellaisissa suhdeympyröissä ole enää kenelläkään hyvä olla, eikä lapsilla henkisesti turvallista kasvaa.
Tämä asian kun muutkin tajuaisivat, ajattelisivat ihan oikeasti lapsia ensin ja pitäisivät mutinat ja harmistuksensa omana tietomaan tai tilittäisivät AIKUISILLE ystävilleen....
Mutta ei, omaa tuskaa pitää purkaa kyykyttämällä eksää lapsilla kiristämällä, sitten kiroillaan kun se "isin uusi puoliso" on niin kamala... Tai nyt se paska äijä hylkää "meidät". Olisiko niin, että lasten äiti tekee lasten isälle mahdottomaksi elää rauhassa ja pitää yhteyttä omiin lapsiinsa, ja niinpä sitten lopulta äiti saa toivomansa, saa pitää lapset ihan itsellään...
taitaa olla.
Itsellä oli hyviä ystäviä,sisarukset joiden kanssa saattoi vaikka iltamyöhään soittaa ja purkaa harmistustaan/ja suruaan.
Lapset muistavat vieläkin aika ajoin muistuttaa siitä kuinka olin selittänyt heille että"isä on aina teidän sydämmessänne ja rakastaa teitä".
Tokihan lapset vaistosivat sen että surullinen olin,mutta kuitenkin se "normaalius"elämän jatkumisesta uusissa ympyröissä piti taata.
Luoda perusturvallisuus heille,ja vasta sitten(kuukausien päästä)ajatella omaa itseään.
Tiedän tapauksia joissa äiti on tehnyt isän ja lapsen tapaamiset niin ahdistaviksi ettei isä tapaa lapsiaan enää lainkaan..ja vain siksi koska
exän taholta on jatkuva arvostelu/aliarviointi hänen nykyistä elämäänsä/puolisoaan kohtaan.
Kuka normaali mies sellaista vuosi tolkulla jaksaa kuunnella?
Siinä sitten saa "jätetty/petetty"exä hyvän syyn haukkua miestä/"uutta"naista tälläkin foorumilla.