miksi kaverit häviää kun saa lapsia?

Oma opiskeluaikainen ystäväni sai lapsen. Hän ainakin muuttuin niin paljon lapsen saatuaan ettei entisenlainen ystävyys enää tullut kysymykseen. Tieteestä ja yhteiskunnasta kiinnostunut nuori nainen "taantui" tasolle, jossa hän pystyi vain keskustelemaan oman perheensä asioista. Tutkimusten mukaan jopa äidin mitattava älykkyysosamäärä on lapsen syntymän jälkeen hieman alhaisempi! Ilmeisesti näin on aikanaan varmistettu että äiti jaksaa tylsähköä kotiarkea paremmin. Ystäväni oli lähes entisensä vasta oltuaan töissä vuoden. Tähän väliin jäi 4 vuotta sellaista aikaa, jolloin hänestä ei juuri ollut minulle (toisessa elämäntilanteessa olevalle) mitään iloa. Onneksi osasin varautua tähän jo silloin ja pidin kuitenkin yhteyttä ja sain meitä molempia rikastuttaneen ystävyyssuhteen takaisin.

Toinen syy kavereiden katoamiseen voi olla heidän salainen haaveensa omasta vauvasta jolloin he eivät kestä katsoa sinun onneasi.

Minulla on nyt puoli vuotias poika mutta ennen sitä olin suunnilleen ainut mun ystävien joukosta, jolla ei ollut lasta/lapsia. Kaikki ystävät ovat mulla pysyneet mutta myönnän, että joskus koin, ainoana lapsettomana, hieman yksinäiseksi ja ulkopuolisena ja en ehkä jaksanut pitää niin tiiviisti yhteyttä kun aikasemmin. Ymmärsin (nyt vielä paremmin!), että heidän ykkösasia elämässä on oma lapsi mutta mua ei todellakaan kiinnostanut millaisen kakan pienokainen oli pyöräyttänyt tänä päivänä!!! En vieläkään oikein ymmärrä sitä, että ihan kaikki yksityiskohdat pitää pienestä kertoa varsinkin ne kakkahommat :) Nyt kun itse olen pienen vauvelin äiti katson ystävieni lapsiakin ihan eri silmin. Jotenki ymmärtää sitä koko touhua paremmin mutta pidän kuitenkin ystävien kanssa edelleen sellaisen suhteen, että jaamme ja keskustelemme myös muista asioista kun lapsistamme.
Mitä jos itse ehdottaisit menoa heille kylään? Vai käykö siinä sit samalla tavalla, että perutaan? Jos he oikeasti käyttäytvät kuin et olisi olemassakaan niin ovatko he sittenkään oikeita kavereita?
Onko sulla ihan vauva vai jo vanhempi lapsi? Ajattelin, että ehkä se vielä kärjistyy enemmän se tunne kun pieni vauva ja on vähän enemmän "sitoutunut" kotiin eikä tosta noin vaan lähdetä vauhdilla jos joku pyytää!?
Hyvää jatkoa ja toivottavasti ne kaveritkin ymmärtäis paremmin!

elämäntilanne on niin kovin erilainen, mulla tietyt tyypit on ja pysyy ja sitten tietyt olivat raskausaikana kyllä kiinnostuneita mutta sitten kun tajusivat ettei se ole mikään nukke joka roikkuu mukana sinne tänne niin yhteydenpito on lähes olematonta.

ja mulla välillä ottaa niin päähän kun joku ystävä ehdottaa että tulisi siinä 7-8 pintaan illalla käymään..eli vauvalle jo melkein yö. =) mutta en olis välttämättä itse ajatellut semmosta seikkaa 2 v sitten.

Meillä ei ole kadonnut kukaan kaveri lapsen tulon myötä. Tosin ei jauhetakaan pelkkää vauva-asiaa vaan paljon muutakin. Itsekään en karttanut lapsiperheitä ennen oman lapsen saamista. Ja kaikki eivät pidä lapsista, eivät ehkä siksikään tule.

vähän samanlaista, sain ekan lapseni 4 kk sit, kaverit kaikkosi oikeestaan jo siinä vaiheessa ku olin raskaana(suurimmalla osalla kavereistani ei ole lapsia). Ennen rymyttiin baareissa ja ties missä, mut raskauden myötä kaverit kaiketi aatteli et eihän se voi mitään tehdä ku se on raskaana tai et ei kannata pyytää ku ei se voi juoda kumminkaan. Muutaman kerran kävin baarissa selvin päin ja mulla oli tosi hauskaa enkä puhunu tulevasta lapsesta tai raskaudesta mitään ja silti kukaan ei enää pyytäny mua mihinkään. Nyt ei sit enää senkään vertaa kun tietävät et mulla on vauva enkä pääse ihan milloin vaan lähtemään. Eniten olen ollut tekemisissä juuri niiden kavereiden kanssa, kenellä on itselläänkin lapsia eikä me siltikään yleensä puhuta lapsista juuri ollenkaan... Ja kyllä minua itteänikin harmittaa, kun ei aina pääse kun haluaisi johonkin mennä, mut ehtiihän sitä vielä myöhemminkin...