intiimein

En tule koskaan unohtamaan sähköistä kesäistä kohtaamistamme ystävinä ja luotettuina. Olet ensi-ihastukseni, tai oikeammin nuori nainen, jota tulen varmasti aina jotenkin rakastamaan. Vietit kanssani pitkälle venyneen iltapäivän, sanotaanko nyt kattohuoneessa "kolmikerroksisessa huvilassa" keskellä kaupunkia.

Kastuimme jo mennessä kaatosateessa, ja tunnelma kahden kesken oli uskomaton: sade piiskasi ikkunoita ja katujen pauhu sekottui myrskytuuleen. Ilma sisällä oli sen sijaan kuuma ja jännitteinen. Söimme evääksi käsintehtyjä suklaakonvehteja ja toasteja, hörpimme teetä ja tuijottelimme toisiamme jälleennäkemisen onnesta. Läheisyyden kaipuu oli kamala. Minua hengästytti ja sinä nautit vallastasi minuun. Hymyilit ja veikeilit, kerroit kuinka olit minusta uneksinut edellisenä yönä. Keskustelumme eteni nopeasti todella henkilökohtaisiin asioihin ja olisin niin halunnut suudella ja koskettaa. Enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta...

Odotimme salamointia - sitä oli ilmassa, mutta saimme tyytyä vain äkkinäiseen ukkoskuuroon. Olet varattu nykyään, eikä meidän oma juttu ehtinyt edes kalkkiviivoille aikanaan. Sielunyhteys ja henkinen kemia on silti säilynyt, jollei vahvistunut vuosien mittaan. Ystävyytemmekin on arvokasta, aina kaikki rakastumiset eivät muuhun johda. Läsnäolosikin hivelee sieluani, muuta en sinulta enää kaipaakaan. Thank God. Muuten olisin varmaan pakkopaidassa luopumisen tuskan vuoksi.

jäimme kahden.se oli mun tähtihetki,vaikka mä en voinu ollakkaan oma ihteni kun menin puihin.hän oli mulle niin ihana,tarjosi omasta leivoksesta puolet ja miten se katsoi mua,mä en unohda sita koskaan !pieni asia mutta mulle sairaan iso !!!

siivottiin hänen kanssa demovarastoa. ja kun mä sain tuntea hänen tuoksunsa, katella salaa hänen muotojaan, paljaita käsivarsiaan.huoh.

jossain.Tuli työmaaruokalaan ja katto mua NIIN
pitkään, että mä huomasin ja mun kans syömässä olletkin huomas..plääääääääh..

Menimme pikkutunneilla juomaan yhdet. Istuimme syrjässä muista. Juttelimme menneestä illasta. Ihmisistä yleensä, minusta, hänestä, vaikeistakin asioista. Hän nojasi olkapäähäni pitkään ja kiirehtimättä. Oli aivan lähellä. Tunsin hänen tuoksunsa, kunpa olisin uskaltanut koskettaa ja kietoa käden ympärille. Lähtiessä halasimme.

Olin niin onnellinen. Ja muistoissa olen vieläkin.