Miks muila hengen palo
kirjottaa tulikirjaimin
ja haastaa -rakkaudesta-
Ei sitä tavis kesstä
hän kun laulaa rakaudesta
kuin harmaavarpunenen
Miks muila sanan säilä
vain iskee sydämeen
ja osuu erehtymättä
Ei tavis sitä kestä
kun hoilaa onnestakin
kuin pässi pikinen
Miks luotu lampaall lahjat
niin vajavaiset on
ja kyynelehtii taivas
kun häll on herkkä hetki
kirjottaa tulikirjaimin
ja haastaa -rakkaudesta-
Ei sitä tavis kesstä
hän kun laulaa rakaudesta
kuin harmaavarpunenen
Miks muila sanan säilä
vain iskee sydämeen
ja osuu erehtymättä
Ei tavis sitä kestä
kun hoilaa onnestakin
kuin pässi pikinen
Miks luotu lampaall lahjat
niin vajavaiset on
ja kyynelehtii taivas
kun häll on herkkä hetki
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anna hevosen surra,suuri pää sillä on.Se meidän.niin minun kuin sinunkin,on osa olla varpunen,harmaa,hällä väliä,lammas,villat se on lampaallakin,ja paljosta porusta voi tulla hyviäkin villoja,kehräät sitten niistä.Semmosta se on,elämä,pidetään me yhtä,hyvää jatkoa ja kauniita hetkiä,kauneus on katsojan sydämessä ja suuri sydän on usein juuri taviksella,se luoti tietää paikkansa,näinhän se sanaili jo ruuneperikin.
Ilahduttaa,kun jo näillä palstoilla alkaa tvallinen taapertaja saada äänensä kuuluviin.Tosi on,ei kuulu sanataide elitille,rohkeasti päin elon virtaa,äänemme kuuluu,pienen ihmisen piiperrys ei jää pimentoon,meitä on monta,meitä seinäkukkasia,antakaamme itsemme kuulua myös taiteessa.Itsekin rohkaistun julkistamaan herkän hetken "heinäni":
sade ruutuun löi,itkin
kaukana on rakkahin
josko koskaan nään
mä kaipaamaan jään
Vaan kaikki kaunis
mieleen palaa
se mik ei koskaan ollutkaan
se mikä ehkä haaveeks jäi
Kuljen pystypäin
vesi virtaa
lyö aallot hurjat
nuo demonit kurjat
Ne ei,ei voi
miestä pohjoisen lannistaa
Oikein,pienen puolesta esimerkillä omat tunteet,pienetkin voimme mekin tuoda esiin:runossa.Ja vaikka epäilen jonkun voivan fuskatakin ja vain esiijntyvän pienenä (ottakaa huomiuoon provot palstalla) kirjoitan minäkin jonon jatkokisi oman runoni:
Olin pienistä pienin
pieneksi itseni tunsin
pienet tunteeni piilotin
pienenä piilossa piileksin
Pienenä pimeenä hetkenä
pimeni pieni maailma
uskoin jo hetkeni tulleen
palaanko piilooni viimeiseen
Niin pieneksi itseni tunsin
pieneksi,pieneksi paitaressuksi
eikä siinä sitten muuta ollutkaanb
olen vielkäkin pieni,hiirenpieni