Auringon painuessa
horisontin taa ja
yön laskeutuessa
maiseman ylle,
hiipuu tuulen voima ja
väsyvät aaltojen pärskeet, joiden
vaimeat loiskeet hyväilevät
rannan hiekkaa ja kallioita
hellästi kuin rakastavaiset
toisiansa kosketellen.
Ajatusten herkät väreilyt
untuvaisina kuin keinuisivat
meren pehmeässä syleilyssä
hukkuen välillä kaipauksen
kammottavaan syvyyteen.
Yössä, jossa vielä hitunen
kesän lämpimiä säteitä,
kuun kelmeän valaistessa
hiljaisen aavemaisen tienoon, ja
tähtien pitäessä näytöstään
salaperäisine silmäniskuineen.
Odottamisen levottomuus ja
matelevan ajan sietämätön piina,
syvenevän yön hitaasti avautuvien
muistojen solmujen poreilevassa
lähteessä - rakastavan sydämen
mietteliäässä unettomuudessa.
horisontin taa ja
yön laskeutuessa
maiseman ylle,
hiipuu tuulen voima ja
väsyvät aaltojen pärskeet, joiden
vaimeat loiskeet hyväilevät
rannan hiekkaa ja kallioita
hellästi kuin rakastavaiset
toisiansa kosketellen.
Ajatusten herkät väreilyt
untuvaisina kuin keinuisivat
meren pehmeässä syleilyssä
hukkuen välillä kaipauksen
kammottavaan syvyyteen.
Yössä, jossa vielä hitunen
kesän lämpimiä säteitä,
kuun kelmeän valaistessa
hiljaisen aavemaisen tienoon, ja
tähtien pitäessä näytöstään
salaperäisine silmäniskuineen.
Odottamisen levottomuus ja
matelevan ajan sietämätön piina,
syvenevän yön hitaasti avautuvien
muistojen solmujen poreilevassa
lähteessä - rakastavan sydämen
mietteliäässä unettomuudessa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuota kaipasin
Kiitos mer..
Tuo kirjoittamasi otsikko; Odottamisen ilo -
koskettelee niin monia asioita, loputtomia. Ne voi
liittää melkeinpä mihin tapahtumaan tahansa.
Valvoa ja odottaa; pimeän yön jälkeen valoisaa päivää,
valoisampaa tulevaisuutta, maailmalle rauhaa (utopistista),
silti kannattaa uskoa, toivoa ja rakastaa.
Kiitos, onija! Nuo kaksi sanaa saivat minussa
aikaan ajatusten tulvan, ja ainahan on syytä "ajatella".
Hymyillään, niin kuin tuo aamuun heräävä aurinkokin hymyilee meille,
terv. merluza
Paljon sanoja
tuulesta
otettuja
tunteettomia
lupauksia.
Näin on. Tuulesta temmattuja sanoja, katteettomia lupauksia. Sitähän se useimmiten nykymaailmassa on. Kauniita sanoja, joilla yritetään luoda hyvänolon tunnetta, mutta totuus on jotain muuta. Omahyväisyyden "varjossa" voidaan tehdä kaikenlaista; rakentaa olemattomia pilvilinnoja, mielistellä, hankkia näennäistä suosiota (Huom! -vaikka näin Kunnallisvaalien kynnyksellä), ym., mutta kuitenkin tuo kaikki on niin pettävää ja läpinäkyvää. Siitä huolimatta ei kannata luovuttaa, vaan luottaa omaan itseensä - elämä on aina elämisen arvoista ja jos ei ole, on se kuitenkin kahlattava joten kuten läpi tahdoimmepa tai emme.
Aurinkoisen päivän jatkoa, merluza
tässä runossasi on taas niin ihania säkeitä ja
hyvän ' makuisia ' yksityiskohtia noissa luonnon
elementeissä.
Nautinnollinen, haikeakin. Mutta syys tekee var-
maan meistä melankolisia.
Totta on, että syksyn pimeys, ja varsinkin Lapin pitkä kaamosaika vaikuttavat mielialaan ja ajatuksiin, varsinkin kun sää sateinen ja muutenkin ankea.
Jo lumen sataminen kirkastaa mielen, puhumattakaan sitten kevään auringosta ja luonnon heräämisestä, silloin tuntee itsensäkin uudestisyntyneeksi.
Vielä kun on syntynyt ilmamerkissä niin sään vaikutukset mielialaan ovat merkittävät, ainakin minulla. Pilvinen, sateinen sää ei innosta, mutta kun aurinko vähänkin pilkottaa, silloin elämä hymyilee todella :))
Valkea unelma...
Luojan puistikoissa talvi tekee tuloaan,
nuo puut hauraat taas kohta täysin rinnoin
näyttää sulojaan.
Kevein, valkein harsohamosin, mä mitä muuta
nyt enää janoisin.
Ihaillessain luojan töitä näitä,
en kaipaa enää vesisadesäitä.
Kun tuota maisemaa katson aamuin, illoin,
niin totean - on kaikki täydellistä aina silloin.
(mer/08.02.07)
Vaikka syksyn pimeys valtaa alaa, ei silti masennuta, vaan odotetaan hohtavia hankia ja
sen jälkeen kevään valoa ja kesää.
Kiitos linda,
hyvää päivänjatkoa,
merluza
Kun syksyinen raikas ilma enteilee sateiden tuloa
myöskin herää muistot- takkatulen lämmöstä
kun takka puuttuu luo sauna lämmön suloisen.
Saapuu talvi lumineen pakkasta siis enteilee
silloin herää muistot kesäiset ne hetket suviset
kun kevät saapuu lämmön luo ja retket uudet tuo.
Terv.R
mutta sydämessä silti lämpö pysyy.
"Ajatus kiitää, aistini herää.
Lämpöä tunnen, on kylmyys poissa.
Siinäkö olet kesä jo ovella?
Ihollain tunnen tuoksun kukkien,
suussani makean mansikan maun."
(ote runostani; Kesästä haaveillen)
Kiitos Sinulle R. kauniista runollisista
säkeistä, joissa hehkuu kesän lämpö :)
Toivotaan, että nämä kesäisen aurinkoiset
päivät jatkuvat vielä pitkälle syksyyn,
terv. *merluza*
Koskettava ja kaunis on tämäkin runosi,
aivan kuten muutkin!
En voi muuta sanoa kuin, Kiitos lukuelämyksestä!
"Mielikuvitus on linkki, jolla voi tavoitella
sellaistakin mitä todellisuudessa ei ole.
Se on ajatuksissa pyörivä päättymätön "filmi",
josta voi poimia ne itseään eniten miellyttävät kohtaukset."
Monimuotoista ja lämmintä syksyä!
*merluza*