Siitäkin on aikaa jo noin , muistatko mitä tapahtui 28.09.1994 ?
1994
helisevä
7353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
1994 muutin Pukinmäestä Kangasniemelle exän kanssa. Muutettiin omakotitaloon jossa oli ulko wc ja kannettiin vesi sisään ämpäreillä ja ulos kans. Puilla lämmitettiin. Pyykki pestiin pulsaattorikoneella. En muista mitä tehtiin syyskuussa kun se elämä meni siinä eläessä. Ja nyt ollaan erossa ja eri kaupungeissa. Paljon kokeneempina ja "viisaampina"
Estonia upposi.Ei meinannut todeksi uskoa.
kuulin autoradiosta hätääntyneen "meidei meidei" kutsun.., olin menossa Joenkaupunkiin, hieman ohi Reijolan kohdalla, - oli tumma taivas..
Päivämäärissä huono muisti. Meriläinen
Sun vastaus oli sellainen kuin toivoinkin ja sillä haluan osoittaa, että se oma elämä on tärkeintä.
Miksi noin aattelen...jaa ehkä siksi, että jokainen elää vain oman elämän.
Itse oon todella huono vuosiluvuissa, mutta illalla tuli semmoinen myrskyfiilis.
pitkän linjan skönärit muistaa.
04.11.1994 toi elämän rajallisuuden lähelle meidän perhettämme. Onneksi pienet enkelit asettuivat suojaksemme. Ihana lomamatkamme Tunisiaan oli laskeutumista vaille täydellinen.
Lentokone laskeutui Kajaanin lentokentälle, mutta ohjaajan virheen johdosta lasku meni ns. pitkäksi ja hurjan tärinän ja vispauksen jälkeen teki 360 asteen täyskäännöksen kohti tulosuuntaa ja töksähti pakkasen huurtaman pellon laitaan, toinen siipi rysähti katkenneena pellolle.
Onneksi pellolle sillä kiitoradan loppun sähköpylväät olivat vain noin sadan metrin päässä koneesta.
Pienet poikani istuivat vieressäni, nuorin heräsi unestaan ja alkoi itkemään. Lohdutin häntä sanomalla, että koneessa on kesärenkaat siksi kone tärisee. Itse olin varma, että emme selviä.
Tapahtui ihme kone pysähtyi, kuoleman hiljaisuus valtasi matkustamon. Katsoin ulos näin pelastusmiesten juoksevan koneen ympärillä ja ruiskuttavan valkoista ainetta koneen päälle. Hätäuloskäytävien ovet avattiin ja kerosiinin haju sai minuun lähes paniikkiin, mutta samalla myös liiketta niveliini. Pojat turvaan ja ulos hakkasi päässäni.
Toimin koko ajan hyvin järjestelmällisesti ja rauhallisesti ja vasta kun olimme terminaalissa turvassa sain shokkioireet.
Meni viikkoja, sain purkaa pahaa oloani ja minua kuunneltiin. Olin hyvin onnellinen kun saimme lisäaikaa ja pystyin olemaan myöhemmin tukena vanhemmalle pojalleni, joka jälkioireili myöhemmin. Me selvisimme, Estoniaa en unohda se vei liian monta pientä elämää mukanaan meren syvyyksiin.