Onko teillä harrastekoiria kotonanne, vaiko kotikoiria jotka ulkoiluttaa perhettä? Mitä mieltä yleensä olette koirienpidosta maassamme?
Onko täällä koiranomistajia/harrastajia?
IKMA
20570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
-koirathan on yleensä ottaen kivoja,itsellä ei ole mitään lemmikkiä,koska sen kanssa olisi enemmän kiinni,kuin avioliitossa...-aviopuolison voi jättää muutamax päiväx vaikka ihan yksin,kyl se osaa kaapista ruokaa ottaa,ja käydä ulkona jne.,mut lemmikki ei pärjää yksin...:)
-niin,lemmikit on siis kivoja,mut ne ulkoiluttajat vois kerätä sen jätöspökäleen pois maasta roskikseen..kiitos niille,jotka kerää!.. :)
ja hellyttävä. Kun koiran aikoo hankkiam pitää muistaa, että koira kasvaa, ja sille tulee kullekkin rodulle ominaisia piirteitä. Siinä on harkinnan paikka koiran hankkijall soveltuuko koira piirteineen omaan elämäntyyliin ja asuinympäristöön. Kun koiraa hankkii siihen pitää sitoutua yli kymmeneksi vuodeksi. Tämä on suuri maa, kyllä koiria mukaan sopii. Eikö jossain koulussa ollut kokeilu, jossa rauhallinen koira juosta jolkotteli oppilaiden joukossa, sillä oli lehtitiedon perusteella koulun ilmapiiriin parantava vaikutus.
Muistaakseni koulussa kävijät oli leonbergeja. Suuria, mutta säyseitä koiria. Kaverikoiria koulutetaan käymään esim. vanhainkodissa yms. laitoksissa. Joskus parivuosikymmentä sitten yksi koiristani kävi morjestelemassa mielenterveyspotilaita. Koirani ohitti heti suosiossaan Ahtisaaren tässä hoitolaitoksessa ja sai joulukortinkin. Potilaat tykästyivät kovasti eläimeeni.
En nyt sanoisi aivan harrastekoiraksi mutta läheltä liippaa jos hiukan oikaisee.
Semmonen jackrusseli, nätti kuin karamelli on jonka kanssa tulee touhuttua kaikki joutoajat. Se ei ole aivan tavis matalajalkainen perusmalli eikä parson vaan enkku metsästysmalli.
Minulla on ollut aiemmin kaksi russelia ja yksi seropi, upeita kaikki mutta tämä nykyinen on aivan yliveto kaikessa.
Varsinaista koulutusta ei nyt tarvita koska koira uskoo ja tottelee jopa sormen liikkeitä ja matala, hiljainen murahdus saa sen vaikka yrittämään lentoon.
Kun hain sen kasvattajalta oli muut pennut varattu mutta ei tätä koska se oli pahnan pohjimmainen, kitukasvuinen mutta energisin. Ihastuin siihen heti enkä ole katunut. Kasvattaja, nähtyään sen kuvia vuoden päästä ryhtyi vaatimaan saada se astumaan narttunsa koska oli selkeästi valioainesta. No nyt nelivuotiaana on koiralla huutolaislapsia maailmalla kuusi kappaletta.
Koira on ihmisen paras ystävä.
Ja minkälaisia huutolaislapsista tuli, tuliko kokeisiin vai kotikoiria ovatko käyneet näyttelyissä? Suorititko seurantaa?
Huutolaiset ovat menestyneet elämässään kuulemani mukaan hyvin. Kaksi on näyttelyiden vakiovieraita ja neljä muuten vaan ihqja.
Ehtona astumiseen esitin ostajien yhteystietoja ja olen heidän kanssaan sp yhteydessä. Osa kirjoittaa usein osa harvemmin mutta jokainen vastaa ja pennuista on kuvia noin 200 kappaletta. Ei niistä isää tunnista muusta kuin jatkuvasta liikkeestä.
Oletko käynyt katsastelemassa Kennelliiton KOIRA-NET JALOSTUSTIETOJÄRJESTELMÄN sivuilla. Sieltä löytää valtavasti sukutauluja, näyttelymenestykset, terveystietoja jne...On hyvä tietopaketti siitokseen käytetyistä koirista. Sieltä ne löytyy Sinunkin koirasi tiedot.
White spirit on koirani suvun alkulähde, emää en nyt muista enkä viitsi alkaa papereita tonkimaan.
Kasvattaja on rehellisen tuntuinen ja koiransa kahdella käynnillä mitattuna iloisia ja hauskoja sekä ystävällisiä. Varmuutta on toki vaikea saada lyhyillä visiiteillä mutta mu-tu kertoo paljon.
Neljä vuotta tämän kanssa ja ainoastaan kaksi käyntiä lääkärillä tavallisten rokotusten lisäksi riittää minulle kertomaan koiran hyvästä kunnosta. Kaksi ylimääräistä käyntiä johtuivat irrallaan olleiden, huskyn ja rotwailerin puremista. Molemmat omistaja sanoivat ei tietäneensä mitään uroskoirien tavasta tappaa "kilpailijansa". Oma koirani on aina kiinni tapaamistilanteessa.
Koiran omistajia on moneksi eikä osalle koskaan olisi pitänyt koiraa antaa.
Niinpä, jotkut koiriensa pitelijät väärinarvioi koiriensa tiettyjä "kykyjä". Ja "kykyjen" arviointi voi tuottaa varsin harmillisia tilanteita sekä arvokkaita eläinlääkärilaskuja. Epämiellyttävintä tietysti on toisen koiran menehtyminen puremiin, niitäkin joskus tapahtuu.
on,kun ei koirasi astumisesta maksanut sinulle.
Normaalisti maksetaaan hyppymaksua 100-150 euroa ja sitten vielä eri korvaus jokaisesta elävänä syntyneestä pennusta,joka on elossa vielä esim. viikon jälkeen syntymästä.
Koirani ei menehtynyt mutta sai yhteensä 32 tikkiä, osan kaulaansa rotikan jäljiltä ja osan vasempaan lonkkaansa toisen jäljiltä.
En ole aivan tavis vaan rotikka sai ensin kenkää päähänsä ja kun se ei auttanut laajemmin ristin isot kämmeni ja vetäsin sitä voimalla niskaan. Silloin se vapautti koirani hampaistaan ja ryhtyi nuolemaan minua. Toista vedin kerran kämmenellä päähän ja se lopetti heti.
Koirani on äärettömän ystävällinen ja luottaa jokaiseen ihmiseen ja jokaiseen lajitoveriinsa. Eniten se luottaa siihen, että minä lauman johtajana pelastan sen pulasta ja niin pelastankin, niin suurta koiraa ei vastaan tule jota itse pelkäisin. Osaa koirien välinpitämättömista omistajista vihaan.
Molemmat koiraani purreiden omistajat maksoivat lääkärilaskun ilman mutinoita ja pitävät nykyisin koiransa kiinni kohtaamisessa.
tuo meidän koira. No, ei ainakaan harrastekoira. Koira, joka ulkoiluttaa perhettä? No, ei oikein sekään, koska koiraparkaa saa raahata perässään, koska se ei ole oikein innostunut ulkoilusta. Lenkkikaverin luulin saavani, mutta mitä vielä. Laiskempaa ja itsepäisempää koiraa saa hakea. Kotikoira. Se se on. Viihtyy kotona, pääasiassa nukkuu. Silloin, kun on hereillä, kulkee perässäni joka paikkaan, vessaankaan ei voi mennä rauhassa.
Mutta maailman lutusin ja ihanin koira se on silti. Vienyt koko perheen sydämet aivan täysillä. Teini-ikäiset pojat sössöttää sille kuin pikkuvauvalle ja hellivät ja halivat, minkä kerkeävät. Ja se on niin emäntänsä näköinenkin kuin olla ja voi roikkuvine poskineen jne. Ihmisen paras ystävä - todellakin!
palstan naisilla on aina joku, "Puudeli"
Kaupunkimiehillä taas joku "mäyräämiskoira, suloinen joista naiset tykkää.
Meillä Junteilla sitten on niitä jotka purevat ihmisiä.
Mikä on heille ihan oikein. Pysyköön Kerrostaloissaan ja lopettakoon turhanpäiväisen juoksentelun pitkin puistoja.
Puistot ovat koiraihmisä varten!
Minusta ei pitäisi olla, pitäisi olla vain koira joka tekee työtä, tai sitten pino rukkasia, koirannnahasta.
hemmoteltu sohvanvaltaaja, joka ulkoiluttaa minua, täältä löytyy.
Ei koirien pidossa mitään kunhan vähän harkittaisiin minkälainen koira otetaan ja huomioitaisiin nekin ihmiset, jotka eivät koirista pidä. Ja kannettaisiin myös vastuu siitä koirasta.
Tämä se tärkeimpiä pointteja yhteiskunnassamme. Koiraihmiset eivät osaa olla ollenkaan itsekriittisiä, puhumattakaan että voisi ottaa koirattomat tai koiria pelkäävät ihmiset huomioon. Itselläni nyt yksi koira, joskus olen kasvattanutkin. Ei ole koirani ympäristörasite.
tietysti yhtä lailla koirattomiakin, ettei piitata oman toiminnan kanssaihmisille aiheuttamista haitoista. Ei kovinkaan harvinaista ole.
Koirien kohdalla tietysti jätökset ja meteli niitä pahimpia haittoja. Nekin voi minimoida kun korjaa torttuset pois eikä päästä pissailemaan toisten portinpieliin ja opettaa koiransa, että turhaan ei haukuta. On se aika rankkaa, jos naapurin pihalla koira räksyttää tuntitolkulla. Eikä kovin mieltä ylentävää ole siivota lasten lenkkareita koiransonnasta. Molemmista on ihan omakohtaista kokemusta. Jälkimmäisessä oli kova työ, ettei lenkkari sotkeentunut lisäksi omaan oksennukseeni.
Jahas, se tuli tuo koiraneiti tuohon viereen siihen malliin, että on iltalenkin aika.
On minulla 2 koiraa, Bichon Frise ja TOY-
villakoira. Molemmat pieniä seurakoiria.
Pienet koirat sopii hyvin kaupunkioloihin
Sattuvat olemaan tällä hetkellä muotia ja
toivon ettei kukaan ota kääpiökoiraa sen vuoksi.
...nyt meillä ei oo enää "poikia". Mut ku meki treffattii niinku mun mieheni kanssa ekan koirapuistossa. Kumpiki oli hankkinut koiran. Mun mies oli hankkinut itselleen Belgian paimenkoiran, sellaisen täys mustan uros "höhhelin" ja mä olin taas hankkinut kundille sellasen sekarotuisen koiranpennun "täys-höhhelin", jossa oli varmasti ainaki sataa erirotuu niinku sekaisin, mutta se oli sellane suurikokoinen ja luppakorvainen ja uros vaikka olikin niin söde ja tosi kiltti.
No, oltiin tunnettu jonkin aikaa ja oltii näiden "poikien" kanssa taas jälleen tutussa koiratarhassa. Tää koiratarha oli iha meidän lähellä missä silloin asuttiin. Ja siinä kävi paljon koiranomistajia "koiriensa" kanssa. Tultii sillee tutuiks. Kevät oli aika pitkällä ja sää oli lämmin. Siinä koiratarhan vieressä jonkin matkaa rantsuun päin, on sellane kliffa ulko-avogrille minkä Stadi on niinku bygannu alueen asukkaille et kaikki voi vapaasti käyttää. Et siinä voi tehdä itse tulen ja grillata. Mun mies on enemmän mun täys vastakohta. Rauhallinen ja asiallinen. Ehdotin sit yhdelle tutulle mimmille et hei; mitä jos vaihteeks pidettäis tollane grilli-ilta tossa rantsussa. Skidit vois tulla kaikki mukaan ja tehtäisiin avotulella noita lettuja ja paistettais makkaraa ja skideille limpparii, ja bisseeki vois niinku ottaa jos joku haluu...Meni jonkin aikaa tää mimmi oliki tosi tehokas. Se laitto sanan kiertämään: friidu on ehdottanut et siivottais tää koiratarha niinku talkoilla, täällä kun tätä koiranskeidaa, joka puolella. Siis kaikki yhdessä, ja sit pidettäis täällä tarhassa sellaset kemut, et jokainen voi tuoda jotakin pientä safkaa, tänne koiratarhaan ja skruudattais sit kimpassa talkoiden jälkeen..no, joo, koira-ihmiset on koira-ihmisii, nehän INNOSTU joo et Hyvä IDIS!
Voi, hitsin vitsi. Mun mies on eläkkeellä oleva entinen ammattikokki. Se sano mulle tosi vihaisesti: Friidu! nyt kyllä bamlaat meidät veks noista "paskan -keruutalkoista". Mä en vois sen jälkeen skruudaa kyllä enää yhtään mitään. Jos, mun täytyy osallistuu näihin "paskan- keruutalkoisiin". Siinä oli mulla sit sen jälkeen selittäminen jengille, et miks me EI tulla näihin "paskan-keruutalkoisiin"...vähä aikaa oli parempi ettei niinku näyttänyt naamansa siellä koiratarhassa....mut nää "paskan-keruutalkoot" toi jengi kyllä ne sen hoiti porukalla...no, joo koira-ihmiset on kuintenki joviaalia porukkaa äkkii neki sit unohti koko talkoot...ja kaikki oli niinku ennenki. Päästiin taas tarhaan "poikien" kanssa.
Hyvää Iltaa vaa kaikille koirien ystäville;
t.friidu
kotikoira, ja jos ei olisi, puuttuisi meiltä suuri palanen elämän ilosta.
Niinpä, Sinä sen sanoit.