Suositelkaa objektiivia Canonin digijärkkäriin.
Tahtoisin valovoimaisen, jolla pystyy sisätilassa, eli siis luonnonvaloa hämärämmässä, kuvaamaan suht onnistuneesti liikettä (jalusta kyllä löytyy) - ja ilman salamaa siis.
Polttoväli saisi yltää mieluiten ainakin 80milliin.
Onko ideoita?
Saa myös laittaa sellaisia, joita ei kannata harkita. Kaikki apu kelpaa! :-)
Tahtoisin valovoimaisen, jolla pystyy sisätilassa, eli siis luonnonvaloa hämärämmässä, kuvaamaan suht onnistuneesti liikettä (jalusta kyllä löytyy) - ja ilman salamaa siis.
Polttoväli saisi yltää mieluiten ainakin 80milliin.
Onko ideoita?
Saa myös laittaa sellaisia, joita ei kannata harkita. Kaikki apu kelpaa! :-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Esim. 1,8/85 mm.
Jos todella haluaa valovoimaa on tyydyttävä kiinteisiin.
2/100 mm, 2/135 mm, 2/200 mm.
Sisäkuvauksessa olisi ehkä lyhyempi poikaa, vaikka 1,4/50mm, tai 1,4/35 mm jne.
Itse rakastan EF 28/2.8 objektiivia. Se on äänekäs, simppeli ja hiton teräväpiirtoinen.
EF50/1.4 on todella hyvä, samoin EF 85/1.8.
Tykkään myös Canonin EF-S 60mm ja EF 100mm makroista.
EF200/2.8L on aivan jumalaisen ihana lasi.
Kokemusta tuosta pikkutelestä croppirungossa. Piirtää kohtuullisesti ja monesti riittävävalovoima. Lasi on minusta lisäksi riittävän nopea. Suosittelen.
Aikaisemmin näillä palstoilla hehkutettiin Canonin vähäistä kohinaa mutta silti nyt ollaan kyselemässä valovoimaisia optiikoita. Siitä vaan herkkyydet ylös ja kuvaamaan "kittilinssillä". Vai olisiko kuitenkin niin ettei Canoninkaan kohina kovin pientä ole tarkemmin katsottuna.
Kokeilin juuri kuvailla sisätiloissa 1600 herkkyydelä, jota en ole uskaltanut tähän mennessä käyttää kohinen pelossa.
Kyllähän se kohina on maksimisuurennoksella havaittavissa, mutta kun itse teen vain A4-kokoisia paperivedoksia, ja katselan kuvia 1920x1080 näytöllä, ei sillä kohinalla ole vielä mitään merkitystä.
Filmin suorituskykyyn tottuneelle kennojen kohina on kauhistus. En ainkaan minä ole kehunut kohinattomuutta.
Eri asia on sitten, kun croppi-kennoa verrataan pokkariin. Siinä vertailussa croppi on "kohinaton".
Jaa, onko sinun meilestäsi filmi isoilla herkkyyksillä suorituskykyisempi kuin uudet digirungot?
Oletko katsonut printattuja kuvia. Tulosta on turha arvioida tietokoneen näytöllä.
Minun mielestäni, ja havaintojeni mukaan digikenno voittaa filmin 6-0 tuossa vertailussa.
Tämän päivän halvimmankin järkkärin kennon suorituskyky hakkaa kohinattomuudessa filmin. Mustavalkoisissa negoissa ISO 400 herkkyydellä rakeet ovat varsin selvästi näkyvillä ja sehan myös vaikuttaa filmin maksimipiirtokykyyn. Värifilmi käyttäytyy rakenteensa vuoksi eri tavalla kuin yksikalvoinen mustavalkofilmi. Siinäkin "kohinan" vaikutuksesta kohtuuherkillä filmeillä piirto on varsin pehmeää.
taitaapi filmi kuhista hieman enemmän. Otin tässä muutamia kuvia ruskasta ISO 1250:lla ja uskoisin saavani niistä suht hyviä.
Miksikö otin moisella herkkyydellä, no siihen on vain se syynä kun on sama pää kesät ja talvet. Olin ollut juuri edellisellä viikolla kuvaamassa häitä ja olipahan jäänyt hieman iso ISO kameraan enkä huomannut vaihtaa sitä ruskaa kuvatessani, onneksi oli digi eikä vastaavan herkkyisellä filmillä varustettu analogi.
Olen katsonut sekä videotykillä (720i) että printattua kuvaa. Printit yleensä A4, muutama A3. Printterinä iX4000. Harrastajadigillä on vielä pitkä matka filmin tasoon.
Kohina filmillä on erilaista (miellyttävämpää), kuin digillä. Se siitä, mutta toisaalta digin yksi suurimpia etuja on todella suurien ISO-arvojen käytön mahdollisuus, jos puhutaan esim. Nikon D700 ja vastaavista kameroista. Tavalliselle harrastajalle hinta vain on suolainen, joka laittaa pohtimaan harrastuksen vakavuutta. Itse olen sitä mieltä, että vain paras on kyllin hyvää. Sen parhaan hankkiminen on sitten jo toinen juttu ja sen vuoksi kuvaan enimmäkseen vanhalla huippuluokan 6x6 filmikameralla, joka täyttää minulla tällä hetkellä parhaan mahdollisen kriteerin.
Siis kyseessä oli nuo isot herkkyydet.
Oman havaintokykyni mukaan filmi alkaa näyttää yli 100ISO:n jälkeen aika rakeiselta, puhumattakaan jollain 3200:lla kuvattaessa.
Jopa Velvia (50 ISO) on aika kovilla wanhan 5D:n kanssa verrattaessa. Jos siis velvian skannaa ja tekee molemmista vaikkapa 30*45 printin. Parempihan tuo Velvia vielä on, mutta herkkyys onkin aika pieni.
minullakin on tallessa jotain 6*9cm dioja joita on kyllä ilo ihailla. Olisi vielä joku laite jolla ne saisi seinälle heijastettua. Taitaa 6*6 diaprojektorit olla isoimpia.
Kyllähän nuo H3D:t tekevät uskomattoman hienoa jälkeä, vaikka kenno onkin 6*6:a pienempi.
Nikon D700 on vielä hintaluokaltaankin harrastajakamera. Hyvä (erinomainen?) peli kohtuuhintaan. Samaten kuin Canonin 5D (MkII).
Tämä menee nyt vähän (aika paljonkin) ohi aloittajan aiheesta, mutta itse olen kummasti mieltynyt Kodak Portra 160 filmin värisävyihin myös maisemia kuvatessa. Kun skannaa 2400:lla, tulee n. 5000x5000 pikselin kuva, joten tarkkuuttakin on riittävästi. Digillä en onnistu saamaan yhtä mieleistä jälkeä.
Tämäkin todistaa, että yhtä totuutta ei ole olemassa, puhutaan sitten välineistä tai muusta kuvaukseen liittyvästä.