kaason asenne

Että miksi ylipäänsä pitää olla kaaso tai parasmies? Mihin heitä tarvitaan? Miksei pariskunta pääse naimisiin ilman ko. adjutantteja?

Parasta olisi, kun juttelisit asiasta kaasosi kanssa. Ei rähjäämisiä, vaan osoitat olevasi huolissasi tilanteesta ja hänen suhtautumisestaan häihisi ja kaasona oloon. Jos hän todella asiasta välittää, hän kertoo murheensa mutta jos sama homma edelleen jatkuu, kannattaa ilmoittaa että ei tarvitse ko. henkilöä hommaan ollenkaan.

Mielestäni ei ole liikaa vaadittu, että hän juontaa jonkun lyhyehkön ohjelman yhdessä bestmanin kanssa ja seisoo kirkossa teidän tukena alttarin lähellä.

mahdollista on,että kaasosi on kateellinen sinulle. ei muuten kaaso noin käyttäytyisi. sehän on kunnia-asia olla kaasona! itse olin viime kesänä kaasona ja olen myös tulevana kesänä kaasona. kaason tehtävät voivat olla tietysti vaativia, muttei ylitse pääsemättömän vaikeita. rahaa menee melko vähän kuitenkin loppujen lopuksi kaason rahapussista.. ohjelman suunnittelu on ehkä vaativin osio,mitä koko kaasona olemisessa on.
tietysti ihmisiä on erilaisia,ehkä hän ei halua puhua suuren yleisön edessä, hän jännittää sitä kovin tai sitten hän ei ole kovin sosiaalinen henkilö. itse sain tehtäväkseni kaasona pitää maljapuheen, se jännitti minua todella ihan kamalasti ja olisin tahtonut kieltäytyä, mutten voinut. kuitenkin kaasona oleminen on kunnian osoitus hääparilta kaasolle, että he luottavat kaasoon. en halunnut tuottaa hääparille pettynystä. pidin puheen, se tuli videonauhalle,mutta selvisin ja nyt hääpari on onnellinen.

mielestäni voisit jutella kaasosi kanssa kahden ja kysyä mikä oikein häntä vaivaa? on ymmärrettävää,ettei tahdo puhua suuren yleisön edessä, jos ei ole siihen tottunut. mutta voihan silti tehdä kompromissejakin. :) esimerkiksi jos bestman juontaisi ohjelman puhe-osuuden tai vastaavaa.

se,etttei kaasollasi ole rahaa kustannuksiin,ei ole mikään syy olla osallistumatta. itse olen opiskelija, ja suoriuduin kyllä pienistä mm. polttari-kustannuksista hyvin. :)

eli lyhyesti sanottuna: ei ole liikaa vaadittu. ja jos koet nykyisen kaasosi olevan kateellinen sinulle,eikä hän ole iloinen puolestasi. niin mielestäni voit sanoa hänelle, että asia on hyvin selvä ja pyydät jotakin muuta ihmistä kaasoksi,joka on oikeasti kiinnostunut hoitamaan kaason-kunnia tehtävää.

keskustelkaa asiasta? :) tsemppiä!

minun kaasoni oli kanssa vähän töykeä..lupasi tulla kaasoksi,mutta sanoi esimerkiksi että mitä varten työkin meette jo nyt naimisiin,ja minun häissä rupes syyttelee et laskin hänen kaverinsa vieraisiin.eikä ole häiden jälkeen pitänyt mitään yheyttä kun en hänen mieliksi lähteny kouluun vaan tein muksun.luulin hänen olevan minun ystävä mutta hän olikin aivan muuta:(

Ikävä tilanne, täytyy myöntää. Tekisi mieli sanoa, että hommaa uusi kaaso, mutta sekin taitaisi aiheuttaa turhaa katkeruutta ja pahaa mieltä.

Olen kuullut kauhutarinoita painajaismorsiamien kaasoilleen aiheuttamista vatsahaavoista, mutta lukemani perusteella et tosiaankaan moiseen syntiin ole syyllistynyt.

Itse otin kaason pestin ilolla vastaan. Kärsin itsekin pahasta hääkuumeesta ja olen jossain määrin myös kateellinen ystävälleni, joka avioliiton satamaan astelee. Kateuden edelle menee kuitenkin onni hänen puolestaan. Kyseinen ihminen on ansainnut onnensa ja kaiken lisäksi parempaa sulhoa en voisi hänelle kuvitella. Jos se liitto ei kestä, niin ei sitten mikään.

Ehkä kannattaisi reteästi nostaa kissa pöydälle? Saattaa aiheutta hetkellistä kitkaa tai jopa massiivisen konfliktin, mutta parempi sekin kuin molemmin puolin jossain määrin kytemään jäävä katkeruus. Siispä. Kerro kaasollesi, että hänen käytöksensä jossain määrin loukkaa. Kysy suoraan, miten hän kaasouden käsittää ja mitä hän on valmis tekemään päivänne eteen. Ja jos kaaso edelleenkin kieltäytyy kaikista palveluksista, kysy suoraan, haluaako hän ylipäätänsä ko. kunniatehtävää.

Toinen vaihtoehto tietenkin on hyväksyä tilanne sellaisenaan ja pestata joku toinen ystävä vaikkapa seremoniamestarinnan tehtävään.

Toivottavasti tilanne ei kalva liikaa, ja pystyt nauttimaan juhlasta täysin rinnoin!

Tässähän oli vasta sinun versiosi aiheesta.

Kaasosi versio voisi olla ihan joku muu jota emme koskaan saa tietää. Joten kysymyksiisi on aivan mahdoton vastata.

Kaasosi versiohan voisi kuullostaa ihan muulta, ja saattaisi jopa olla lähempänä totuutta; morsiammethan on tunnetusti aika tunteella asioihin suhtautuvia.

"Pyysin parhaan ystäväni kaasokseni ja hän suostui ilomielin. Kaaso ilmoitti (epäsuorasti) pian ettei hänellä ole aikaa/rahaa osallistua häiden suunnitteluun tai mihinkään muuhunkaan."

Tässähän ei sinänsä ole mitään pahaa, päinvastoin. Toisella on kuitenkin se omakin elämä omine tekemisineen ja myöskään rahallisesti osallistuminen ei välttämättä ole mahdollista, joten hyvä vain kun siitä ilmoittaa.

"ainoa mitä hänen pitäisi tehdä on seistä kirkossa siellä edessä bestmanin kanssa ja illalla juhlissa vetää jokin leikki/ohjelma (yksittäinen eli lyhyt) bestmanin kanssa. ei muuta. mitää puheita en vaadi tms. onko tämä liikaa vaadittu?"

No ei periaatteessa. Mutta toisaalta taas kaikista ei ole esiintymään yleisön edessä, joillekin se voi olla erittäinkin epämiellyttävää.

"mutta silti kaasoni valittaa jo nyt lahjojen korkeista hinnoista"

Ehkäpä kaasolla ei tosiaan ollut rahallisesti edellytyksiä kalliimpaan lahjaan ja siksi aikoi ostaa jotain muuta, omalle budjetilleen sopivaa.

"luulen että kaasoni on kateellinen minulle siitä että menen naimisiin (ennen häntä tms.) niin lapselliselta kuin tämä kuullostaakin."

Ja mikään muuhan ei voi olla syynä käytökseen kuin kateus? Ja varsinkaan kun käytös ei edes ollut mitään erikoisen huonoa tms. Ehkäpä hänkin oli kuullut tarinoita hirviömorsiamista ja teki heti alusta alkaen selväksi ettei ala toisen pompoteltavaksi. Ja tietenkin jos olet ollut hirveä häähössöttäjä (häät sitä, häät tätä, häät tuota ja mistään muusta ei enää osaa puhuakaan) voi sekin käydä hermoille. Innoissaan toki saa morsian olla, mutta rajansa silläkin siinä mielessä, kun ei se kuitenkaan ole se kaason Suuri Päivä niin ei siitä niin täysin rinnoin millään pysty nauttimaan ja siksi jatkuva hössötys voi olla melko puuduttavaa - ja eikä tämä tarkoita kateutta vaan sitä että tavallaan sivullisena se tuleva tapahtuma ei vain ole niin merkityksellinen.


Ja kuten joku tuolla jo sanoikin, tässä on vasta aloittajan versio, kaasolla voi todellakin olla omansa.

En osaa kertoa selitystä kaasosi mälsään suhtautumiseen, mutta minäkin aluksi luulin että olin tehnyt virheratkaisun kaasoa valitessani. Kaasoni ei suostunut puhumaan ohjelmasta, polttareista, pukeutumisesta eikä juuri oikein mistään muustakaan. Nyt häiden lähestyessä häntä on ilmeisesti puraissut jonkilainen motivaatiokärpänen ja vaikkei hän vieläkään hössötä tai muuta, on asenne selkeästi muuttunut ja aiemmin niin hankalista hääasioista puhuminen sujuu jo paremmin. Olemme onnistuneet jo pitämään yhteisen palaverin (hääpari, bestman, kaaso ja seremoniamestarimme) ohjelmasta ja päivän aikataulusta sekä kaasoni on selkeästi innokkaampi kuin aikasemmin. En viitsinyt ottaa asiaa puheeksi aiemmin kaason kanssa koska uskoin tilanteen muuttuvan. Voisin epäillä että hän yksinkertaisesti ei kokenut juhlaa vielä niin läheiseksi koska siihen oli yli kolme kk aikaa eikä halunnut ruveta vouhottamaan. Kaikille vaan onnea kaasojen kanssa ja älkää rasittako heitä liikaa.

Ikävä tilanne, kun hän on asiansa ilmoittanut noin, niin jos et kaasoa ala vaihtamaankaan niin pakko vaan sulautua tilanteeseen. KOita nyt vaan unohtaa se ärsytys, muuten hänessä ärsyttää koko olemus ja ajatuskin.

Aina puhutaan hirviömorsiamesta mutta entäs kaaso? Morsiamelle toki häiden järjestelyaika on yksi elämän kriisi, olisi kiva jos kaaso muistaisi tämän ja myös sen kuinka roisilla huumorilla voi esim polttareita höystää, kysymys on lähinnä siitä, onko kaaso ja morsian samalla aaltopituudella. Häiden järjestelyaikana voi morsiamella olla kiireitä ja tunteiden sekamelskaa...

Itse "vaadin" kaasoiltani (2 kaasoa) kovin vähän, tärkein tehtävä toisella oli "juontaa" häissä ja keksiä pari leikkiä. Askartelut yms yms teimme muulla porukalla. Silti kaaso oli vetänyt stressiä polttareiden (jotka muuten olivat aika raskaat ja liian "roisit") järjestämisestä. Oli ihan mahtavaa että he polttarit järjestivät mutta aamusta asti aamuyöhön hippaaminen oli todella raskas kokemus. Olisin kaivannut jonkin rentouttavan ohjelmanumeron mutta sen sijaan minua nöyryytettiin epämääräisellä asulla kaupungin keskustassa ryypäten... Hyvällä huumorintajulla yleensä varustettuna minulla oli väsyksissä huumorista osa hukassa. Kestin hammasta välillä purren ja vähän aikaa podin hienoista pettymystä tai ärsyyntymistä polttareiden jälkeen mutta ajan kanssa sekin on unohtunut. Olemme edelleen hyvät ystävät.

Toisekseen toivoisin toki kaikkien kaasojen muistavan, että morsian on juhlan päähenkilöistä toinen ja hänen kanssaan ei aleta kilpailemaan ulkoisella(kaan) olemuksella. Itse koin, ettei kaasoni ymmärtänyt minua vaikka selvitin asioita juurtajaksain ja vieläpä kehtasivat soitella kampaajalla ollessani omia kyyti ongelmiaan minulle, kampaajan penkistä on aika vaikea lähteä kyytejä järjestelemään ja se ei enää hääpäivänä todellakaan ole morsiamen tehtävä.

Kaikki sujui kuitenkin mainiosti, pientä kitkaa unohtamatta ja juhlamme oli ikimuistoinen. Naimisiin menohan se tässä tärkein ajatus on, eikä toki polttarit. Polttareiden kustannuksista,( joissa ei maksavia ohjelmanumeroita ollut,) en koskaan päässyt tietämään ja itse tienasin kaupungilla polttari-iltana "hipparahoja" jotka sitten porukalla joimme kurkusta alas.

Itse muistin kaasoja maksamalla heidän kampaajansa ja kaasot ja bestmanit kestitettiin yhteisellä illalla ja ohjelmanumeroilla häiden jälkeen.