Viivi on tummanharmaa, yksivärinen leikattu
narttu. Suloinen kuin mikä, jalat lyhkäiset
verrattuna kroppaan, hyvä saalistaja,
isot,pyöreät keltaiset silmät. Viivillä oli
silmätulehdus joka oli juuri saatu hoidettua ja
piti aloittaa korvien hoito.Sitkeä korvapunkki ei
suostunut poistumaan muta uusi lääke oli jo
odottamassa, lääke sekä korvatipat. 15.10.01 näin
Viivin viimeisen kerran. Pylly pystyssä se vaani
hiekkakumpareen takaa jotakin jota minä en
nähnyt , polki ja sotki kunnes otti hirmuisen
loikan, siinä vaiheessa minä kurvasin autolla
pihasta kauppaan.
Viivi tuli aina yöksi sisälle , kuten
kaverinsakin, Arttu ja Wilma. Mutta tuona
maanantaina Viivi ei tullut, ei tullut aamulla,
ei päivällä ei illalla.....
Laitoin ilmoituksia, lehteen sekä kauppoihin ja
kioskille, linja-autopysäkillekin jne.Kuljin ja
huutelin, kolusin tien pielet, radan penkereet.
Seurasin muutamia pieniä tassun jälkiä ja kyselin
ihmisiltä. Ei mitään.Ja minä itkin ja itken
edelleen, Minä, lähes 40v naisihminen.
Kaksi tyttöä soitti pari viikoa sitten, olivat
aivan varmoja että se oli Viivi jonka näkivät
kulkevan. Minä siitä paikasta säntäsin paikalle
mutta ei....ei ilmestynyt Viivi mulle.Pari muuta
kissaa kyllä, toivottavasti niillä on
koti.Palasin paikalle illalla, seuraavana päivänä
jne. Ei hännän kaartakaan, jälkiä vaan...mutta
kenen ?
Viime yönä näin Viivistä unta, Viivi tuli kotiin.
Laihtunut, turkki edelleen pehmeä mutta paikka
paikoin harventunut ja punaisia näppyjä
täynnä.Mutta Viivi puski edelleen kuin ennen ja
hyrisi ja kehräsi, kehräsi niin että "hihna"
luisti.......
Ja taas mä itken...
narttu. Suloinen kuin mikä, jalat lyhkäiset
verrattuna kroppaan, hyvä saalistaja,
isot,pyöreät keltaiset silmät. Viivillä oli
silmätulehdus joka oli juuri saatu hoidettua ja
piti aloittaa korvien hoito.Sitkeä korvapunkki ei
suostunut poistumaan muta uusi lääke oli jo
odottamassa, lääke sekä korvatipat. 15.10.01 näin
Viivin viimeisen kerran. Pylly pystyssä se vaani
hiekkakumpareen takaa jotakin jota minä en
nähnyt , polki ja sotki kunnes otti hirmuisen
loikan, siinä vaiheessa minä kurvasin autolla
pihasta kauppaan.
Viivi tuli aina yöksi sisälle , kuten
kaverinsakin, Arttu ja Wilma. Mutta tuona
maanantaina Viivi ei tullut, ei tullut aamulla,
ei päivällä ei illalla.....
Laitoin ilmoituksia, lehteen sekä kauppoihin ja
kioskille, linja-autopysäkillekin jne.Kuljin ja
huutelin, kolusin tien pielet, radan penkereet.
Seurasin muutamia pieniä tassun jälkiä ja kyselin
ihmisiltä. Ei mitään.Ja minä itkin ja itken
edelleen, Minä, lähes 40v naisihminen.
Kaksi tyttöä soitti pari viikoa sitten, olivat
aivan varmoja että se oli Viivi jonka näkivät
kulkevan. Minä siitä paikasta säntäsin paikalle
mutta ei....ei ilmestynyt Viivi mulle.Pari muuta
kissaa kyllä, toivottavasti niillä on
koti.Palasin paikalle illalla, seuraavana päivänä
jne. Ei hännän kaartakaan, jälkiä vaan...mutta
kenen ?
Viime yönä näin Viivistä unta, Viivi tuli kotiin.
Laihtunut, turkki edelleen pehmeä mutta paikka
paikoin harventunut ja punaisia näppyjä
täynnä.Mutta Viivi puski edelleen kuin ennen ja
hyrisi ja kehräsi, kehräsi niin että "hihna"
luisti.......
Ja taas mä itken...
Vastaukset 5
Vanhimmat
todella ikävä tapaus. Toivottavasti Viivi vielä
löytyy.
Juuri tuon takia muuten kannatan kissan pitämistä
sisällä. itse en ainakaan halua kokea tuota.
Voi olla mahdollista, että kadonneet kissat ovat
joutuneet auton alle, joku on ruokkinut niitä ja
ottanut omakseen jne..
mullakin hävisi kissa noin.. 2vuotta sitten eikä
ole vieläkään palannut, sellaisia ne kissat vain
on.. :)
onnea etsimiseen!
t.säälijä
pitänyt Artun ja Wilman sisällä lokakuun
puolivälin jälkeen?
En , sillä se olisi vaikea homma. Asuimme maalla
kun otimme kissat ja sen jälkeen lähes maalla
josta muutimme nyt kesällä tänne Nokialle. Arttu
käy ulkona mutta ei ole kauaa ja tulee sisälle
kun aikansa huutelee, Wilma on sen verran arka
että on lähes sisäkissa. Käy ulkona kyllä mutta
viipyy vain vähän aikaa ja on sitten jo
kiljumassa oven takana sisälle.Mieluiten
kumpainenkin viettää aikaa meidän kanssa
täällä "työhallin" puolella. Mutta sen päätin
että kun huusholliin tulee seuraava(t) kissa niin
se opetetaan valjaisiin.Käy sitten mun ja koiran
kanssa lenkillä vaikkapa kerran päivässä jos
haluaa. Tai sitten tehdään takapihalle
tarha.Niin, kyllä mä Arttua ja Wilmaa paimennan
enempi nyt ja seuraan jos menevät ulos.
Miten sä kestät? Mullakin vain vedet kihosivat
silmiin kun luin tota sun juttua. Ja mikä kaamea
unikin mä en haluaisi että mun kanille tapahtuu
noin, koita pärjätä niiden kahen muiden kissan
kka ja pidä sitten niistä kunnolla huolta kun se
yksi ei ikinä tullu takas eikä varmaan tule
tulemaankaan mutta toivotta vasti etsinnät jatkuu
ja toivottavasti se myös löytyy mua käy sua
sääliksi. Yksi serveri oli kirjottanu kaikkee
että kissanpennut oli hukutettukylpyammeeseen ja
lapset katto äidin vieressä kuinka pienet
valkoiset käpälät pyrkivät pois kylpyammeesta.
Kuinka vielä kun serveri oli mennyt kouluun hän
oli nähnyt kissan joka oli loukkaantunut ja vielä
vähän liikautteli päätään. Hän oli yrittänyt
apuun mutta ei ehtinyt kun linja-auto meni kissan
ohi. Kissaa ei enää löytynyt mistään ja kun
serveri sen vihdoin löysi hän purskehtiitkuun,
koska oli nähnyt kissan jonka pää oli
murskaantunut sirpaleiksi ja aivot olivat
pilalla. En kestänyt sitäkään tippaakaan ja aloin
jo itkeä tihruttamaan. Siinä oli sellanen
juttukin.