...tämä "hima" ku alkaa nyt olla paketissa. Niin mieleeni tuli "kaappi", jonka mun mies jokune vuos sitte roudas meille "keittiöön". Olin pyytänyt "astiakaappia", tässä asunnossa ku on vähä tota säilytys tilaa tossa keittiössä. No, joo olin ajatellut sellasta "vanhaa puista" mutta tyylikästä kaappia. No, sit tässä meidän talossa missä vielä muutama päivä niinku asutaan on Pizzeria. Tää omistaja on Turkkilainen. Ja ollaan tultu tutuks, ku aina joskus haetaan Pizzat sen Pizzeeriasta. No, eräänä iltana Ne roudas pihalle sellasta "kamalaa, painavaa, puista rohjoa, siis KAAPPIA, ne oli viemässä sitä kierrätykseen veks tästä Pizzeeriasta. Mun mies sattu samaan aikaan paikalle, se INNOSTU, hei nyt friidulle kaappi mistä sen bamlanu. Tää "kamala kaappi rohju", roudattiinki sit meille. Se oli niin iso ettei mahtunu oikein mitenkää tonne keittiöön. Keittiön ikkunaa ei sen jälkeen niinku saanu auki, koska tää Kaappi oli tiellä...Mä "spiidasin" mun systerille: et Hei, kyllä mä diggaa tota -70 luvun henkee, mut tää meidän himan keittiö on nyt ku oltais jossain DDR:ssä ja sen aikakauden kolhoosikeittiössä. Mun miestäki harmitti; meni aikansa ennen ku päästiin siitä rohjosta, se ku oli niin hitsin painavaki. Täyttä puuta ja metallii.. Eikä tässäkää talossa oo tota hissii, asutaan niinku kolmannessa kerroksessa.
Onks teille käyny vastaavaa; et joku huonekalu tulee teille niinku asuu, vaikka ette ite haluais sitä?
Iltaa vaa kaikille;
t.friidu
Onks teille käyny vastaavaa; et joku huonekalu tulee teille niinku asuu, vaikka ette ite haluais sitä?
Iltaa vaa kaikille;
t.friidu
Vastaukset 10
Vanhimmat
erilaisii kamoja ihan vaimon mielen mukaan,viisas ja mukavuurenhaluinen mies ei mattoihin ja niiren kuoseihin sotkeuru.
on aivan tarpeeks vaivaa niistä,kun ne joutuu kumminkin tamppaamaan.
Meil on ainoostaan yks pyhä esine mulle,sen vaimo ja vieraat jättää mulle,nimittäin oikein Jurvalainen keinutuoli.
Muista kamoist en piittaa ja kiltist remppaan vaimon ohjeiren mukaan,kunhan kiikku jätetää rauhaan,sen kohralla musta löytyy yllättävästi puhtia.
...munki faijalta jäi mulle sen itsensä kunnostama oikee "nätti ja kaunis" liinavaatekaappi. Ne oli mutsin kanssa yhdessä kaapin hankkineet nuorenaparina. -50- luvulla ku ne oli menneet naimisiin. Niin hankkineet tään kaapin sekä pyöreän ruokapöydän tuolineen. No, toi mun "lapsuuteni kodin" kaappi nyt sitte muuttaa "uuteen" kotiin täällä Månsasissa. Sikäli "Onnellinen kaappi" että se saa kokoikänsä pysyä täällä samalla alueella mihin aikanaan "uutena" tuotiin. Faija oli entisöinnyt ton kaapin tosi hienosti. Jotain "tuttuu ja turvallista" siirtyy nyt meille tään kaapin mukana.
Ei munkaan mies puutu muuten näihin "sisustusjuttuihin", saan iha rauhassa sisustaa...., mut toi kaappi mistä skrivasin, onneks päästiin siitä eroon.
Täällä Stadissa ku nää "vanhat" kivitalot on sellaisia "epäkäytänöllisiä ja ahtaita", meilläki tota neliötä tässä oli vajaat 70 m2, joskus näissäki asunnoissa on asunut 10 henkinen perhe. Ja meille tää on ahdas. Vaikka meitä on vaa kolme. Nyt sitte muuten -72v valmistuneeseen taloon, tällä samalla alueella. Jossa on iha erilailla tilaa ja valoa. Ja kaappeja.
Iltaa vaa sulle k/k:;
t.friidu
kun mä laitan suuren kourani jonkun vanhan esineen päälle,joskus tuntuu et se tavara suorastaa kertoo mulle tarinaansa.
Vanhat rempallaan olevat rakennukset saa munt alakuloiseks ja tekis mieli korjata ne entiselleen.
Joskus oon pyörälenkillä istuskellut hylättyjen tupien portailla ja kuvitellut .
Olen yrittänyt tuntee sen rakentajan ja asujan tuntoja,olen kuvitellut ihmisiä askareisiinsa siihen ruohottuneelle pihalle,eläimet navettaan ja lapsia juoksemaan.
Sit on lopuks huokaissut syvään ja lähtenyt kohti uusia pihoja.
...vanhoissa kamoissa ja taloissa ja kartsoissa, niissä "elää" vielä mennyt aika. Mäki tuun alakuloiseksi ku nään hylättyjä tupia. Sitä miettii samanlailla. Tää alue missä me asutaan on Stadin ensimmäisii "lähiöitä". Tääki talo missä nyt asutaan on rakennettu -52. Mut täällä asukkaat ONNEKS ryhty "pelastaa" näitä vanhoja kivitaloja. Pikku hiljaa..näitä on korjailtu, ja museovirasto on suojellut tän ns.Wanhan Månsasin, tänne ei saa rakentaa, täällä on käymässä niin et me jota oltiin skideinä täällä, halutaanki nyt muuttaa tänne Månsasiin takas aikuisina. Täällä nää vanhat lehmukset ja koivut ruusumarjapensaat mitkä on pitskuilla on kauniita. Asuntoja täältä ei vaa kovin helposti täältä "vanhalta puolelta" vapaudu. Ku vanhemmat ihmiset eivät tietenkään lähde. Ne ku on asunneet täällä nuoruudesta lähtien. Kuka sitä himastaa haluaisikaan lähtee ja miks pitäisi. Munki mies on alusta lähtien ku tänne muutettiin niin viihtynyt täällä, ehkä se on just toi "eletty elämä ja sen henki" mikä tekee tästä alueesta oman ja rakkaan ja kauniin.
Tää maaseudun autioituminen on ikävä juttu. Menee paljo sen mukana ku ihmiset muuttaa pois. Kyllä se alakuloiseksi mielen saa...
Hyvää kaunista aamupäivää sulle;
t.friidu
tauluja, joista en pitänyt vähääkään. Ei auttanut, kun ostaa itse seinille tauluja niin paljon, että jokainen näkee, ettei lisää sovi.
....musta ainaki silloin taulun antaja on ajatellut lämmöllä just sua. Mä ainaki ripustaisin kaikki saamani taulut ylpeenä esille. Mitä sit vaikka ne on erilaisii, tai kehykset on erilaisii...nää ihmiset vaa huomas että sä arvostat tauluja. Mä arvostan kanssa. Ei oo vaa koskaan ollu fyrkkaa ostaa. Siks mä käynki mielelläni aina välillä tuolla Atskissa tai Taidehallissa siellä ku on tauluja. Nykyisin kundinki voi ottaa mukaan. Lähdetään sit kimpassa kiertää...ja tullaan himaan hyvällä mielellä sen jälkeen...
Hyvää aamupäivää vaa sulle;
t.friidu
seinilleen sellaisia tauluja, joista itse pitää. En minä niin kalliita ostanut, käyttötaidetta, taiteilijalta kuitenkin, mutta niissä on jonkimmoinen kokonaisuus.
..nää taulut niinku lahjaksi.Niin eiks siinä oo jo arvo sinänsä. Sit ku tsiigais näitä tauluja, niin muistaisi ajatuksissaan vaikka tätä lahjan antajaa...sillee "positiivisesti".
Toinen on mulle ainaski kaikki valokuvat ja postikortit. Niistä en luovu. Mä ainakin ajattelen et jos joku skrivaa meille vaikka postikortin, niin sen pienen hetken ajan me ollaan oltu tään lähettäjän "mielessä". Mut toiset skrivaa näitä kortteja "rutiinilla" ja pakosta. Mun täti on taitelija. Ja osaa tehdä upeita käsinmaalattuja kortteja. Niistä teetän tauluja ku löydän vaa sopivat kehykset. Ja sit seinälle..., mut jonkainen me ajatellaan nää jutut tavallamme, ei oo olemassa yhtä oikeeta. Ja miks ihmeessä pitäisi olla. Hima on kuitenenki jokaisella oma ja rakas. Jokainen sit ripustaa mitä haluu seinille, tai ripustamatta....
Hyvää päivää vaan sulle;
t.friidu
Sinäkään olisi ihastunut, jos saisit taulun, jonka taiteilija on maalannut varmaan kolmen promillen humalassa atomipommiräjähdyksen jälkeisestä maisemasta.
...aihepiiri liian synkkä. Mut jos taiteilija niinku olis mun frendi. Niin kai tälleki "teokselle" paikka löytyis, mut ei varmasti ainakaa keittiöstä. Toi vaatehuone vois olla hyvä mesta. Siellä se teos pääsis niinku oikeuksiinsa. Mäki asun "miesvaltaisessa" huushollissa. Niin nää "komerot" on aina sikinsokin. Vaikka järjestelit kuinka...työmaa loputon.
Hyvää päivän Jatkoo vaa sulle;
t.friidu