Oletan tämän olevan tärkeä aloitus.
Perustelen sen näin: Mitä me ihmiset olemme?
Mikä meidän suhteemme on toisiimme? Miten koemme nuo suhteet eri ikäisinä?
PS. Media... tuo tämän päivän "taikasana", josta siitäkin haetaan lisää "kasvua"... kysymys ei siis koske mediaa, vaan aitoa sinua, vailla... "mediaa"
Perustelen sen näin: Mitä me ihmiset olemme?
Mikä meidän suhteemme on toisiimme? Miten koemme nuo suhteet eri ikäisinä?
PS. Media... tuo tämän päivän "taikasana", josta siitäkin haetaan lisää "kasvua"... kysymys ei siis koske mediaa, vaan aitoa sinua, vailla... "mediaa"
Vastaukset 31
Vanhimmat
Internetin keskustelupalsta on viimmesen päälle mediaa. Vähän omituinen tapa alkaa mediassa puhumaan mediattomuudesta.
Noin kysymykseen muuten, vanhemmiten kiinnostus uusiin ihmisiin on romahtanut. Kaikki tuntuvat jotenkin jälkeenjääneiltä.
Tätä olen tarkoittanut... jos minulla vielä aidosti on jotain sanottavaa... kaiketi sanon sen, mutta lyyhistyn...
Jälkeinjääneisyydestä... minä olen aina "jälkein jäänyt", eli ajan muodin mentyä ohi "ihmettelen"...
vieläkin ihmettelen montaa asiaa, jotka "muodikkaat"
ihmiset tekivät 60-70 luvuilla.
Vai olisko niin... , ettei meitä aidosti kiinnosta
miten asiat ovat... kiinostavaa on vain hormooni:
testosterooni?
Noin.
Tuo testosteroni on nyt pop.Johtuu kaiketi tuosta telkkarissa esitetystä löyhästä jenkkidokkarista.
Oli miten oli, testosteroni kuuluu arkipäivään. Vähän sama asia kuin syöminen ja ulostaminen. Ihan fysikaalinen juttu..
Vähän vaikea kommentoida noista muodikkaista immeisistä. Ihmiset nyt tekee mitä tekee, se siitä. Joskus tosin kummastelin vanhaa kamuani, joka koitti elää hippi-aikaa ja iskeä pitkiä komeita vaaleaveriköitä. Siis pian kuuskymppinen 150- senttinen kalju tolvana....
Jotenkin tullut sellainen mieliala, että asioille ei käytännössä voi juuri mitään. Jyrääjät jyrää ja niittokonemiehet niittää.
Olen vähän kyllästynyt tähän portaaliin. Yleensä joku jehovalainen mode tuhoaa kaikki keskustelut, ilmeisesti vakaumuksiensa vastaisina.
Yritin nyt kuitenkin tähänkin kirjoittaa.
Niin, minullakin olisi paljonkin sanottavaa. Ikävä kyllä, muut ihmiset koittavat ain sekaantua lausuntoihini. Minä en lyyhisty, tullut nähtyä niin paljon. Jotain sisua kai tämä vaatii.
Siis eläminen.
Ai niin, vaimo lupasi olla aamulla jättämättä eropapereita Malmille. Onpahan makkarasoppaa tiedossa ens viikollekin.
En kuittaa, tutut tuntee jne.
Aina uudelleen ja uudelleen?
Lainaus: "Kun pettymyksiä tulee liikaa, luottamus loppuu eikä ole enää palautettavissa"
Tuosta voin itse päätellä:
Jotta selviäisin, aivoni yhdistävät automaattisesti kokemuksen koskemaan myös myöhemmin vastaavia tilanteita. Tämä alunperin hyvä ominaisuus voi kääntyä myös itseäni vastaan, halusin tai en.
Mitä me olemme: Mahtaisimmeko olla kokemuksiemme summa. Niitä on mahtanut kertyä runsaasti ensiparkaisusta asti.
Minäkin yritän vastata...
Utelet melko henkilökohtaisia, vaikka onhan meillä kaikilla yksi yhteinen piirre: Olemme ihmisiä!
Jos jossain joku yhdistää oman pettymyksensä/ luottamuksen puutteensa koskemaan koko ihmiskuntaa tai tiettyä ryhmää, niin sitä en ymmärrä. Kyllä jokaiselle löytyy jostain ystävä. Jossain on aina joku, vaikkei oliskaan juuri nyt läsnä.
Aidosti!
Vastaan kysymyksellä, vaikka näin ei tulisi toimia:
Minulle ei aidosti ole muuta mysteeriota kuin ihmisten keksimä sellainen. Jos sitä ei olisi, niin mitä sitten olisi?
Yritän myös "ääneen sanoa" maailmaa... eli sitä, että maailmaa ei omista kukaan muu kuin "sinä"! Muuta maailmaa ei ole!
Siksi kysymykset "miksi" jos on kyse muista ihmisistä ovat vain tulkintaasi. Siksi vastaus kaikkiin "miksi" kysymyksiin voi olla vain "siksi".
"Siksi" minäkin etsin itseäni ja suhteitani muihin ihmisiin....
niinku äetipartana partana äetinä partana.
Vois melekeen luulla, että oot aito parta tahi äeti parrasvaloissa. Tahi joku muu karvotus.
Partas valossa, jos asiaa aattelen.
Kuka tahansa täällä voi olla äitiparta.
Se on se viijenkymmenen ikä tahi jottaen.
Siitä tietää, että alkaa olla jo aika vanha, kun on samat aamutoimet miehen kanssa. Se parran ajo.
Tai parran takkaa ajo.
En minä muuten.
En huomaakaan kun
havaitsen rakkauden
opinnoissa oon
läiskin, lätkin, huitaisen kysäistä:
Luottamus netissä? Aitona itsenä, ilman mediaa?
Luottamus?
Netti on täynnä vinkuloita,
wenkuloita ja vonkuloita,
netti on täynnä ottajia,
varkaita, tirkistelijöitä,
julkisuudenkipeitä pikkupaskiaisia,
viiskyt muka joo,
ja muuta rikollista toimintaa,
ihmisten henkilökohtaisia loukkaamisia mitä tulee heidän uskontoonsa, muuhun vakaumukseensa, ihon väriinsä, poliittiseen kantaansa tai mihin tahansa kantaan, kuten piikkikorkoihin, korkopiikkeihin yms., ulkonäköön, ikään, sukupuoleen, ei sen puoleen, ettäkö ei ihan kaikkeen.
Luottamus?
olet oikeassa!
;)
Minä en etsi. Minä olen. Kun vain saan rauhassa elää minuna... Rauhaani häiritään tietysti, koska en ole vielä jäänyt maailmanlopusta viimeisenä henkiin.
Kuten huomaat, en osaa kirjoittaa ajatuksiisi mitään järjellisiä vastineita :)
(Ei hitossa, en minä sentään koko maailmaa halua omistaa)
maailman ja lievä nöyryys... niin ymmärrät minut täysin. Tai oikeastaan huomaan sen jo, mutta "rähise", ettei päänsärkysi kasva. Niin voisiko asia olla niin, että jokainen meistä joskus on kokenut sellaisen "hiljaisuuden", että emme "tarvitse" ketään?
PS. Koska tunnistin sinut... ei sinun tarvitsekaan, vaan teet sen ikäänkuin "vahingossa"
perskärpäset, linssiluteet, iilimadot, tekstikadot... ja Suomi24:n tässä tapauksessa johdonmukainen epäjohdonmukaisuus, ja epäjohdonmukainen johdonmukaisuus, josta seuraa epäoikeudenmukaisuus sen mukaan, paljonko kenenkin pitää tienata milläkin ja mihinkin hintaan.
Kvaak! Röh! Ammuu, ampu tulee! Minäkö oikeassa?
tämä on ihmisille helvetti.
Pyristelevät verkossa, raukat.
ihan totta... pyri parempaan... uhkaile edes!
Juu, ajattelinkin järjestää yhden ihmisen kapinan heti ensi viikolla... ja tämä on totinen tosi. Olen löytänyt epäkohdan, jonka korjaamiseksi ajattelin järjestää ikioman taistelun tuulimyllyjä vastaan. Luottamuksella on siinäkin oma osuutensa. Siitä tulee vielä "hauskaa".
En tee mitään vahingossa. Sepä hauskaa, että tunnistit. Nämä aloituksesi ovat niin yli tällaisen taviksen luonnonläheisen maailmankatsomuksen, että en voi vastustaa kiusausta. Myös tarpeeksi neutraaleja ja yleisiä aiheita. Sopii hyvin. Eikä mun päätäkään särje.
toiselle tavikselle.
Minä vain pyrin "ylittämään" itseni, tuo ylitys ei välttämättä ole sen ihmeelisempää kuin "nälkä"...
ja siitäkin voi tehdä kirjan nimeltä: Nälkä, jonka vain olen lukenut.
Elämännälkä?
Aivojumppaa tavallaan nää yli hilseen menevät aiheet.
että alkaisin uhkailla, ellen onnistu muuten olemaan uhkana millekään pahalle. Tuskinpa vain ja ilman tuskia.
lue kirja: Knut Hamsun "Nälkä".....
tuosta asenteesta saataisi syntyä jotain uutta, vais voisiko?
sitä on täällä tähänkin asti menty, ja paha saa yhä palkkaansa. Teeppä siitä johtopäätöksesi, oi viisas tankavaarana.
Potkut kaikille, firma nurin. Tulisiko sitten hyvä?
Pahan tilalle?
Tämän jälkeen viime yönä näin unta, jossa maistelin ja haistelin... Ehkä luen kirjan.
... olin viimeinen, joka sai potkut..... onneksi muistivat sentään antaa. No... täytyi heitä asiassa hieman muistuttaa...
Joten en tiedä... voiko kovin viisas ollakkaan?
Siinähän oli tyypillinen kirjailija. Kirjoitti, vaikkei saanut juuri mitään kaupaksi. Olihan tuo pienistä hetkistä onnellinen, mutta oleellinen oli hukassa. Mikään ei järjestynyt ihan itsellään. Kauan meni sen tajuamiseen, että jotain järjellistä työtäkin olisi hyvä välillä tehdä. Vaihtoi elämänsä suuntaa ja sitähän ei kukaan muu voi tehdä kuin itse.
Tällainen voisi olla yksi tulkinta. Voisin keksiä lukuisia muitakin.
lukija ja tulkitsija. Hienoa... lue vielä saman
kirjailijan: "Mysteerioita".
Olinkin suunnitellut alkaa lukemaan kirjoja. En ole lukenut mitään vuosiin. Satukirjoja lapsille kai viimeeksi. Kirjoja on niin paljon, ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Voisihan sitä aloittaa A:sta, mutta pääsisikö sitä koskaan edes B:hen. Kauhea pulma. Kävin jo viikko sitten kirjastossa ihmettelemässä, että mistä päästä aloittaisin.
Tässä listan alkua asoista, joissa petkutetaan:
-Työelämä
-Kaupankäynti
-Parisuhteet
-Politiikka
-
Jatkakaa listaa...
tuon viestin kaltaisen viestin olisi voinut kirjoittaa joku vaikka Kuopio-palstalle joku nimimerkkinä BadMyntton.
Se ei herätä luottamusta lukijassa, nimimerkein yms. huijaaminen.
Se kun ei ole nimimerkki lainkaan. Ällistytät älylläsi lukijoita laittamalla nimimerkiksi osan tekstiä.
ellei nyt merkitsis *se, että* mitään, taikka 'se, että', taikka se, että*. Tai puolestaan SE, että.
Entä jos se olisikin -se, että, tai vaikka - se, että -, tai -se,että-. voisihan se tietenkin olla myös =se, että=, miksei myös se, että =). Wau, mutta woishan se olla se jtn.=) Voisihan se myös olla Nimetön tai Nimetön. kuin myös Rellu tai Rellu., tankavaarana´, partaäiti, täti puskasta, puska tätistä. pad...Älytöntä kerrassaan...:o))))))))))
Niin ja voishan se olla Taikisks,
niin voishan se olla Taikisks... Älytöntä olis jos se olis Savonorules, Badeukalyptusmyntton, Mil-lollo-lan, älytöntä.
eräästä yhteisöstä joka on erittäin tiivis. luovuin koska huomasin yksinäisyyteni siellä vain lisääntyneen. En ollut enää "kylläpä me ollaan hyviä" mieltä.
Jossain saa pettää ja valehdella, eikä se minua satuttanut ennen kuin se tuli omalle kohdalle.
Mutta menetinkö silti luottamukseni? En, Ihmisiähän me vain ollaan, samanlaisia aikuisten leikkikenttiä on maailma pullollaan ja löysin tämän eli teidät. Olen vain siirtynyt leikkikentältä toiselle. Nyt voin jakaa kotisohvalla samaa, mitä silloin vasten ihmisten naamaa. Silloin oli koko suomi yhtä kenttää eli koko maailma ja nyt on edelleen koko suomi. Minun luottamukseni koskee elämää, elämä kantaa On kantanut tähän asti läpi tuskien kiron ja välillä auvoiseen onneen. Tällä hetkellä odotan hyvän jo viimein tulevan luokseni, kun vain jaksan odottaa. En vihaa enää, en jaksa enkä halua tuhlata loppuelämääni sellaiseen. Meriläinen