Näin sitä ovat päivät lyhentyneet, ja ruskan väriloiste monimuotoisuudessaan yllätti jälleen. Luontoharrastajien parhaat ennustajatkin joutuvat korjaamaan varovaisia ennusteitaan, luonnonvoimat näyttäneet jälleen ihmispoloille poikkeuksellisen oikullisuutensa ja yllättivät paremmalla ruskaloistollaan, kuin yksikään ennusmerkeistä olisi suvainnut.
Aikansa on kaikella, vuodenajat vaihtuvat kasvihuoneilmiöstä huolimatta, tosin oikukkaammin kuin ennen. Syksyn aikaisin hämärtyvässä pitkässä illassa on hyvä tulistella ja muistella, niitä entisiä hyviä aikoja. Aikansa monia polkuja tallanneena tulee siinä miettineeksi, kuinka pitkään jaksaa tasapainoisesti harrastustaan harrastaa. Asiasta onkin monien karavaanariystävien kanssa tulilla jutusteltu ja poikkitieteellisesti tutkimusta tehty, sekä samalla mietitty miten harrastuksen voisi jättää oikeaoppisesti, takaa vasemmalle siirtyen.
Muutamat lajitoverit ovatkin antaneet hyvän esimerkin, miten asiat pitää hoitaa, silloin kun harrastuksen tarkoituksenmukainen harrastaminen ei enää suju entiseen malliin. SF-Caravan ry:n ylläpitämällä keskustelupalstalla on, kuuluisat kaksitoista ”viisasta” miestä. Heistä on hyvä ottaa mallia, miten harrastusta voi muovata loppuelämälleen mielekkääksi aina tuonpuoliseen saakka.
Liikkuvaa harrastusta voi muokata, vaikka kausipaikkakaravaanariksi ja siitä edelleen mielikuvitusta käyttäen vaikka puutarhakaravaanariksi. Virtuaalikaravaanarit ovatkin jo vanhenevien karavaanareiden nykypäivää, siinä on niin mukava neuvoa ja opastaa noviiseja ja siten samalla salavihkaa dementiaoireita häivyttää.
Karavaanarikeskustelupalstat antavat hyvät puitteet dementiapotilaille, sieltä saa verratonta vertaistukea ja yleisöä, muisteluille ja entisille hyville ajoille. Siinä kun puutarhakaravaanari sulautuu harrastuksen lainvalvojaksi ja alkaa pitää järjestystä, kuten ennen vanhaan.
Olipa eräällä lajitoverilla pikkupoikana mopo ja myöhemmin moottoripyörä, sellaisen sinistä savua päästävän katkuava idänihmeen. Niin, oi noita aikoja, nyt nuo ajat on otettu uudestaan käyttöön, tärisevä päpätin pitää olla taas jalkojenvälissä ja vielä tällä vuosituhannella tuota sinertävänharmaata savua pitää nuuhkia. Siinä sfc-alueisännät ovat ihmeessään, kun sivuvaunullisessa moottoripyörän etuosassa kiiltelee vankkurikuvalla varustettu jäsennumero ja tulijan nahkarotsin selkämyksessä toistuu samainen jäsennumero. Tämä on sitä muutoksen ja ennen kaikkea kehityksen ja suvaitsevaisuuden uutta aikaa, kohti yhteistä leirintämatkailijoiden tulevaisuutta.
Yrittäjälajitoveria vähän väliä ahistaa, mutta yrittäjä on aina yrittäjä, vaikka voissa paistas. Toimisto on nykyisin virtuaalivetoinen ja erittäin monialainen, siellä kyökkipsykologin virka muuttuu hetkessä, vaikka rovastin kutsumustoimeksi. Karavaaniharrastus onkin jäänyt häpeällisen vähiin, mutta eihän sitä kukaan huomaa, kun sanavirtuoosi sepittää yrittäjäopillisella tarmolla ja temperamentilla selityksiä selityksille.
Mutta mitä tekeekään tehdastyöstä aikanaan jättäytynyt kesäkaravaanari, jolla nykyisin on matkailuauto pois rekisteristä syyspäiväntasauksesta aina kevätpäiväntasaukseen asti. Sitten onkin hyvä toimia Etu-teltan älyvapaana joka asian asiantuntijana. Johan toki, kevättalvella tekee muutaman pilkkireissu lähijäätikölle, kaloja narraamaan.
Entisellä opettajalla onkin näissä asioissa helpompaa ja dementia oirehtii ryhmän heikoimmat. Lukumies on aina lukumies, fyysinen kunto on sitten, pahus soikoon, vaikeampaa ylläpitää.
Satakunnan viinimaakari on oivaltanut karavaanaritouhun väliajat tehokkaasti, toimien tarmokkaana juomiensa valmistajana. Aina on uusi satsi käyntitilassa, siellä saunan takana muurahaispesässä, niinhän sitä iät ja ajat on paskalla käytetty. Mutta harrastaa hän aktiivisesti niitä muitakin nuoruuden muistojaan, leirielämää hän viettää kyhäämissään risumajoissaan ja leirituliaan salavihkaa poltellen. Tuo kaikki tapahtuukin ikiomalla tontilla, saunantakaisessa metsikössä, mukamas saunapuita tekemässä. Siinä leiriympäristössä on hyvä naukkailla omia tekeleitään ja viisaana miehenä maailmanmenoa ihmetellä. Eukko kun alkaa ukon touhuihin kyllästyä, se saa ukko menojalan vipattamaan. On aika painua matkailuvälineillä jollekin sfc-alueelle, laatuaikaa viettämään. Ja jos eukko on niin pahalla päällä, ettei matkaan lähe, silloin onkin ukolla toiset metkut. Rosvon lailla hän pinkaisee Lempivaaraan entistä poliisisetää jututtamaan ja omia metkujaan kehumaan. Onhan heille yhteistäkin harrastuksen tynkää ajan mittaan syntynyt, Suomi24 karavaanipalstan mielivaltainen muokkaaminen.
Viisaiden miesten joukossa on myös suur-perheellinen, jolla on vielä sukukypsä rouva. Siinä onkin varttuneemmalle iskälle touhua riittämiin. Mutta siinä vaipanvaihdon ja leikinlomassa hän ehtii silloin tällöin tänne viisaita kommenttejaan antamaan, lähinnä niitä mitä toiset viisaat ovat käskeneet.
Kaiken kukkuraksi on näitä viisaiden miesten muistipalikoita, jotka muistavat kommentoida toisten käyttämiä termejä ja sanontoja. Jalopuut ovatkin hyviä muistipelin aihioita, joita viisaat käyttävät hyväkseen omia päämääriään pönkittäessään. Kaiken lisäksi jalopuulla on tunnetusti hyvä kaiku, toimii, kun käsketään, omaa päätään vaivaamatta.
Eivät nämä kaksitoista viisasta miestä, mikään uhka ole kellekään. Ekologisestikin heidän toimintansa on vain kosmeettinen haitta karavaanimatkailun imagolle, eikä sekään mitään myrkkyä ole. Oikeat ekologiset uhat tulevat markkinatalouden jatkuvan kasvun vaatimuksesta, kilpailukyvyn nimissä ainutlaatuinen luonto on vain kiihoketta pörssiyhtiöille.
Muuttuvassa maailmassa, luontoharrastajatkin lähes järjestään ovat nykyisin matkailuvälineiden käyttäjiä, sanotaan heitä sitten vaikka karavaanariksi.
Reppuselkäiset samoilevat luontoturistikin huristavat city-maastureillaan kansallispuistoihin ja majoittuvat nykyisin mielellään hotellihuoneisiin ja vaativat tasokkuutta palveluihin. Kansallispuistot ovat kysyttyjä hotellitoiminnoille, yksinoikeuden saanut hotelliyrittäjä olisi koko puiston rahastava ruhtinas. Näin on jo osittain käynyt, Kiilopäällä toimiva hotelli on ominut, jopa kansallispuiston parkkipaikka ja rahastaa sen käytöstä.
Pallaksen hotellilaajennusta ei voida tehdä kansallispuiston laitamille, vaan kilpailuedun vuoksi se yritetään tehdä keinolla millä hyväänsä, puiston keskelle. http://www.pelastapallas.fi/
Markkinavoimat yrittävät rahastaa luontomatkailukohteita kilpaa, sitä osoittaa myös Kuttura-Repojoki tiehanke. Ei riitä mönkkäri ja moottorikelkkaurat Levin ja Saariselän välille. Pitää saada uusi pikitie, vaikka muut lapin tiet rapistuvat rahan puutteen vuoksi ajokelvottomaksi. Kutturan tienvarsi on nykyisin jo vaikka minkälaisen klubien hallinnassa, on Hymerklubi ja Carthagoklubia ja mitä niitä onkaan, kullanhuuhdonnan varjolla luontokohteita tallomassa. Näillä laatupeleillä voisi hyvin ajella Saariselältä - Leville, Inarin ja Pokan kautta Sirkkaan, joten kunnostettaisiin nyt ensin vaikka tämä tieosuus. http://www.adressit.com/kuttura-repojoki-tiehanke
Jesse Jeesiö ®
Aikansa on kaikella, vuodenajat vaihtuvat kasvihuoneilmiöstä huolimatta, tosin oikukkaammin kuin ennen. Syksyn aikaisin hämärtyvässä pitkässä illassa on hyvä tulistella ja muistella, niitä entisiä hyviä aikoja. Aikansa monia polkuja tallanneena tulee siinä miettineeksi, kuinka pitkään jaksaa tasapainoisesti harrastustaan harrastaa. Asiasta onkin monien karavaanariystävien kanssa tulilla jutusteltu ja poikkitieteellisesti tutkimusta tehty, sekä samalla mietitty miten harrastuksen voisi jättää oikeaoppisesti, takaa vasemmalle siirtyen.
Muutamat lajitoverit ovatkin antaneet hyvän esimerkin, miten asiat pitää hoitaa, silloin kun harrastuksen tarkoituksenmukainen harrastaminen ei enää suju entiseen malliin. SF-Caravan ry:n ylläpitämällä keskustelupalstalla on, kuuluisat kaksitoista ”viisasta” miestä. Heistä on hyvä ottaa mallia, miten harrastusta voi muovata loppuelämälleen mielekkääksi aina tuonpuoliseen saakka.
Liikkuvaa harrastusta voi muokata, vaikka kausipaikkakaravaanariksi ja siitä edelleen mielikuvitusta käyttäen vaikka puutarhakaravaanariksi. Virtuaalikaravaanarit ovatkin jo vanhenevien karavaanareiden nykypäivää, siinä on niin mukava neuvoa ja opastaa noviiseja ja siten samalla salavihkaa dementiaoireita häivyttää.
Karavaanarikeskustelupalstat antavat hyvät puitteet dementiapotilaille, sieltä saa verratonta vertaistukea ja yleisöä, muisteluille ja entisille hyville ajoille. Siinä kun puutarhakaravaanari sulautuu harrastuksen lainvalvojaksi ja alkaa pitää järjestystä, kuten ennen vanhaan.
Olipa eräällä lajitoverilla pikkupoikana mopo ja myöhemmin moottoripyörä, sellaisen sinistä savua päästävän katkuava idänihmeen. Niin, oi noita aikoja, nyt nuo ajat on otettu uudestaan käyttöön, tärisevä päpätin pitää olla taas jalkojenvälissä ja vielä tällä vuosituhannella tuota sinertävänharmaata savua pitää nuuhkia. Siinä sfc-alueisännät ovat ihmeessään, kun sivuvaunullisessa moottoripyörän etuosassa kiiltelee vankkurikuvalla varustettu jäsennumero ja tulijan nahkarotsin selkämyksessä toistuu samainen jäsennumero. Tämä on sitä muutoksen ja ennen kaikkea kehityksen ja suvaitsevaisuuden uutta aikaa, kohti yhteistä leirintämatkailijoiden tulevaisuutta.
Yrittäjälajitoveria vähän väliä ahistaa, mutta yrittäjä on aina yrittäjä, vaikka voissa paistas. Toimisto on nykyisin virtuaalivetoinen ja erittäin monialainen, siellä kyökkipsykologin virka muuttuu hetkessä, vaikka rovastin kutsumustoimeksi. Karavaaniharrastus onkin jäänyt häpeällisen vähiin, mutta eihän sitä kukaan huomaa, kun sanavirtuoosi sepittää yrittäjäopillisella tarmolla ja temperamentilla selityksiä selityksille.
Mutta mitä tekeekään tehdastyöstä aikanaan jättäytynyt kesäkaravaanari, jolla nykyisin on matkailuauto pois rekisteristä syyspäiväntasauksesta aina kevätpäiväntasaukseen asti. Sitten onkin hyvä toimia Etu-teltan älyvapaana joka asian asiantuntijana. Johan toki, kevättalvella tekee muutaman pilkkireissu lähijäätikölle, kaloja narraamaan.
Entisellä opettajalla onkin näissä asioissa helpompaa ja dementia oirehtii ryhmän heikoimmat. Lukumies on aina lukumies, fyysinen kunto on sitten, pahus soikoon, vaikeampaa ylläpitää.
Satakunnan viinimaakari on oivaltanut karavaanaritouhun väliajat tehokkaasti, toimien tarmokkaana juomiensa valmistajana. Aina on uusi satsi käyntitilassa, siellä saunan takana muurahaispesässä, niinhän sitä iät ja ajat on paskalla käytetty. Mutta harrastaa hän aktiivisesti niitä muitakin nuoruuden muistojaan, leirielämää hän viettää kyhäämissään risumajoissaan ja leirituliaan salavihkaa poltellen. Tuo kaikki tapahtuukin ikiomalla tontilla, saunantakaisessa metsikössä, mukamas saunapuita tekemässä. Siinä leiriympäristössä on hyvä naukkailla omia tekeleitään ja viisaana miehenä maailmanmenoa ihmetellä. Eukko kun alkaa ukon touhuihin kyllästyä, se saa ukko menojalan vipattamaan. On aika painua matkailuvälineillä jollekin sfc-alueelle, laatuaikaa viettämään. Ja jos eukko on niin pahalla päällä, ettei matkaan lähe, silloin onkin ukolla toiset metkut. Rosvon lailla hän pinkaisee Lempivaaraan entistä poliisisetää jututtamaan ja omia metkujaan kehumaan. Onhan heille yhteistäkin harrastuksen tynkää ajan mittaan syntynyt, Suomi24 karavaanipalstan mielivaltainen muokkaaminen.
Viisaiden miesten joukossa on myös suur-perheellinen, jolla on vielä sukukypsä rouva. Siinä onkin varttuneemmalle iskälle touhua riittämiin. Mutta siinä vaipanvaihdon ja leikinlomassa hän ehtii silloin tällöin tänne viisaita kommenttejaan antamaan, lähinnä niitä mitä toiset viisaat ovat käskeneet.
Kaiken kukkuraksi on näitä viisaiden miesten muistipalikoita, jotka muistavat kommentoida toisten käyttämiä termejä ja sanontoja. Jalopuut ovatkin hyviä muistipelin aihioita, joita viisaat käyttävät hyväkseen omia päämääriään pönkittäessään. Kaiken lisäksi jalopuulla on tunnetusti hyvä kaiku, toimii, kun käsketään, omaa päätään vaivaamatta.
Eivät nämä kaksitoista viisasta miestä, mikään uhka ole kellekään. Ekologisestikin heidän toimintansa on vain kosmeettinen haitta karavaanimatkailun imagolle, eikä sekään mitään myrkkyä ole. Oikeat ekologiset uhat tulevat markkinatalouden jatkuvan kasvun vaatimuksesta, kilpailukyvyn nimissä ainutlaatuinen luonto on vain kiihoketta pörssiyhtiöille.
Muuttuvassa maailmassa, luontoharrastajatkin lähes järjestään ovat nykyisin matkailuvälineiden käyttäjiä, sanotaan heitä sitten vaikka karavaanariksi.
Reppuselkäiset samoilevat luontoturistikin huristavat city-maastureillaan kansallispuistoihin ja majoittuvat nykyisin mielellään hotellihuoneisiin ja vaativat tasokkuutta palveluihin. Kansallispuistot ovat kysyttyjä hotellitoiminnoille, yksinoikeuden saanut hotelliyrittäjä olisi koko puiston rahastava ruhtinas. Näin on jo osittain käynyt, Kiilopäällä toimiva hotelli on ominut, jopa kansallispuiston parkkipaikka ja rahastaa sen käytöstä.
Pallaksen hotellilaajennusta ei voida tehdä kansallispuiston laitamille, vaan kilpailuedun vuoksi se yritetään tehdä keinolla millä hyväänsä, puiston keskelle. http://www.pelastapallas.fi/
Markkinavoimat yrittävät rahastaa luontomatkailukohteita kilpaa, sitä osoittaa myös Kuttura-Repojoki tiehanke. Ei riitä mönkkäri ja moottorikelkkaurat Levin ja Saariselän välille. Pitää saada uusi pikitie, vaikka muut lapin tiet rapistuvat rahan puutteen vuoksi ajokelvottomaksi. Kutturan tienvarsi on nykyisin jo vaikka minkälaisen klubien hallinnassa, on Hymerklubi ja Carthagoklubia ja mitä niitä onkaan, kullanhuuhdonnan varjolla luontokohteita tallomassa. Näillä laatupeleillä voisi hyvin ajella Saariselältä - Leville, Inarin ja Pokan kautta Sirkkaan, joten kunnostettaisiin nyt ensin vaikka tämä tieosuus. http://www.adressit.com/kuttura-repojoki-tiehanke
Jesse Jeesiö ®
Vastaukset 15
Vanhimmat
Papparaiset jopa kalastelevat siellä joen kauvauksella matosilla luvattomasti. Onneksi ensi kesänä valvontaa tiukennetaan ja rikkurit saadaan kiinni.
kaamosmasennus alkanut jeesiölläkin. seuraava puolivuotta onkin silkkaa wagnerialaista jumalten hämärää. osa täysin pimeää.
Jessen lorsaamisessa ihan jouhevaa sanankäyttöä. Se ongelman ydin on vain uusiutumattomuudessa. Esseestä toiseen fiktiohahmoina ovat nämä hänen 12 viisasta miestään. Vai kuvastaako tämä sitä, että dementian oireet ovatkin jossain muualla, kuin hänen luomissaan/verrokkeina käyttämissään hahmoissa ja ympäristöissä. Selkeä pakkomielisyys kuitenkin toistumistaan toistuvissa aihevalinnoissa käy ilmeiseksi.
Etu-teltan kirjoittajista kirjoittaa, jopa niin helvetin tosissaan. Hyvä Jesse, laitahan lisää ajankohtaista tulemaan.
Se tämä Jesse on yhen asian liikkeen mies. Jaksaa veivata tota samaa juttua noista opetuslapsista.
kirjoitukset on hyviä ja kantaaottavia, jatka samaan malliin ;)
mielialahäiriö jeesijällä!
bipolaariseksi mielialahäiriöksi tuon jessen ongelman. Syksyin-keväin tämä maanisuus saa yliotteen ja tuolta se sitten näyttää luettuna.
Talvi menee depressiossa ja kesällä ei kerkiä tekstailemaan mitään, aika menee kärpäsiä hätistellessä.
Jos mitenkään asiaa helpottaa niin mielelläni tarjoan Jesselle sivuvaunukyytiä itäpyörällä. Sitä on usein kiitelty eri tilaisuuksissa joissa ollaan annettu kyytiä erilaisille ryhmille. Vuotuisia tilaisuuksia on esim liikuntavammaisille ja muille erityisryhmille järjestetty. Nuo ovat olleet tilaisuuksia joissa esim vammaiset lapset ovat päässeet kokemaan asioita joita esim. Jeesiö ei näytä arvostavan, ja kuitenkin nuo lapset ovat pitäneet hienona kokemuksena. Tervetuloa kummiksi Jeesiökin.
Muutoin olisin sitä mieltä että Jesse voisi ihan hyvin pikkasen laajentaa silmälappujen asentoa ja katsoa tulevaisuuteen, ottaa ihan lunkisti ja ajatella asioita pikkasen laajemmin. Asuuko absoluuttinen viisaus Jessessä, en tiedä, mutta jos näin niin olen suosiolla tyhmä.
Eikä siinä vielä kaikki, lisäksi tulet saamaan uusia pilkattavia ihan lähitulevaisuudessa. Hauskaa tästä tulee.
Harrikkakerhoissa 70- luvulla rypeneelle, sivuvaunukyyti ei ole enää mikään uusien elämysten nauttimista. Näin ollen luovutan tuon tarjouksesi saman tien, niiden erityisryhmien käytettäväksi, joita olet vuotuisissa tilaisuuksissa jo kiitettävästi virkistänyt.
Maassamme on paljon vanhuksia, joiden ulkoilusta ja virkistäytymisestä ei huolehdita riittävästi. Omalta osaltani lupaan vastaavasti virkistää ja ulkoiluttaa, näitä omaisten ja yhteiskunnan laiminlyömiä vanhuksia. Tätä virkistävää ulkoiluttamista en aio suorittaa missään melusaasteisessa ympäristössä, vaan aidossa luontoympäristössä, missä kuulee ja haistaa vielä todellisen luonnon.
Näin kun me olemme heittäytyneet erityisryhmien virkistäytymistalkoisiin, niin haastan jatkeeksi ne muut etu-teltan viisaat miehet, vastaaviin tekoihin. Aikaa näillä viisailla miehillä tuntuisi ainakin olevan, ja esteeksi ei nouse edes huono fyysinen kuntokaan. Sitä voi mennä vaikka sokeiden luon, lukemaan päivän uutislehdet tai harjamaan vain opaskoiraa.
'viisaista' joilla sitä aikaa on. Olenkin kyydinnyt etenkin sotaveteraaneja heidän omiin tilaisuuksiinsa, laulujuhlille, pikkujouluihin, kesäpäiville jne.! Oli silloin käytössäni 1 8 hengen pikkubussi, ja aina tietenkin ilmaiseksi. Yhden kerran vein täyden 'lastin' veteraaneja Viipuriin, ilmaiseksi tietenkin, ja muutama kertoi ettei olisi ollut mitään mahdollisuutta muuten päästä käymään. Hoidin viisumit ja kaiken.
Tällaisia 'viisaita' me Etuteltassa olemme, jotkut ainakin. Ehkäpä useatkin, muutkin kuin Rauzi ja itse. Enää ei valitettavasti ole sitä bussia, mutta olen kertonut veteraaneille että aina tarvittaessa olen valmis kyytimäänn jos ongelmia muuten kyydeissä on. "Maksamme velkaa"!
kerropa nyt omin sanoin mitä konkreettista sinä olet tehnyt näiden erityisryhmien virkistys- ja elämysharrastuksien hyväksi. Siis todella itse tehnyt, et vain toivonut muiden sitä tekevän. Jokin esimerkki valaisisi asiaa? Odotellaan vastausta.
Ymmärrän tuon epäluuloasi, sellaisia te ruuhkasuomen asukit olette. Onneksi olen täällä lapissa asuessani pääsyt eroon ruuhkasuomalaisten itsekkyydestä ja epäluuloisuudesta. Teillähän siellä, naapuri voi olla kuolleena asunnossaan muumioitumiseen asti, saatavien perijät ovat olleet heidän ainoat kaipaajat. Oletko epäluulonsielu kuulut, että lapin erakot olisivat ehtineen muumioitua ennen heidän löytymistään? Täällä lapissa, kylän änkyräsielustakin pidetään huolta ja kunnioitetaan mahdollisimman pitkään hänen luontaista persoonallisuutta. Uskallan väittää, että perinteisellä lapinasukkaalla on paljon todellisempia ystäviä, kuin ruuhkasuomen serkuillaan. Teillä on sydänystäviä, silloin kun teillä menee hyvin. Jostakin syystä kun erinomaisuutenne rikkoutuu, niin ystävät ovat kaikonneet, ennen kuin olet huomannutkaan. Täällä luontaisilla selkosilla on asiat toisin, kun kaikki on hyvin niin mitä sitä toista vaivaamaan. Silloin kun kaikki ei olekaan kohdallaan, heittäydytään ystäväksi ja aletaan jakaa sielujen hyvyyttä.
Itsekkyydestä eroon päässeenä, olen huono kehumaan itseäni. Tietoisesti olenkin pyrkinyt vain nauttimaan, siitä pyyteettömästä ihmisen välittämisestä, mitä olen voinut omalta osaltani jakaa. En aio nytkään tekojani ylistää, se ei ole tarpeen. Paljon on sivistynyt hyvinvointiyhteiskuntamme tylsää ja mälsää heitteille jättänyt, tärkeintä onkin, mitä voisin tässä ja nyt asialle tehdä.
olipa taas jeesiömäinen vastaus, keskityit moittimaan meitä "etelän vareksia", kaikista mahdollisista virheistä ja puutteista. Olen kyllä vahvasti eri mieltä asioista, väittämistäsi, kyllä täällä etelässäkin lähimmäisestä välitetään ja huolehditaan sekä ystävyyttä harrastetaan. Myös huonompina aikoina. Eikä ainakaan varastella naapurin poroja eli lehmiä!
Mutta mitään konkreettista et sitten pystynyt kertomaan omista hyvistä töistäsi lähimmäistesi eteen. Tekovaatimattomasti "olet huono kehumaan itseäsi", ehkäpä ei löydy aihettakaan itsekehulle? Sympatia ja empatia kun ei mitään maksa eikä tekoja vaadi, näemmä!
Jo vain minäkin Pohjois-Korean diktatuurin alistamaa kansaa sympatisoin, kovastikin, mutta en nyt jaksa mitään konkreettista ryhtyä tekemään, liian vaivalloista sellainen. Mutta hyvä ihminen minä kuitenkin olen kun noin ajattelen. Siis empaattisesti nälkiintyneistä raukoista.
Edelleen odottelen joitain selvästi tehtyjä tekoja sinulta, lähimmäisesi hyväksi, kerrottuna vaikka sitten vaatimattomasti. Mutta odottelenko sittenkin turhaan? Jospa oletkin sisäistänyt sen entisen papin opin, "älkää tehkö kuten minä teen, tehkää kuten minä sanon"! Vaikutta siltä, sinun pitkät jorinasi.
Tuossa edellä joku kertoi ihan konkreettisia tekoja tehneensä, sotaveteraaneille, Rauzi myös ilahduttaneensa lapsia kyyditsemällä heitä hurukyydillä, varmasti monet muutkin meistä karavaanareista ovat vastaavia tekoja tehneet!
Jospa siellä ylämaillakin joku tekisi samaa ja kertoisi sitten tapahtuneet. Aloita sinä jeesiö vaikka asia ja tee siitä perinne. Odotellaan!
Ps. Puheet ovat puheita, teot ratkaisevat!
Niin, ” Puheet ovat puheita, teot ratkaisevat!”, mutta missä ovat ne sinun tekosi? Edellä olevat tosiaan kertoivat todellisista teoista, mutta sinä sen sijaan keskityit ainoastaan epäasialliseen parjaamiseen. Tämäkö on sinun tapasi osallistua ”konkreettisesti” erityisryhmien virkistäytymistalkoisiin?
Pyyteetön välittäminen on vallan jotain muuta, kuin toisen ihmisen hyväksikäyttö. Ruuhkasuomessa asuneena tiedän miten siellä oravanpyörässä ihmisillä on aina niin kiire, ettei lähimmäiselle ole mukamas aikaa. Siellä myös ihmiset laskevat jokaisen teon, jollakin mittarilla, jos se ei ole raha, niin vastike pitää joka tapauksessa saada, tavalla tai toisella. Näin siellä käytetään surutta huonompiosaisia hyväksi ja hurskastellaan sillä, kuinka hyviä itse ollaan. Tälle vastikkeelliselle välittämiselle ei löydy vastinetta täällä kiireenrajan takana, sen sijaan naapuria kohtaan löytyy vielä myötätuntoa ja ymmärtämystä silloin kun tarvitaan. Täällä se on jopa pienoinen pakko, sillä palvelut on jo yhteiskunnan toimesta karsittu ja supistettu olemattomiin. Näin ollen täällä vielä välitetään aidosti kaikista kyläyhteisön sieluista, ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta.
Aikansa kun täällä asustelee, niin oppii ymmärtämään mikä on, pyyteettömän viatonta aitoa ihmisyyttä. Ja tuolla aiemmin jo mainitsin näistä sukulaisten ja yhteiskunnan laiminlyömistä vanhuksista ja siitä miten omalta osaltani huolehdin heidän pääsystä vielä aitoon luontoympäristöön.