Oli pieni ja onnellinen perhe. Äiti, isä ja kaksi lasta - tyttö ja poika. Yhtenä iltana isän autoon törmättiin ja isä kuoli tehohoidosta huolimatta parin kuukauden sisällä. Elämä särkyi, mikään ei enää ollut entisellään. Suru niin suuri, ettei ole sanoja sitä kuvaamaan.
Menee vuosia ja tapaan miehen, joka oli eronnut pari vuotta aiemmin. Miehellä on tytär, 4 vuotta vanhemmpi kuin esikoiseni, tutustuessamme 10 vuotta. Aluksi kaikki meni hyvin. Lapseni suhtautuivat varauksellisesti ja itsekin pelkäsin kaiken särkyvän toistamiseen. On vaikea surra ja rakastua yhtä aikaa, vaikka kaikkien muiden mielestä uusi suhde oli tervetullut.
Sitten mieheni tytär alkaa utelemaan lapsiltani yksityiskohtia liittyen onnettomuuteen, kysyy useasti kysymyksiä omaisuudesta yms, sellaisia joita pieni lapsi ei osaa kysyä, jos niitä joku ei hänen kuullen ihmettele. Olen hämmentynyt ja loukkaantunut. Tyttären sanat ja käyttäytyminen ärsyttää joka päivä enemmän.
Joka kerta kun nuorimmaiseni sanoo nykyistä miestäni isäksi tämä tyttö huutaa, "se ei ole sun isä, sun isä on kuollut". Ja minun pieneni vaipuu murheeseen ja tuska tulee aina takaisin...
Olenko itsekäs ja paha ihminen, kun toivon että nykyinen mieheni on isä näille minun pienille? Tuen kaikkea sitä, mikä lisää sen suhteen kehittymistä ja pysymistä. En jaksa pohtia enää hänen lapsensa näkökulmaa asiaan. Nautin niistä hetkistä kun olemme vain nelisin. Haluaisin niin kovasti, että laseni voisivat luottaa tähän ihmissuhteeseen ja heidän olisi hyvä olla.
Ex-rouva on vaatinut, että isä ja tytär viettävät aikaa ilman meitä. Sen toki suon, mutta ärsyttää kun tyttären mielestä lapsiani ei tarvittaisi missään mukana, paitsi jos heidän avullaan pääsee kivoihin paikkoihin. Itsekin kelpaan vaan maksamaan ja järjestämään lystejä.
En halunnut uusperhettä, mutta löysin kuitenkin rakkautta surun jälkeen. Tiedän että lasten isää ei voi korvata, mutta onko niin väärin että pyrin siihen että lapseni ja mieheni muodostavat hyvän suhteen. Ja että lapseni voivat kokea että heillä on perhe, uudestaan.
Menee vuosia ja tapaan miehen, joka oli eronnut pari vuotta aiemmin. Miehellä on tytär, 4 vuotta vanhemmpi kuin esikoiseni, tutustuessamme 10 vuotta. Aluksi kaikki meni hyvin. Lapseni suhtautuivat varauksellisesti ja itsekin pelkäsin kaiken särkyvän toistamiseen. On vaikea surra ja rakastua yhtä aikaa, vaikka kaikkien muiden mielestä uusi suhde oli tervetullut.
Sitten mieheni tytär alkaa utelemaan lapsiltani yksityiskohtia liittyen onnettomuuteen, kysyy useasti kysymyksiä omaisuudesta yms, sellaisia joita pieni lapsi ei osaa kysyä, jos niitä joku ei hänen kuullen ihmettele. Olen hämmentynyt ja loukkaantunut. Tyttären sanat ja käyttäytyminen ärsyttää joka päivä enemmän.
Joka kerta kun nuorimmaiseni sanoo nykyistä miestäni isäksi tämä tyttö huutaa, "se ei ole sun isä, sun isä on kuollut". Ja minun pieneni vaipuu murheeseen ja tuska tulee aina takaisin...
Olenko itsekäs ja paha ihminen, kun toivon että nykyinen mieheni on isä näille minun pienille? Tuen kaikkea sitä, mikä lisää sen suhteen kehittymistä ja pysymistä. En jaksa pohtia enää hänen lapsensa näkökulmaa asiaan. Nautin niistä hetkistä kun olemme vain nelisin. Haluaisin niin kovasti, että laseni voisivat luottaa tähän ihmissuhteeseen ja heidän olisi hyvä olla.
Ex-rouva on vaatinut, että isä ja tytär viettävät aikaa ilman meitä. Sen toki suon, mutta ärsyttää kun tyttären mielestä lapsiani ei tarvittaisi missään mukana, paitsi jos heidän avullaan pääsee kivoihin paikkoihin. Itsekin kelpaan vaan maksamaan ja järjestämään lystejä.
En halunnut uusperhettä, mutta löysin kuitenkin rakkautta surun jälkeen. Tiedän että lasten isää ei voi korvata, mutta onko niin väärin että pyrin siihen että lapseni ja mieheni muodostavat hyvän suhteen. Ja että lapseni voivat kokea että heillä on perhe, uudestaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Otan osaa Sinun ja lastesi suruun menetettyänne puolison ja isän. Sinulla on vaikeaa "uusperheen" äitinä, koska et ole kenties toipunut täysin puolisosi menetyksestä. Olen kuitenkin iloinen, että olet solminut ihmissuhteen, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin! Kumppanisi tytär elää todennäköisesti murrosikää ja on kenties mustssukkainenisästään, joka on solminut suhteen "vieraaseen naiseen" - oma äiti on Hänelle se paras nainen! Keskustelepa tytön kanssa kahden ja selvitä, ettei isänkään ole hyvä olla ilman ihmissuhdetta ja suhde tytön äidin kanssa ei toiminut. Hyväksy myös, ettei kumppanisi ole lastesi isä - paremminkin ns. miehenmalli ja Sinulle tärkeä ihminen, koska sitä biologista isää ei saa "takaisin" - juttele ko. asiasta myös teinitytön kanssa! Olen varma, että asioista puhuminen niiden "oikeilla nimillä" poistaa monta väärinymmärrystä väleillänne. Kaikkea hyvää ja onnellista elämistä näillä elämän mutkaisilla poluilla toivottaa elämää elänyt mummeli
päästä omaisuuteenne käsiksi tytön kautta. Hän on käskenyt tytön kysellä paljonko teillä on täpäkkää ja muuta omaisuutta.
Kerro tytölle, että sinun omaisuutesi ei tule missään vaiheessa tulemaan tytölle vaan se perii sinun omat lapset! Ainoastaan isänsä perii. Sano, että jos sun isäs olisi kuollut, niin tykkäisitkö että sulle loihdetaan, ettei isä ole sinun isä, sun isäs on kuollut!
Anna olla isän kanssa kahden, ilmoita kun lähdet lapsien kanssa jonnekin kivaan paikkaan, että te meette nyt ja tulette sitten kun tulette hauskan pidosta. Älä missään nimessä ota sitä lasta mukaan mihinkään, missä on sinun lapset. Älä maksa mitään, älä annan rahaa.
Hoitakoon vanhempanssa raha ynnä muut maksut. Jos juonitelee, niin sano, että mun siivellä ei lentele kuin mun omat lapset.
Miksi ihmeessä taas tämä ilkeilylinja?
mihin tuon ikäinen murkku pystyy. Esim. tytärpuoli valitsi isälleen hautajaiskappalleen jota renkutti minulle aina kun isänsä oli poissa ja jankutti, että tämä sitten soitetaan isän hautajaisissa.
Arvaa vain ahdistuuko siinä. Mummonssa eli isänsä äiti sai tietää asiasta ja otti tytön puhutteluun. Sanoi, entäs jos se hautajaislaulu soitetaankin ensin sinun äitillesi? Miten suu sitten pannaa? Jotta lopeta kuoleman manaaminen tai isäsi saa tietää mitä toivot. Loppu hautajaiskappalleen soitto kuin seinää, kun ajatteli murkku, että jospa se onkin äiti.
Omaisuudesta kyseli kanssa, että paljonko on mulla metsää ja mantuja ja täpäkkää. Kerroin totuuden ja ilmoitin sitten, että jos menen isäs kanssa naimisiin niin teen avioehdon, että kuoleman tai eron sattuessa, isäsi ei tule saamaan mitään minulta ja kuolemani jälkeen omaisuus menee siskoni pojalle. Siihen loppui omaisuudesta jahkaaminen.
Rahaa olisi pitänyt olla joka käänteessä antamassa, siihen tein stopin ja sanoin, että se rahan anto kuuluu isällesi.
Ompa aikuismaista toimintaa lapsen kanssa. Murkkuikäinenkin on vielä lapsi. Eipä juuri mumminkaan arvomaailma paljon päätä huimaa, uhkailla lasta tuollaisilla asioilla. Minkäläisessa perheessä lapset elävät? Uskomatonta.
viesti perille? Nimittäin hyvällä puhuminen ja järkeen vetoaminen ei auttanut yhtään, vasta karu totuus laittoi murkun ruotuun.
Sitä paitsi, lapsi oli määrätty jo pienenä isälleen, äidin holtittoman elämän tavan vuoksi. Nyt on menossa neljäs aviomies ja kahdeksan lasta maailmaan pukanut neljälle eri miehelle eli vedäppä siitä huumoria itseesi.
Eli oisko ollut parempi tämän lapsen asua äitinsä kanssa ja kestää isäpuoliensa pahoinpitelyt ja ryyppäämiset?
Minä en ymmärrä, miksi murkulle ei voi laittaa kuria ja eihän meillä äitipuolilla ole mitään oikeuksia, niin ei mulla ole mitään velvollisuuksiakaan tai vastuuta toisten lapsista. Sitähän te mainioit ex ja maan mainioit äidit täällä huudatte.
Mielestäni sellainen ei ole enää lapsi, joka harrastaa seksiä 14 vuotiaan 21 vuotiaan miehen kanssa, äitinsä luvalla ja silmien alla.
on vielä lapsi ihan siitä huolimatta, harjoittaako hän seksiä ja käykö sinun se kateeksi.
Ellet usko, kysy poliisilta.
Mutta minkä sille mahtaa, jos äiti ei pidä huolta tyttärestään kun on sovitun mukaan lomalla sielä?
Jos tekisimme ilmoituksen, niin äiti todennäköisesti menettäisi muutkin lapset huostaanottoon, koska myös toinen lapsi on määrätty isälleen.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että sinulla on oikeus ajaa lapsiesi asiaa ja heidän onneaan. Tsemppiä ja jaksamista!
katsos katsos et ole saanut yhtään itseesi kohdistuvaa lokavistiä, siitä että viet tytöltä isän. Ja miten sun pitäis ymmärtää vaan sitä huonosti käyttäytyvää neitiä.
Onkohan tänne jatkuvasti kirjoittelevat exät löytäneet itsestään ripauksen inhimillisyyttä, kun eivät sua sentään syyttele perheeseen kajoamisesta.
oli tietysti aloittaa joku sota taas...hyvä yritys,ei kiinnosta.
Jos pikkuneiti tuolla tavoin käyttäytyy, niin tee selväks ettei ole tervetullut tulemaan teille.
Pidät vaan oman lastesi puolta, kait se miehesikin pian huomaa, miten oma kullannuppu kiusaa surullisia lapsia.