Kyllä minä sen ymmärrän
ja entuudestaan tuon totuuden tiedän
että,
eihän tämä kylän ainoa hiekkainen tie
ja nuo pelkät loivat mutkat tuolla
riitä monelle muullekkaan
vaan se suuren suuri maailma vetää puoleensa
tarjoten aina vaan suuremmat ja komeimmat näkymät
Onhan se minustakin maailma niin suuri ja avara
ja sen tarjoamille kaikille tielle
ja mahdollisuuksille
tämä helkatin pieni kylä pahanen
vain se ponnahduslauta tulevaisuuteen
mutta vain ne toiset lähtee ja toiset vain jää
Miksikö en laittanut vain ilmojen kautta tulemaan
siivillä hennoilla valkoisilla purjehtimaan
vaan tuolla tavalla laitoin taas tuulemaan?
Mutta kun sinä oma hani pupu kulta rakas
sinut minä haluaisin vielä elämääni takas
rakkaudesta sen kaiken minä kuitenkin tein
vaikka joskus liian pitkällekin monesti vein
ja siksi kai joudun taas kerran pyytämään
sinulta nyt polvillani tässä edes anelemaan
voitko ikinä antaa anteeksi myös sen
tuon tekoni monen mielestä varmaan alhaisen
ja jos sinun maailmasi siellä kaukana sekoitin
niin taivas antakoon minulle rangaistuksen
Ja sillä hetkellä
jos taivaan salama silmäni sokaisee, etten minä enää mitään näkisi
jos ukkosen jyrinä kuuloni kadottaa, etten minä enää mitään kuulisi
ja jos oma huutooni ääneni vaientaa, etten minä enää mitään puhuisi
ymmärrän lopultakin, että vain väärin taas tein
mutta kaikesta huolimatta jumalani pyydän sinulta
älä vie minulta kuitenkaan muistoja
ja kaikkia käden taitoja
että minullakin olisi vielä jotain
minkä takia täällä edes elää
ja entuudestaan tuon totuuden tiedän
että,
eihän tämä kylän ainoa hiekkainen tie
ja nuo pelkät loivat mutkat tuolla
riitä monelle muullekkaan
vaan se suuren suuri maailma vetää puoleensa
tarjoten aina vaan suuremmat ja komeimmat näkymät
Onhan se minustakin maailma niin suuri ja avara
ja sen tarjoamille kaikille tielle
ja mahdollisuuksille
tämä helkatin pieni kylä pahanen
vain se ponnahduslauta tulevaisuuteen
mutta vain ne toiset lähtee ja toiset vain jää
Miksikö en laittanut vain ilmojen kautta tulemaan
siivillä hennoilla valkoisilla purjehtimaan
vaan tuolla tavalla laitoin taas tuulemaan?
Mutta kun sinä oma hani pupu kulta rakas
sinut minä haluaisin vielä elämääni takas
rakkaudesta sen kaiken minä kuitenkin tein
vaikka joskus liian pitkällekin monesti vein
ja siksi kai joudun taas kerran pyytämään
sinulta nyt polvillani tässä edes anelemaan
voitko ikinä antaa anteeksi myös sen
tuon tekoni monen mielestä varmaan alhaisen
ja jos sinun maailmasi siellä kaukana sekoitin
niin taivas antakoon minulle rangaistuksen
Ja sillä hetkellä
jos taivaan salama silmäni sokaisee, etten minä enää mitään näkisi
jos ukkosen jyrinä kuuloni kadottaa, etten minä enää mitään kuulisi
ja jos oma huutooni ääneni vaientaa, etten minä enää mitään puhuisi
ymmärrän lopultakin, että vain väärin taas tein
mutta kaikesta huolimatta jumalani pyydän sinulta
älä vie minulta kuitenkaan muistoja
ja kaikkia käden taitoja
että minullakin olisi vielä jotain
minkä takia täällä edes elää
Vastaukset 10
Vanhimmat
edistystä, että omatuntosi kolkuttaa alhaisesta teostasi!!!!!! Anteeksi annosta ei voi tietää, mutta koskaan se ei unohdu.
Kukko vai kana noiden kirjoittaja?
Kirjoittaja? Mies vai nainen.
hällä väliä. Öitä.
rakkaus antaa anteeksi.
että kirjoittaisit Jumalan isolla?
Se on myös riitettävä meille. :)
Koko maailman sanaviidakosta vuodatus on varmaan kaikista paras sana tuosta tekstistäni, joka oli oman mielikuvitukseni tuotoksena ehkä raskainta antia sekoituksesta faktaa ja fiktiota.
Ja vaikka tällä nyt suoranasesti olekaan mitään merkitystä tälläkin aina keskusteltavien sukupuoliroolien kanssa niin eihän niiden hevosrattaiden altakaan minä ainakaan osaa sanoa kummalla siellä on tärkeämpi rooli akselilla vai niillä rattailla, niin kumpaakaan ilman ei tulisi eteenpäin menosta mitään, joten siis kumpikin osapuoli on varmasti ihan yhtä tärkeä niiden välisessä yhteistyössä.
Samalla tavalla tuo asia voidaan nähdä myös meissä ihmisissä, sillä tavallaanhan meissä kaikissahan on varmasti kumpaakin sukupuolta toista enemmän ja toista vähemmän. Ja siltä kantilta katsoen voi tuo kirjoituskin olla siis joko siitä minun omasta miehuudestani tai naiseudestani peräisin. Kummasta sillä ei ole merkitystä kunhan ne tulevat omassa ruumiissa yhdessä toimeen hyvin.
Enintä mitä voin nyt enää tehdä, on vain toivoa, että sen saan itse anteeksi, etten osannut sitä J:tä kirjoitukseeni laittaa, mutta kaikkien mahdollisten syntieni edessä uskon, että sen se taivaan isä ainakin minulle anteeksi antaa.
minulle opetti arvoja elämän arvokkaan,niin anteeksi antaisin. Ja toivoisin saavani anteeksi minäkin kaiken väärin tekemäni. Jospa se taivaan isä meitä kuulisi, johan sen näyttikin monilla sattumilla...kun vain osaisi sen itse ottaa aina vastaan eikä heittää hukkaan.....-a
Tällä hetkellä kirjoitustasi pohtiessani huomaan ajatuksieni harhailevan hetkeksi ja mietin, että jos olisin kasvanut ihan ateistisen perheen lapsena olisinkohan oppinut koskaan tällaista uskon määrää mistään muualta kuin kotoa. No sitä ei voi tietää myöntää tai kieltää, eikä varmasti tarvitsekaan sillä, sillä ei ole varmasti sen enempää merkitystä kuin tuolla jutun hevoskärrilläkään tässä vastauksessa kuten koko alkuperäisessä tarinassakaan. Tärkeintä tässä hetkessä on vain se mihin nyt uskoo ja miten paljon.
Se, miten ja missä sitten puhuu uskoon liittyvistä asioista, erityisesti Jumalasta, perustuu niihin tosi vanhoihin, aikojen saatossa mukana kulkeneisiin ohjeisiin, joiden noudattaminen on vielä tänä päivänäkin ohjeina monille elämässä. Edes minkäänlaiset lakikirjat eivät ole kai koskaan saaneet sellaista kunnioitusta ihmisten keskuudessa osakseen kuin ne joskus jo kauan sitten niihin vanhoihin kivitauluihin painetut sanat. Ja liekö sitten siihen liittyen vai pelkästään sanojen muodostavien lempeitten ja lämpöisten mielikuvien takia puhuminen taivaan isästä on paljon yleisempää ja helpompaa.
Mutta palatakseni tuohon viestiisi niin uskon, että kyllä taivaan isä kuulee. Siihen on aina uskottava vaikka joskushan meillä jokaisella usko saattaa horjua.
Ja, mitä tuohon jos olisin juttuun tulee, niin j en ole itse. Olen joku muu, joka kylläkin elämänsä aikana ainakin joillekin on opettanut elämän tärkeitä varmasti arvokkaita arvoja uskolla ja rakkaudella. Ja mikäli vähänkään voin kuvitella niin älä sinäkään saamiasi arvojasi elämässäsi hukkaan heitä vaan usko, että melkein kaikki on yleensä mahdollista kunhan ei itse tee mahdollisuuksia mahdottomaksi.
Vaikka rakkausrunosivu ei olekaan mikään saarnasivu niin haluan vielä tuohon jatkoksi tähän sanoa, että niin paljon kuin Jumalan pelkoa meihin ihmisiin onkin kasvatettu, niin uskon itse siihen kauniiseen asiaan, että Jumalan rakkaus on lempeää. Vaikka Jumala paljon joskus ottaakin, niin se myös paljon antaa ja todella yllättävällä tavalla ja tilanteissa antaakin. Ja siksi kai meidän niihin sattumiin olisikin varmasti osattava tarttua.
hänet ehkä luoksesi tuo, ehkä... uskoo ken tahtoo. Tämä itku ja hammasten kiristys oli kyllä hellyyttävää luettavaa. ;)