airis..

Rotu on itselle vieras, mutta haluaisin juuri siksi kuulla kokemuksia; onko hyvä seurakoirana, onko hyväluonteinen, terve/sairas rotu ja yleensä ym.?

Omppu85 kirjoitti:

Rotu on itselle vieras, mutta haluaisin juuri siksi kuulla kokemuksia; onko hyvä seurakoirana, onko hyväluonteinen, terve/sairas rotu ja yleensä ym.?

Sitä mitä etsit itse?
Onhan rodullaan omat sivut.

Airis on niin monimuotoinen ettei sen volyymia voi voi kertoa tällaisessa S24 pätkässä.

Käy alla olevassa osoitteessa jos olet kiinnostunut rodusta. Yleensäkin tästä rodusta kiinnostuneet - heillä on ollut jokin agenda.

Käy linkissä. Kysy.




http://personal.inet.fi/yhdistys/saty/

jalo sydän kirjoitti:

Sitä mitä etsit itse?
Onhan rodullaan omat sivut.

Airis on niin monimuotoinen ettei sen volyymia voi voi kertoa tällaisessa S24 pätkässä.

Käy alla olevassa osoitteessa jos olet kiinnostunut rodusta. Yleensäkin tästä rodusta kiinnostuneet - heillä on ollut jokin agenda.

Käy linkissä. Kysy.




http://personal.inet.fi/yhdistys/saty/

Rotuhan tulee Yorkshirestä Aire-joen laaksosta. Juuri sieltä blck&tan-aluuelta. Juuri sieltä Heartbeat-alueelta.

Rotu on kehittynyt monesta muusta rodusta kuten muutkin mutta juuri aikoina jolloin aristokraatit hallitsivat läänejä, airis oli korvaamaton rahvaalle joilla oli varaa vain yhteen koiraan. Sen yhden koiran oli hoidettava niin "nursing" "catteling" jnnpp.

Airis oli myös mukana salametsästyksessä nk. haukkumattomana koirana, sellaisena joka ajoi riistan lankaan kiinni jäämättä.

ON myös tehty airiksesta havaintoja toisen maailman sodan aikaan jolloin naiset kotirintamalla kokivat turvattomuutta.

Itseasiassa airiksen monimuotoisuus on sen persoonan täyttävä tila - sellainen minkä kaikki airiksen tuntevat tuntevat.

Airiksilla on vaivana selkää ja kyynärtä polvea mutta ehkä räikein rodun jalostuksessa on se mikä vie airiksen kokoa alkuperäisestä wokrkingdogsista lihaksittomaan lap-airikseen, siihen mikä kävelee näyttelyissä kuinn puudeli, krräh. ;)

On mahdotonta sanoa mikä sopii kellekin.

Airiksesta on moneksi mutta tällä hetkellä airiksen linja on suotuisa pienille seurakoirahenkisille.

Työkoiralinjaiset pääsääntöisesti tulevat muualta maailmalta (germain) muutamaa hyvää poikkeusta lukuunottamatta. Viimeisen tiedon mukaan myös Suomessa on viritetty hyvä linja/pentue/pentueita tästä.

Sanotaan ettei airis ole palveluskoira vaan palveltava koira. Niin totta.

Jos lähtee rodun pariin ajatellen ettei pääsekään helpolla voi kokea yllätyksen. Jos ajattelee pääsevänsä rotuun ajatellen kaikkea muuta voi kokea ihan mitä vain jopa positiivisen yllätyksen.


Airis ei jätä kylmäksi. Eikä airislaiset.

Omiin kokemuksiini jäi unohtumattomana hyinen pohjoistuuli jäisen meren selälllä minkä seasta airis urheasti toi affenta autoon - silloin kuin hieman epäilin että tuleeko se takaisin vai menikö se avantoon.

Myös lumimyrskyn jälkeisen aamun metsälenkki (3 hrs) 0,5 metrin lumessa sai nauramaan loppumetreillä.

Niin monta muutakin johon airis vei ja hän on vieläkin olemassa mutta selkävaivaisena elää landebugina ihan hyvää elämää.

Se että airis sieltä lumituiskun kautta tuli ja palasi oli pääsääntöisesti määrätietoista työtä josta olin saanut oppini rotua vuosia harrastaneelta. Oppi ei ollut monimutkaista mutta terävää ja sellaista mistä koira nautti.



Turkin hoitoon kannattaa panna huomiota.

Hima-airiksen turkki nypitään pohjavillaan pari kertaa vuodessa ja siistitään siinä välissä. Monet oppivat homman itsekin, näyttelyihin menevien turkkien viimeistely on taidetta ja toinen juttu.

Sellaista airiksesta. Joku muu jatkakoon.

Olisi kiva nähdä maisemissa kunnon kokoisia airiksia mutku ei. Airis on tullut jäädäkseen niin pieneksi kuin sen vain voi tuottaa ja ääriviivat / nikamat sen mukana.


Urhea karhea vaativa kaiken täyttävä elämän näyttävä vaativa mutta ei kaamiva - rotu. Hieno.




Myös ihmisten katseet joulunajan myynnissä - autossa istuen - metsälenkiltä tulleena - airis etupenkillä vänkärinä. Jos ette ole nähneet itsetietoista näkyä, ette tunne airista.




Airikseen rakastuu ei sitä vain hankita.

Tai ...ehkä ajat muuttuvat ja airis sen mukana.
Sanovat että 10 on lahjaa sen iältään.

Tuuossa jotain.

jooo. kirjoitti:

Rotuhan tulee Yorkshirestä Aire-joen laaksosta. Juuri sieltä blck&tan-aluuelta. Juuri sieltä Heartbeat-alueelta.

Rotu on kehittynyt monesta muusta rodusta kuten muutkin mutta juuri aikoina jolloin aristokraatit hallitsivat läänejä, airis oli korvaamaton rahvaalle joilla oli varaa vain yhteen koiraan. Sen yhden koiran oli hoidettava niin "nursing" "catteling" jnnpp.

Airis oli myös mukana salametsästyksessä nk. haukkumattomana koirana, sellaisena joka ajoi riistan lankaan kiinni jäämättä.

ON myös tehty airiksesta havaintoja toisen maailman sodan aikaan jolloin naiset kotirintamalla kokivat turvattomuutta.

Itseasiassa airiksen monimuotoisuus on sen persoonan täyttävä tila - sellainen minkä kaikki airiksen tuntevat tuntevat.

Airiksilla on vaivana selkää ja kyynärtä polvea mutta ehkä räikein rodun jalostuksessa on se mikä vie airiksen kokoa alkuperäisestä wokrkingdogsista lihaksittomaan lap-airikseen, siihen mikä kävelee näyttelyissä kuinn puudeli, krräh. ;)

On mahdotonta sanoa mikä sopii kellekin.

Airiksesta on moneksi mutta tällä hetkellä airiksen linja on suotuisa pienille seurakoirahenkisille.

Työkoiralinjaiset pääsääntöisesti tulevat muualta maailmalta (germain) muutamaa hyvää poikkeusta lukuunottamatta. Viimeisen tiedon mukaan myös Suomessa on viritetty hyvä linja/pentue/pentueita tästä.

Sanotaan ettei airis ole palveluskoira vaan palveltava koira. Niin totta.

Jos lähtee rodun pariin ajatellen ettei pääsekään helpolla voi kokea yllätyksen. Jos ajattelee pääsevänsä rotuun ajatellen kaikkea muuta voi kokea ihan mitä vain jopa positiivisen yllätyksen.


Airis ei jätä kylmäksi. Eikä airislaiset.

Omiin kokemuksiini jäi unohtumattomana hyinen pohjoistuuli jäisen meren selälllä minkä seasta airis urheasti toi affenta autoon - silloin kuin hieman epäilin että tuleeko se takaisin vai menikö se avantoon.

Myös lumimyrskyn jälkeisen aamun metsälenkki (3 hrs) 0,5 metrin lumessa sai nauramaan loppumetreillä.

Niin monta muutakin johon airis vei ja hän on vieläkin olemassa mutta selkävaivaisena elää landebugina ihan hyvää elämää.

Se että airis sieltä lumituiskun kautta tuli ja palasi oli pääsääntöisesti määrätietoista työtä josta olin saanut oppini rotua vuosia harrastaneelta. Oppi ei ollut monimutkaista mutta terävää ja sellaista mistä koira nautti.



Turkin hoitoon kannattaa panna huomiota.

Hima-airiksen turkki nypitään pohjavillaan pari kertaa vuodessa ja siistitään siinä välissä. Monet oppivat homman itsekin, näyttelyihin menevien turkkien viimeistely on taidetta ja toinen juttu.

Sellaista airiksesta. Joku muu jatkakoon.

Olisi kiva nähdä maisemissa kunnon kokoisia airiksia mutku ei. Airis on tullut jäädäkseen niin pieneksi kuin sen vain voi tuottaa ja ääriviivat / nikamat sen mukana.


Urhea karhea vaativa kaiken täyttävä elämän näyttävä vaativa mutta ei kaamiva - rotu. Hieno.




Myös ihmisten katseet joulunajan myynnissä - autossa istuen - metsälenkiltä tulleena - airis etupenkillä vänkärinä. Jos ette ole nähneet itsetietoista näkyä, ette tunne airista.




Airikseen rakastuu ei sitä vain hankita.

Tai ...ehkä ajat muuttuvat ja airis sen mukana.
Sanovat että 10 on lahjaa sen iältään.

Tuuossa jotain.

"Airikseen rakastuu ei sitä vain hankita.

Urhea karhea vaativa kaiken täyttävä elämän näyttävä vaativa mutta ei kaamiva - rotu. Hieno."

Näihin kahteen lauseeseen rakentuu minusta hyvin pitkälle se, millainen airis on. Myös omasta mielestäni.

Olen rahvasta, jolla varaa vain yhteen koiraan. Tämä oli yksi syy, miksi airis tuli taloon. Se monipuolisuus.

Salametsästystä en harrasta, mutta metsälle noin muuten seuraa kaipaan. Airis on aina valmiina.

Kotirintamalle kaipaan turvallista kaveria. Koirasta on siihenkin.

Kulkiessaan mukana, oli sitten autossa tai muuten vaan, herättää hilpeyttä. Eikä syyttä.

Niin ja mikä parasta minulla on sellainen vanhanajan ISO airis niinkuin moni rodun muistaa. Pienistä en tykkää. Ja sattui vielä se turkiltaa helppohoitoinen. Enempää en voi, enkä halua vaatia.

Hyvää uutta vuotta 2009 kaikille airisihmisille sekä rodulle sydämensä menettäneille!