Hauskuutta

Minua ainakin on hämmästyttänyt toisen kissani
sanavarasto. Ulos halutessa kisu aloittaa
pehmityksen vienoakin vienommilla hennoilla
naukaisuilla, "huokauksilla" ja istuu samalla
viereen ja tuijottaa tapittaa herkeämättä
silmillään. Aste asteelta malttamattomuus
lisääntyy ja nau'unta kovenee. Jos ulos ei
lähdetä ajoissa, roikkuu kisu lopulta
ovenkahvassa ja vienot naukaisut ovat muuttuneet
vaativiksi suuriäänisisiksi moukaisuiksi. Sykli
alkaa lopulta uudestaan ja vieressä istuu jälleen
vienoääninen miukuja.

Ruuan pyytäminen vaihtelee myös riippuen siitä
mitä tarjotaan. Jo seidin haju herättää semmoisen
vaativan mou'unnan "anna jo, anna jo" -sävyllä,
että alkaa naurattaa, varsinkin kun nau'untaan
liittyy se, että kissa jo suorastaan yrittää
kiivetä housunpunttia pitkin kohti kädessä
odottavaa herkkulautasta.

Toisinaan kisu tulee vain juttelemaan kenties
ikävystyksissään. Ainakin silloin tällöin tulee
se suloinen ihmeellinen äännähdys, kun kissa
naukaisee samaan aikaan kuin haukottelee. Se on
vinkeän kuuloista. Toisinaan kisu yrittää
äännähtää niin korkealla ja vienolla äänellä,
etten enää ees kuule sen nau'untaa, muuta ku kuin
sellainen lyhyen "kähkäyksen".

Ja tietysti on ne monenkuuloiset kurnutukset ja
säksätykset kärpästen perään.

Hassua ja monivivahteista on kissan kieli.