Saisinko neuvoja miten lähden järjestämään avoeroa, etten tekisi kaikkia mahdollisia mokia. Olen kahden tytön (6v ja 9v) äiti ja ollut avoliitossa 15 vuotta. Eroon päädyttiin yhteisenä ratkaisuna monen vuoden riitelyn jälkeen, joka vai paheni vuosi vuodelta.
- Meillä on 50/50% omistusasunto, joka tod.näköisesti jaetaan välittäjän arvion mukaan kahtia.
- Miten käytännön lapsiperheen elämä kannattaa järjestää, jos on yhteishuoltajuus? Omat huoneet kumpaankin kotiin? Kodin vaihdot vuoroviikoittain vai vuorokuukausittain?
- Onko olemassa viranomaista, joka antaa käytännön neuvoja?
- Vältettäviä sudenkuoppia?
- Miten tasoittaa lasten elämän kolhua?
Nimimerkki alkushokissa vieläkin oleva = turta
- Meillä on 50/50% omistusasunto, joka tod.näköisesti jaetaan välittäjän arvion mukaan kahtia.
- Miten käytännön lapsiperheen elämä kannattaa järjestää, jos on yhteishuoltajuus? Omat huoneet kumpaankin kotiin? Kodin vaihdot vuoroviikoittain vai vuorokuukausittain?
- Onko olemassa viranomaista, joka antaa käytännön neuvoja?
- Vältettäviä sudenkuoppia?
- Miten tasoittaa lasten elämän kolhua?
Nimimerkki alkushokissa vieläkin oleva = turta
Vastaukset 7
Vanhimmat
Keskustelkaa seuraavat asiat niin valmiiksi kuin pystytte:
- lasten asuinpaikka
- lähihuoltaja eli se jonka luona lapset ovat kirjoilla
- tapaamisjärjestelyt myös kuljetuskustannukset/järjestelyt, loma-ajat, joulut ja muut juhlapyhät
- elatusmaksun määrä (suuntaa antavasti), lapsilisän saaja
- huoltajuusmuoto: yhteis- vai yksinhuolto jommalle kummalle
Sitten varaatte ajan lastenvalvojalle, joka löytyy kunnan sosiaalitoimistosta. Hän tekee sopimukset virallisiksi, tehkää kaikki kirjallisina. Lastenvalvoja ei määrää teille mitään tapaamis- ym-järjestelyjä vaan kaikki perustuu teidän yhteiseen sopimukseen, jonka kumpikin allekirjoittaa. Elatusmaksujen laskennassa lastenvalvoja auttaa esim valtakunnallisella lasketakaavalla, mutta maksun suuruuskin perustuu sopimukseen.
Sitten sovitte keskenänne asunnon ja irtaimiston jaosta, avoliitossa kumpikin oikeasti omistaa sen omaisuuden/osuuden jonka on maksanut tai jonka kyljessä nimi lukee. Tai tämäkin menee kuten sovitte.
Sopikaa keskenänne, että lapsia ei käytetä välikäsinä asioiden viestittelyssä vaan miettikää sopiva kanava, jolla jatkossa lasten asioista sovitaan/jutellaan (esim tekstiviestit, puhelut, sähköposti; kirjalliset muodot aina parhaita). Sopikaa myös ettette astu sudenkuoppaan nimeltä toisen haukkuminen tai vähättely lapsille tai lasten kuullen. Muistakaa että aikuset eroavat toisistaan mutta ei lapsista. Lapset saavat itse muodostaa kuvan vanhemmistaan vanhempina ja kasvattajina.
Sitten vielä sovitte, että yhteiselämänne on totaalisesti loppu, ette enää puutu toistenne tekemisiin tai tekemättä jättämisiin, kumpikin kantaa itse vastuun vanhemmuudesta. Siksikin on jokaisen oman kodin asia, miten ja millaiset huoneet lapsilleen laittaa ja toki siihen vaikuttaa tapaamismäärätkin.
Lapsen saamia kolhuja voi silotella puhumalla ja puhumalla sekä olemalla lähellä, antamalla turvallisuutta, kaikkea ei ole menetetty. Lapsi joskus ymmärtää että hänellekin on parempi kaksi tasapainoista kotia, kuin yksi kaaoottinen. Lapsen ei kuulu kantaa huolta ja vastuuta vanhemman jaksamisesta eli omista tunteista puhumista kannattaa rajoittaa. Esitelkää jatkossa harkiten uusiopuolisoehdokkaitanne.
Alkusuru on surtava ja shokki käytävä läpi, niiden tunteiden käsittely ja eron läpikäyminen helpottaa jatkossa elämää.
Kiitos viestistäsi. Olisipa minulla ollut kaltaisesi neuvoja kun erosin 6-vuotta sitten. Olisin välttynyt monelta mielipahalta. Oikein aurinkoista ja mukavaa syksyä sinulle.
Kiitos lämpimästi näin seikkaperäisestä ohjeesta :-) Tästä on varmasti apua, kun lähdemme miettimään miten asiat setvitään.
Lämmintä syksyä sulle !
Neuvoja voit kysyä jo eronneilta, esim. paikkakuntasi yhteis- ja yksinhuoltajat ry:ltä. Tärkeintä on, että kaikki kirjataan paperille lastenvalvojan luona. Tapaamisajat esim. parillinen/pariton viikko. Lomat esim. joka toinen joulu/juhannus, kesäloma, hiihtoloma, syysloma jne. Kuljetuskustannukset, harrastemaksut jne. Tärkeää on, että muistat lasten olevan lojaaleja molemmille vanhemmille, joten älä moiti heidän isäänsä vaikka kuinka tekisi mieli.
Myytte asunnon ja ostatte tai vuokraatte kumpikin oman kämpän. Lapset asuvat sinun luonasi ja vierailevat isänsä luona joka toinen viikonloppu ja koulun loma-aikoina. Kouluikäisten kohdalla ei vuoroviikko hoito enää onnistu, vaan lapset tarvitsevat ehdottomasti pysyvän kodin ja sinne omat huoneet.
Mihin perustat väitteen, että kouluikäisten kohdalla ei vuoroviikko enää onnistu? Onko sinulla omakohtaista kokemusta?
Omasta mielestä olisi hyvä jos toinen voisi pitää vanhan kodin. Tällöin lapsilla säilyisi tuttu ympäristö. Vanhempien ero on muutenkin raskas lapsille, niin olisi hyvä jos mahdollisimman vähän muuttuisi.
Jos päädytte vuoroviikko hoitoon niin molemmissa kodeissa tulisi olla suhteellisen samanlaiset asumisolot. Lisäksi olisi hyvä jos kodit sijaitsisivat samalla alueella niin koulumatka ja ympäristö olisivat tuttuja.
Kun molemmissa kodeissa on samat säännöt läksyjen, ruokailujen, nukkumisaikojen ym. suhteen niin ongelmia ei pitäisi olla.
Jos molemmat vanhemmat ovat olleet läheisiä lapsille on aika suuri järkytys kun toinen häviää kuvioista eron myötä. Vuoroviikossa vanhemmat pystyy ja joutuu paneutumaan lasten asioihin ja vanhemmuuteen aivan eri tavalla kuin vain joka toinen vkloppu.
Tätä just olen miettinyt että onko vuoroviikot=yhteishuoltajuus vai "yksinhuoltajuus" tapaamisoikeuksilla (olenko tulkinnut termit oikein?)
Yritän hankkia (jos löytyy) samalta postinumeroalueelta itselleni kämpän, mutta pelkään sitä, että tytöt vierastavat äitinsä uutta vierasta asuntoa. Lisäksi nykyisessä asunnossamme on lasten kaikki naapurit ihan vieressä. Aiheuttaako se sen, että tytöt viihtyvätkin enemmän isänsä luona.
Tunnen itseni niin epävarmaksi ja itku kirvelee koko ajan silmiä. En uskalla edes itkeä lasten nähden, kun emme ole vielä pystyneet asiasta kertomaan.
Mietin sitäkin, että miten herkkäitkuisena ihmisenä pystyn hillitsemään itseni sitten kun kerromme lapsille.
Onko kokemuksia?