Ehkä kaipaavat,
kädet kolkon karheat,
pehmeyttä ihon,
voidakseen joskus vielä
Tuntea
Ehkä janoavat,
huulet kuivuutta huutavat,
suudelmaa kuumaa,
saadakseen joskus vielä
Lähestyä
Ehkä rukoilee,
katse jäisenä kohoava,
kauneuden kukoistusta,
pystyäkseen joskus vielä
Avautumaan
Ehkä ojentautuvat,
korvat pahan tukkimat,
äänet hellät kuulemaan,
antautuakseen joskus vielä
Ymmärtämään
Ehkä halajaa,
tämä sydän harmaa,
sylin levollista turvaa,
palautuakseen joskus vielä
Elämään
Sallisiko tämä raunio,
tumman sielun synkkyys,
haurauttaan esille asettaa,
suurta eloa tunnustaa
Rakkautta
Toivon niin
kädet kolkon karheat,
pehmeyttä ihon,
voidakseen joskus vielä
Tuntea
Ehkä janoavat,
huulet kuivuutta huutavat,
suudelmaa kuumaa,
saadakseen joskus vielä
Lähestyä
Ehkä rukoilee,
katse jäisenä kohoava,
kauneuden kukoistusta,
pystyäkseen joskus vielä
Avautumaan
Ehkä ojentautuvat,
korvat pahan tukkimat,
äänet hellät kuulemaan,
antautuakseen joskus vielä
Ymmärtämään
Ehkä halajaa,
tämä sydän harmaa,
sylin levollista turvaa,
palautuakseen joskus vielä
Elämään
Sallisiko tämä raunio,
tumman sielun synkkyys,
haurauttaan esille asettaa,
suurta eloa tunnustaa
Rakkautta
Toivon niin
Vastaukset 14
Vanhimmat
Pidän sinusta
:)
Hyvää yötä
onni myötä
punertavan sävyn huomata saattaa, välähdys valon, vaiko syvemmältä se varjonsa saa...
Ja kiitokseen nousee, yöhön hymynsä suo näin. :)
ei olisi se, joka on, ilman sitä mennyttä... mielettömyyden mielekkyys ehkä... valmistua vastaanottamaan. Runo kulkee hiukan synkistäkin tunnelmista valoa kohti... olisiko musta taittunut harmaaksi ja siitä etenee kohti valkoista. Toivotaan niin :)
väri kiven, elottoman.
Mut herännyt onko raunioistaan, kysymään aiheita onnen.
Eikö harmaa niin olekaan, missä maailmassa elää...
Ehkä saa lumi peittää, ehkä valoon astua. Kun toivo elää, saa vielä onneenkin kenties tuudittua.
Kiittää sydän harmainen, väriin toisiinkin nouseva. :)
metrin halko, kaunista oli.
ja valkoista, halossa koivun...
Mut toivoa saattaa, ettei liikaa heilahtanut. :)
Ja siinä sitten kiitosta kerro. :)
ihan sillai juuri sopivasti :)
oli hienoa kuulla :)
Toivon todella, että Sinä Harmaasydän uskallat uskoa ja luottaa siihen hyvään ja valovoimaiseen joka antaa sinulle toivoa(?). Tiedä vaikka saisit kaikkea sitä mitä toivot, kun vain uskallat. :) Voi tosiaan se harmaan sävykin vain vaalentua sitten siinä...
"suurta eloa tunnustaa" tuntuu vähän merkilliseltä riimiltä.
Rohkeutta, sitä tarvitset.
sävyjä tummasta vaaleaan, värit mustaa puhuvat, värit valkoista huokaavat.
Näin saavat myös värit miljoonat, esiin puhjeta alta tasaisen harmauden.
Ja kiittää vain voi sanoistaan. :)
pienen ihmisen ihmetystä elämän suuruutta kohtaan kuvajaa.
Ehkä siihen olisi voinut toisenkin kuvajaisen kirjata, mutta tuli nyt näin. :)
Ei vailla toivoa harmaasta väreihin polku vie, rohkeudetta sille astumaan.
Kiitosta saan vain sinulle ojentaa.
Hieno runo kaikenkaikkiaan,mutta ehkä sanan tilalle laittaisin sanan kyllä..
muuttuisiko koko runon tarkoitus?
Pohdiskelet asioita,joista voisit yhtä hyvin ottaa selvää ;)
No tässä on runoilijan vapaus ja se suotakoon :)
Kiitos.
Jos tuohon laittaa ehkä sanan tilalle kyllä, muuttuu koko ajatus tuon takaa...
Tässä elämän kovettama ihminen ei varmana voi pitää mitään tunteissaan. Onko takana syviä vastoinkäymisiä, onko raskaita pettymyksiä. Mutta jossain hänen sisällään asuu se pieni toivo, joka lävitse kaikkien esteiden herättää hänet, vaikkakin epävarmasti, kysymään elon onnellisuuden halua, joka hänessä näyttäisi kuitenkin olevan.
No olipas tuokin taas tekstiä, mutta varmaankin ymmärrät, mitä ajoin takaa? :)
Asioille pitää ensin avata ovi, joka on ollut pitkään kiinni. Joten uskoisin, että harkinnalla saa enemmän, kuin suin päin koettelemaan lähtiessä.
Niin, tällaisen sai aikaan ja olen siihen ihan tyytyväinen.
Kiitos itsellesi sinne jonnekin, täältä jostakin :)