Kromfohrländer lapsiperheeseen?

kokemuksia rodusta. Ehkä muilla on parempia, mutta olen kuullut erään kasvattajankin olevan sitä mieltä että mikä muu rotu hyvänsä mutta ei kromfohrländer.

katsotaan aina perusasiat kuntoon kuten muillakin roduilla. Eli pientä lasta ja koiraa ei ole hyvä jättää kahden kesken ja koiralle on suotava oma rauhoittumispaikka, koiraa ei härnätä. Koiralle suodaan aikaa ja toimintaa lapsista huolimatta(vaikka aika on kortilla), koulutus ja kasvatus hoidetaan asiallisesti etc.

Mäyräkoira on hyvin samanlainen mikäli kyselet luonteen hallitsevuutta ja koska kokemusta on jo tuosta rodusta niin mikä ettei - hyvä leikkisä aktiivinen rotu moneen menoon :)

Meillä on kromfohrländer (narttu) ja meillä on myös pieni taaperoikäinen lapsi. Koira oli vuoden vanha kun lapsi syntyi, eli ei hirveän vanha sekään. Mitään ongelmia ei ole ollut, koira sopeutui nopeasti lapseen. Koiran ja lapsen annettiin tutustua lattialla toisiinsa ja monesti nuo makoilivatkin samalla viltillä. Mielestäni kromfohrländer-rodun ja monen muunkin rodun ”ongelmana” on sen söpöys, nappisilmillään tuijottavalle ja päätään ihanasti kallistelevalle koiralle annetaan kaikki periksi, sitä lällytetään jne. Ainakin oma kromfohrländerini on ollut suhteellisen vaativa tapaus (suht kova ja dominoiva) ja se vaatii jämäkät pelisäännöt selkeän johtajan.

Rodun luonne-esittelyssä sanotaan, että kromfohrländer kiintyy syvästi perheeseensä, tämä pitää paikkansa. Kromfohrländer ei välttämättä rakasta vieraita ihmisiä kuten muut koirat. Kromfohrländer on luonteeltaan varautunut, mutta tottakai sen täytyy hyväksyä kotiin tulevat vieraat ihmiset ja käyttäytyä (kasvatus, koulutus!), mutta sen ei tarvitse mennä vieraiden luokse rapsutettavaksi. Tämä onkin ollut vieraille vaikeampaa ymmärtää…olen monesti sanonut, että älä huomioi koiraa, anna sen tulla tutustumaan/nuuhkimaan omia aikojaan. Monesti koiramme käy nuuhkaisemassa ja sitten menee omaan petiinsä, toisinaan saattaa jäädä rapsutettavaksikin..riippuu vieraasta. Koira kokee heti iholle tunkevat vieraat epäilyttävinä ja sen ”ilmeestä” näkee heti, ettei se pidä tilanteesta. Mielestäni kromfohrländerin eleet ovat muutenkin hyvin selkeitä, esim. korvien (mielialakorvat) ja hännän asennosta näkee heti mitä mieltä koira on.

Lapsi ja koira tulevat hyvin toimeen. Koira väistää lasta ja lapsi on pikkuhiljaa oppinut sen, että koiran annetaan olla rauhassa. Mielestäni kuitenkin aika moni koira sopii lapsiperheeseen, kunhan koira on selkeästi ihmisten alapuolella laumahierarkiassa ja lapselle opetetaan miten koiran kanssa tulee toimia. Kyllä kromfohrländer ja lapsi samaan perheeseen mahtuvat! Länderille oma lauma on tärkeä, koiramme tykkää lapsesta kovasti, mutta esim. vieraiden lapset se kokee epäilyttäviksi. Haluaisi mennä nuolemaan vieraiden lasten korvia, mutta lasten äkilliset liikkeet ja huudahdukset pelottavat/epäilyttävät. Kaiken kaikkiaan koira silti tykkää enemmän vieraista lapsista kuin monista vieraista aikuisista… Ennenkaikkea kromfohrländer on silti sopeutuvainen koira, kyllä koira sopeutuu mihin vaan kunhan sillä on selkeä johtaja, joka päättää että asia on näin ja siihen on vaan totuttava. Mielestäni itse rodussa ei ole ongelmia (tämä pätee muidenkin rotujen kohdalla), vaan ennemminkin ongelma on hihnan toisessa päässä kuten täällä aiemmin sanottiinkin. Jos koira puree, se ei monestikaan ole luonnevikainen, vaan vika on omistajassa…tällöin omistaja ei ole koiran yläpuolella ja koira kokee tehtäväkseen puolustaa omistajaansa esim. puremalla, räyhäämällä jne.

Hyvin kasvatettu ja koulutettu kromfohrländer on mitä ihanin lauman jäsen, ei karkaile, tottelee, ja on silti varustettu pippurilla ja omapäisyydellä. Kromfohrländerin ja pienen lapsen kanssa eläminen samassa huushollissa on sikäli haastavaa, että myös koira tarvitsee aikaa ja aktiviteettiä. Itse aloitin koiran kanssa agilityn vauvan ollessa 4 kk:n ikäinen ja edelleen harrastamme lajia. Agility onkin loistava harrastus, joka usein parantaa/muokkaa koiran ja ohjaajan suhdetta. Luonne-esittelyssä sanotaan, että pari ekaa vuotta kromfohrländer vaatii paljon ja tämä pitää meidän tapauksessamme paikkansa. Meillä on todellakin pari ekaa vuotta väännetty pelisäännöistä ja viimeinkin koira alkaa olla hallussa. Koiran kanssa on saanut tehdä todella paljon hommia ja silti se koko ajan testaa, että saiko tätä tehdä ja olisiko lauman johtajan paikka avoinna. Koirani on siis luonteeltaan aika kova ja dominoiva, toisaalta jollain tapaa myös herkkä…aika ristiriitainen paketti siis. Meidän kohdallamme suurin opettaminen on ollut lenkkikäyttäytymisessä. Nykyisin koira ei vedä eikä räyhi vieraille koirille, mutta tässä on saanut tehdä paljon työtä, että asia on saatu tälle mallille. Muuten länderimme on ollut helppo, ei karkaile, ei tuhoa kotia, ei pissaile/kakkaile sisälle, antaa tehdä hoitotoimenpiteet helposti jne. On siis mielestäni tietyllä tapaa vaativa rotu, mutta esim. ekaksi koiraksi/länderiksi kannattaa valita pentueesta se suht pehmeä yksilö.

Mulla on oma kromfohrländer ja oon vasta 13 ja se tulee tosi hyvin toimeen lasten kanssa , mutta se on aina niin koirasta kii ne on erillaisia niinkun mekin :)

medän perheessä on 2 kromia ja ne ovat sileäkärvaisia naaraita. minä en pystyisi edes kuvittelemaan mitä olisin ilman niitä karvatureja olen kiitntynyt niihin. se ei kylä ole totta että ne käyttäytyisivät huonosti muita ihmisia kohtaan. minun kromit ovat niin kilttejä että eivät edes hauku vastaan tuleville koirille tai ihmisille. kromi on yksi kilteimmistä roduista jos sen osaa vain kouluttaa hyvin. ps. minun mielestä kromit ovat ihmisen paras ystävä!!!!!

Meillä on kotona kohta 3 vuotias parsonrusselinterrieri. joten olisiko kromi huono vaihtoehto kaveriksi tälle koiralle? parsoni on villi ja utelias ja välillä hyvinhyvin itsepäinen, mutta osaa rauhoittua tarpeen tullen. harrastan parsonini kanssa agilityä ja kromi on kuulema kuuluisa ja suosittu agility koira. se muistuttaa myös parsonia ja luultaisiin varmaaan samaksi sillä minun koirani on 6cm ylikorkea ;)

Sopiiko kromfohrländer ensimmäiseksi koiraksi. Olen 15-vuotias ja koirasta olen haaveillut koko ikäni. Kirjoja ja nettiä on selailtu rotua etsiessä, ja nyt tämä rotu tuntuisi juuri oikealta. Harrastuskaveriksi haluaisin erityisesti ja tuonne pihalle kanssani seikkailemaan. Aikaa olisi koiralle vaikka kuinka ja koulutus on kaikki kaikessa. Onko kenelläkään kokemuksia rodusta? Minkälainen on? Onko herkkä haukkuinen? Lukemani mukaan eivät omista riistävietti, tai sitten vain vähäisen sellaisen. Pitääkö paikkaansa?

Kromfohrländer on täysin arvaamaton ja välillä raivopäisen vihainen. Oikeastaan, ei näitä pitäisi olla ollenkaan.

Meille tuli kotiin -09 vuonna länderipentu. Pentu tuli minulle (olin silloin itsekkin 9 v.( kotona oli myös toinen koira (iso seisoja) ja isälläni on paljon aikaisempaa koirakokemusta) ). Voin sanoa, että huippulöytö! Ei kertaakaan ole yrittänyt näykkäistä (ei edes murissut) ja minuakin arvosti/kunnioitti heti tuliessaan. Todella fiksu koira, joka oppii helposti (jos vaan löytää mielenkiintoa) ! Aktiivinen koira joka helposti innostuu ja elää sitten täysillä. Aina jaksaa uudelleen ja uudelleen heiluttaa häntää ja on positiivisella tuulella. Miinuspuoli on että ländsymme on aika nirso (mutta sekin on vain luonteenpiirre). Tälläkin hetkellä länderimme katsoo tv:tä matolla.;) itse pidän tärkeänä myös vanhempien luonteita, jos vanhemmat on agressiiviä, toki pentukin saa tätä tulisuutta luonteeseensa. Toki siihen vaikuttaa myös mitkä rajat koiralle antaa ja liikutetaanko koiraa tarpeeksi usein/ saako koira mahdollisuuden kuluttaa energiaansa.

Ystävälläni on kromfohrländer ja täytyy sanoa että ekoja kertoja ihan hirvitti kun todella kova murisemaan. Vähitellen kuitenkin koiran valloittava luonne paljastui. Niin iloisesti aina ottaa vastaan kun tulee käymään ja suojelee perhettään vankasti ja aina valppaana. Jos tarpeeksi tiukka(ei kuitenkaan liikaa!), länderi on loistava vaihtoehto. Todella suloisia mutta tempperamenttisiä koiria! Suosittelen! :)