avioliitosta

voisi olla parempi.

ajatellut itsekin ja siksipä en ole mennyt naimisiin, vaan elänyt avoliitossa jo 20 vuotta. Aika naivia touhua se on tämäkin, joten pitäisikö mennä naimisiin vai mitä tässä oikein pitäisi tehdä?

Miettinyt,että tuo määräaikainen olisi se varmaankin paras. 20 vuotta ensin sinkkuna,sitten 20 vuotta avioliittoa,taas 20 vuotta sinkkuna ja jos elonpäiviä ja mieltä riittää,20 vuotta suhteessa. Eiköhän tuo toisi elämään kaivattua vaihtelua ja joillakin voisi olla helpompaa,kun miettisi,että ;eihän tässä tarvi loppuelämää olla. Se voisi olla jopa laadukasta elämää. Nyt tuntuu,että avioliitto on joillekin kuin kirosana. No,leikki leikkinä ja pylly pois minun tyynyltäni:))
Mukavia syysilmoja:)

olivat he sitten avio-, avo- tai vaikka metallityöväenliitossa.

Oonko väärässä?

Oli aikanaan pakko käydä maistraatissa. Ei lisääntymisteknisistä syistä, vaan työasiotten takia, valtio ei silloin ymmärtänyt avopareja.

Sinällään asia ei muuttanut eloamme mitenkään, tullut 28 vuotta yhteiseloa, josta naimisissa 17.

Typeräksi asian tekee, että eroamiseenkin pitäisi olla joku pakottava syy, ei saa muuten aikaiseksi. Eroaminen sinällään helppoa, mutta siihen menee harkinta-aikoineen aikaa.

Se, että nykyään avoliitto on jo tavallinen asia, on erinomaista. Nyt on viimein mahdollistettu homoliitot. Tyypillisesti kirkko panee kapuloita rattaisiin. Entä kun on uskonnollinen homopariskunta, vaikea varmaan löytää vihkijää.

Nyt oli lehdessä, että homoparin siunanneelle papille ei tule sanktioita....

Ja tämä on todella naivia. Suomessa kun nyt sattuu olemaan uskonvapaus, mitähän nuo luterilaiset aina ovat joka paikassa sekaantumassa ihmisten elämään.

Ihmisen elämä rajallinen aika, siihenkin sekaantuvat ulkopuoliset, byrograatit, kirkko, sukulaisetkin. Minulle on se ja sama miten joku elää, olkoon sinkku tai eläköön vaikka kolmistaan. Eihän se minulle kuulu.

Ai niin, noista sukulaisista. Maistraatista tultuamme, anoppi soitti ja onnitteli. Oli sitä mieltä että onhan se eroaminenkin sitten helpompaa jos menee kantapäät vastakkain. Jeejee, kiva olla vävy.

Kun eroakirkosta.fi avattiin, erosin välittömästi. Onnistuu nykyään nopeasti netin yli, ei joudu papin saarnaa kuuntelemaan. Naiviksi tämänkin asian teki, että Helsinki kieltäytyi hyväksymästä netti-eroamista. Se oli toki lainvastaista, mutta saivat kai vuoden "peliaikaa" kun byrograatit tutkailivat pykäliään.

Sitä en tiedä miten Vapaa-ajattelijat saavat hoidettua muista uskontokunnista tulevat kirkostaeroamiset. Teknisestihän väestötiedoissa ei pitäisi olla mainintaa uskonnosta, se ei ongelma. Vaikeaksi asian tekee jos on jokin kovin eri kulttuuriin perustuva uskonto, niissä yhteisö voi olla se ongelma.

Pah, joskus töissä kerroin tutustani, jolla oli jossain ulkomailla vaimo josta, ei pystynyt eroamaan. Muistaaksi katolinen. "Suomessa voi erota hahhahhaa" oli vastaus.

Mies on naimisissa edelleenkin, mutta ei saa vihille tyttöystäväänsä. Kaksinnaiminen kun on Suomen laissa kielletty....

Tuntuu että elämä on itsessään naivia.