Asutteko yksin, kaksin vai onko vielä muitakin perheessä? Meikäpoika asustelee yksin. En hyväksy avoliittoa ja avioliitto ei ole tähtäimessä. On ihan mojovaa itsekseenkin, ei tartte keltään kysellä mitä saa tehdä, on oman itsensä herra.
kuusikymppiset
kanssamatkaajat!
231142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!! hyvä niin.
Sinänsä hyväksyisin avoliiton, mutta tässä iässä lienee melko vaikeaa sopeutua uuteen ihmiseen. Oma tupa, oma lupa. Jos muuttaisin yhteen nykyisen ystäväni kanssa, pitäisi meidän kummankin varmaan muuttaa ihan muualle. Kummallakin on niin vankat siteet nykyiseen asuinpaikkaan. Käymme pitkillä vierailuilla toistemme luona.
sekä avioliiton, että avoliiton. Hyvä ystäväni on edelleen ent. avokumppani.
Asun yksin ja en varmaan muuta tätä asumismuotoa enää edes avoliitoksi, niin kovasti tykkään tästä "oma tupa, oma lupa" asumisesta.
Haluan myös pitää nämä kivat lenkkikaverini, ja omat jutut heidän kanssaan. On kiva, kun joskus on miesseuraa ja mies juttukaverina, se riittäköön.
viestini ei tule perille, vaikka olen sen lähettänyt klo 12.27. Takkuaa taas tuo Suomi 24.
Lähetin oman versioni tuosta yksin asumisesta.
Olen kokenut sekä avioliiton, että avoliiton. Entinen avokumppanini on paras ystäväni edelleen.
Asun yksin ja tykkään tästä "oma tupa, oma lupa" asumisesta. En vaihtaisi tätä mihinkään muuhun.
Lenkkikaverit ovat tärkeitä ja ne "naisten jutut" heidän kanssaan.
Näin on hyvä nyt, mutta vannomatta paras.
Yksin asun minäkin. Kaksi avioliittoa on takana, ensimmäinen päättyi eroon, toinen kuolemaan.
Ajan myötä olen huomannut viihtyväni yhä paremmin omillani. Ystävyys on arvokas asia, mutta kumppania en enää etsi, ja saman katon alle en enää kenenkään kanssa muuta. Tässä iässä on jo vaikea sopeutua elämään toisen ihmisen elämää.
39:n avioliittovuoden aikana olen työni vuoksi joutunut olemaan yhteenlaskettuna useita vuosia kotoa pois.
Viikon ( 5pv ) jaksoissa.
Lienenkö luutunut kun vieläkin ne muutamat viikot kun vaimo on reisussa, tuntuvat hölmöiltä.
On kolkkoa hertä tyhjään huusholliin.
En ole tuntenut että kanssakäyminen pitkäaikaisen kumppanin kanssa olisi liikaa rajoittanut olemistani.
Parisuhde on vuorovaikutusta!
saisin, Sinun tavoin en vaihtaisi onnellista avioliittoa tähän yksinäisyyteen. Mutta, kun asiat ei aina mene niin, kuin itse haluaisi. Oli vaikeaa alussa, kun ei ollutkaan enää sitä rakasta ihmistä vierellä. Ei oikein ollut syytä, miksi nousta aamulla edes vuoteesta.
Uuden ihmisen kanssa en enää viitsi ruveta opettelemaan elämisen aakkosia.
Onnea Sinulle, olkoon loppuelämännekin onnellinen!
Nykiysin elän omaa elämää yksin ja tätä onnea en vaihtaisi avo- enkä avioliittoon. Todennäköisesti en ole sopiva henkilö toisen kanssa samassa huushollissa elämään. Olen liikaa toisesta huolehtiva oman hyvinvointini kustannuksella. Entisen puolisoni kanssa meillä on hyvät välit keskenämme, nyt kun asumme eri talouksissa. Matkan varrella viisastuu.
ja nautin vapaudestani ja mikäli tämäjärki säilyy--en ikikuuna kullanvalkeana ota miestä samaan huusholliin asumaan!
Niin arvokkaaksi tunnen vapauden!
Ei tarvii elää kalenterin ja aikataulujen ja typerien pilkunviilausten kanssa,saan mennä,tehdä ja olla niinkuin haluan.
Parasta näin.
Sama juttu, ero aivan tuore, paljon on muuttunut - mutta ei huonompaan suuntaan.
Yhteys säilynyt niihin, jotka ovat tosi ystäviä.
Monella vaikeaa olla puolueeton - vaikka ero ei kuulu sivulliseille - vain ne ketkä ovat olleet naimisissa tietävät totuuden eli -
olen kuullut että jätin ´hyvä ja kiltin miehen´niinpä - mutta aika harva näyttää niitä huonoja puolia - sivullisille eli siellä liitossa se natisee.
Muutin suoraan lapsuudenkodistani miehen luokse, mikä oli virhe virhe virhe virhe - mutta nyt asun yksikseni, nautin joka aamusta kun herään, saan rauhassa laitta kahvin tippumaan, käydä koiran kanssa aamulenkin, käydä suihkussa, lukea, käydä kaupassa, laittaa sitä ruokaa mitä itse haluan ( EI RASVAISIA MAKKAROITA MINUN JÄÄKAAPPIINI !!! ) -
Välit x:ään ovat NYT asialliset, ei ole tarvetta riidellä, kaikki on sanottu.
En ole hänelle katkera, itsehän minä hänet aikoinaan halusin. Liittoa kesti yli 40 vuotta ja silti kirjoitan:
yksin olen paljon iloisempi, tasapainoisempi kun ei joka hetki tarvitse olla varpaillaan ettei toinen suutu, hän ei ollut väkivaltainen, ei juonut mutta se henkinen puoli...
En voi kuvitella, että seurustelisin, kun katson ikäisiäni miehiä - useimmat ovat naimisissa tai karanneita, nuorempaa en haluaisi koska ikinä en olisi varma miksi joku nuorempi haluaa olla 60 kymppisen akan kanssa - enkä myös itse halua itseäni vanhempaa -
Vaimosta oli vaikea erota, kun oli myös hyvää, mutta pahinta se, etten voinut olla oma itseni, tehdä oman mieleni mukaan. Toinen aina päättämässä puolestani, määräämässä, miten mennnään. Se alkaa aikaa myöden ahdistamaan.
Pärjään yksin. Ystäviä on.
Eräs nainen kysyi minulta, että kun sinulla ei enää ole vaimoa, niin mistä aina voit tietää mitä saat tehdä.
Mistä ne tulla tupsahtaa? Nehän on niin kilttejä, kun avioon astuvat. Pari vuotta, niin ottavat komentokeskuksen johtajan roolin ja siinäpä sitten vikistään. Hyi olokooon.
ja menossa on 32. avioliittovuosi. Yhä tuntuu tosi mukavalta elää oman kumppanin kanssa. En tunne sen rajoittavan elämääni mitenkään, päin vastoin.
44v aviossa ja en voi kuvitella tilannetta yksin
asumiseen.Komentelevat ne naiset joskus mutta
tietääpähän mitä pitää tehdä ja milloin.
Vievät myös rahat.
on hyvä olla toisaalta...mutta toisaalta kaipaa samanikäistä tai-henkistä seuraa. 40 avioliittovuoden jälkeen tuntee suurta tyhjyyttä.
Varsinkin kun kuolema tulee yllättäen.
Tämä kysymys on alkanut kiinnostaa minuakin eron jälkeen. Luulin että löytäisin uuden kumppanin kun erosin vanhasta lähes 2 vuotta sitten, mutta ei ole ilmaantunut vieläkään. Olen kysellyt aika monelta ikätoveriltani joka on sinkku tätä asiaa. Olen huomannut että moneet sinkkunaiset kertoo että niillä on "miesystävä". Kuitenkaan se miesystävä ei ole mukana, vaan naiset käyvät yksin tansseissa ja muissa harrastuksissa. Monet seurustelevat miesystävänsä kanssa viikonloput ja lomat ja muuten asutaan yksin. Miehet taas usein sanovat että eivät halua parisuhdetta ollenkaan. Aika harva näyttää olevan etsimässä parisuhdetta tositarkoituksella enää tässä iässä.
Olenko oikeassa.
Leenuska
ja haluaisinkin asua näin.Mut silti haluaisin et olisi ystävä kenen kaa vaihtaa ajatuksia,jne.
Kyllä minä ainakin kaipaan aikuisen ihmisen seuraa.
tunnen olis mukava olla vakituinen ystävä jonka kainaloon vois joskus käpertyä ja tuntea lämpöä ja kaveruutta ei silti tarvitse asua samankaton alla, mutta vois joskus matkustella ja yöpyäkkin jos siltä tuntuis, siis olis oikeaa ystävyyttä niin vanhuus olisi rattoisampaa onkohan kellään vastaavaa kokemusta, mulla se on vain haave.
Se on hyvä asumismuoto kypsille ihmisille, kun kuvioissa ei ole enää lapsille. Kumpikin omistaa sen, mikä tuodaan yhteiseen pesään.
Minä olen avioliitossa. Ainakin toistaiseksi.
jo sen nimikin sanoo sen. avo on avo ja liitto on liitto.
...vanhakantaista ajattelua......
juridiselta kannalta............................................