... tai miksei yhtälailla isit?! Tasaisin väliajoin tälläkin palstalla zombie-asteelle valvoneet vanhemmat kysyvät ohjeita pienokaistensa nukuttamiseen. Itse kirjoitan tätä silmät ristissä, sydän väsymyksestä epätahtia lyöden, kun tyllerömme on kohta viikonpäivät kokeillut, miltä tuntuisi herätä koko yö vaikkapa puolentoista tunnin välein. Ja samalla hän testaa äidin turnauskestävyyttä kolmenvartin nukutustaistelulla joka ikisen heräämisen yhteydessä.
Olen kehittänyt itselleni mantran, jota mielessäni kertaan, kun viiden aikaan aamuyöstä tuuditan lasta ja koitan pitää omat silmäni auki: "Tämä on vaihe. Tämä menee ohi. jaksa äiti, jaksa. Lapsi ei tee tätä tahallaan -tai ainakaan kiusallaan. Kun tuo pallero täyttää 15v. ja mutsi on tyhmä ääliö, joka ei tajua mistään mitään, sinä muistelet kaiholla näitäkin hetkiä. Jaksa äiti, jaksa." jne.
Muutaman kerran ei ole mantrakaan auttanut, vaan äiti on säälimättä tönäissyt (työssäkäyvän) isin
hereille, napannut tyynyn ja peiton ja koettanut saada sohvalla nukutuksi, kuunnellen lapsen sydäntäsärkevää "äittää, äiiittää" -huutoa, kunnes pieni tajuaa, että isin on nyt kelvattava ja rauha laskeutuu taloon.
Haluan siis sanoa Sinulle, väsynyt "kollega", että kun tuntuu siltä, ettei enää jaksa, kun äiti itkee kuorossa vauvan kanssa ja kun yölliset minuutit kestävät puoli tuntia kerrallaan, niin muista, että meitä on täällä tuhansia muita, jotka jaamme samat tuskaiset tunnelmat. Että OIKEASTI se menee ohi -enemmin tai myöhemmin, ja että me tiedämme, miltä sinusta tuntuu.
Voimia (meille) kaikille!
T: 9kk duracell-pupun äiti
Olen kehittänyt itselleni mantran, jota mielessäni kertaan, kun viiden aikaan aamuyöstä tuuditan lasta ja koitan pitää omat silmäni auki: "Tämä on vaihe. Tämä menee ohi. jaksa äiti, jaksa. Lapsi ei tee tätä tahallaan -tai ainakaan kiusallaan. Kun tuo pallero täyttää 15v. ja mutsi on tyhmä ääliö, joka ei tajua mistään mitään, sinä muistelet kaiholla näitäkin hetkiä. Jaksa äiti, jaksa." jne.
Muutaman kerran ei ole mantrakaan auttanut, vaan äiti on säälimättä tönäissyt (työssäkäyvän) isin
hereille, napannut tyynyn ja peiton ja koettanut saada sohvalla nukutuksi, kuunnellen lapsen sydäntäsärkevää "äittää, äiiittää" -huutoa, kunnes pieni tajuaa, että isin on nyt kelvattava ja rauha laskeutuu taloon.
Haluan siis sanoa Sinulle, väsynyt "kollega", että kun tuntuu siltä, ettei enää jaksa, kun äiti itkee kuorossa vauvan kanssa ja kun yölliset minuutit kestävät puoli tuntia kerrallaan, niin muista, että meitä on täällä tuhansia muita, jotka jaamme samat tuskaiset tunnelmat. Että OIKEASTI se menee ohi -enemmin tai myöhemmin, ja että me tiedämme, miltä sinusta tuntuu.
Voimia (meille) kaikille!
T: 9kk duracell-pupun äiti
Vastaukset 7
Vanhimmat
meillä 7kk:n ikäinen poju, jolla unet menneet koko ajan huonompaan suuntaan. synnyttyään nukkui 3-4h pätkiä ja päivisin noin alle tunnin unia 3kpl. nyt kesän aikana tilanne meni siihen et koko elokuun poika heräili tunnin-puolentoista välein. ja päiväunet edelleen 3x 1h. nyt sit syyskuus on kokeiltu tassuttelua, enkä anna pullosta sängyssä keskellä yötä. vähän paremmalta näyttää...yhtenä yönä nukkui peräti 10h putkeen :) mutta ei parane vielä turhia iloita... vaavi alkaa äkiseen ja lopulta huutamaan kunnolla juuri kun itse pääsisi ihanaan uneen. aaarg :(
Mieheni kerran hauskasti sanoi, kun oli vieraita ja vauva huusi väsymystään kun syötävä, että childs are blessing....lapset ovat siunaus...ja tätä meillä viljellään aina kun on härdelli päällä.
ja aika monesti tämä äippä saa omat hampaansa kirskumaan kun syöttää lasta tai yrittää rauhoitella häntä..myönnän mut never shake the baby...pysyy mielessäni...et silloin hoksaa et rauhoittua itekkin.
meillä mies käy myös töissä ja riippuen hänen vuoroistaan viitsiikö häntä öisin häiritä pojan unia avustamaan, sillä unenlahjat hällä superlaatua, eikä herää pojan huutoonkaan..omg..minäki tahdon sellaiset unenlahjat! silloin kun iltaviikko miehellä niin hyvin mukana ipanan hyssytyksessä keskellä yötä...kiitos siitä hänelle. mutta kyllä se on raskasta, kun keskellä yötä hyssyttää 1-1,5h silmät sepposen selällään olevaa ipanaa.
mutta itse olen sitä mieltä ja uskon siihen, että kyllä se poju vielä alkaa unta rakastamaan :) oikeastaan näillä vähilläkin unilla pärjää, mutta oishan se autuasta nukkua viikkokin hyvin, kunnollisia yöunia.
mutta edelleenkin olen niin rakastunut vauvoihin, että haluan toisen lapsen melko pian...jos vain luoja suo :)
Jos arvelet muistelevasi vielä joskus kaiholla tätä aikaa, jota nyt elät, on se vielä siedettävissä rajoissa.
Minä olen elänyt aikaa, jolloin oli ihanaa kun sai herätä peräti 8 kertaa yön aikana vauvaa hoitamaan, normaalin viiden sijasta. Vauvani nimittäin heräsi tunnin välein, ja se, että hän herätti 5 kertaa yön aikana, tarkoitti sitä, että yö kesti 5 tuntia, ja se viides herääminen tarkoitti että enää ei nukuta, vaan noustaan ylös. Noista ajoista en muista muuta kuin yöt, ja toivon todella, että elämä ei koskaan muuttuisi niin kamalaksi, että alkaisin niitä aikoja haikeudella muistelemaan.
Tuo edellä mainittu valvottaja on nyt 2,5v, ja nyt olen zombie jo siitä, jos pitää kahtena yönä peräkkäin herätä yöllä.
Tekstisi tuli kyllä nyt niin hyvään saumaan ja sai kyyneleet silmiini, kun olen jo muutaman päivän ja yön tässä miettinyt, että miten tätä jatkuvaa valvomista ja heräilyä jaksaa.Olen aivan rättipoikki! Välillä tuntuu, että on näiden ongelmien kanssa täysin yksin.On hyvä, että joku välillä muistuttaa, että kohtalotovereita löytyy:)
Minulla 10kk tyttö, energiaa riittää niin paljon, että ei millään malta nukkua.Ja sitten päivät on jatkuvaa väsykitinää ja äidin hermoja koetellaan. Meillä noustaan yleensä ylös klo 5 ja heräämisestä jo viimeistään tunnin päästä hierotaan silmiä ja kiukutellaan, mutta nukkumaan ei suostuta. Yöllä keikutaan sängyssä, kun puoliunessakin pitää nousta seisomaan sängynlaitaa vasten. Jos likka saisi päättää, niin päikkäreitä ei nukkuisi varmaan ollenkaan. Nukuttaminen on todella taistelua ja äskenkin päikkäreille tassuttelu kesti 45min. Tyttö nukahtaa vasta, kun on niin väsynyt, että nukahtaa pystyyn.
Olen myös yrittänyt ajatella, että tämä on jokin vaihe. Tässä iässä lapsi oppii niin paljon uutta, että ei malta rauhoittua nukkumaan.
Jaksamista kaikille! Ensi yönä muistutan itseäni, että en ole ainoa väsynyt äiti, josko se edes hitusen helpottaisi.
Tarvitaan:
1 väsynyt äiti/isä
1 päiväunilleen (vihdoin!) nukahtanut pieni ihminen
1 Sekainen, leluilla päällystetty asunto
1 leveälapainen harja tai luuta. (myös esim. jääkiekkomaila tms. käy)
1 altaallinen tiskaamattomia astioita
1 mieluinen, mutta ei liian vaikea kirja/lehti
1 lämmin ja mukava peitto, viltti tms.
reilu annos anteeksiantoa ja joustavuutta
hyppysellinen itsepetosta
Valinnaisesti:
1 likaämpärillinen kestovaippoja
Otetaan väsynyt äiti ja harja/luuta. Haalitaan luudalla lattiaa peittävä lelukerros yhteen kasaan omavalintaiseen nurkkaan. Katsotaan hetki lopputulosta pienten tahmaisten sormien tahraamien silmälasien läpi. Lisätään puolet itsepetoksesta ja todetaan asunnon näyttävän "ihan siistiltä".
Seuraavaksi laitetaan tulppa tiskialtaaseen ja upotetaan likaiset astiat veteen. Lisätään loput itsepetoksesta ja uskotaan astioiden tarvitsevan normaalia enemmän likoamisaikaa.
Jos käytetään kestovaippa-lisuketta, suljetaan astian kansi huolellisemmin, lisätään annos joustavuutta ja anteeksiantoa ja käytetään loppupäivä kertakäyttövaippoja.
Nyt otetaan jälleen väsynyt äiti/isä, omavalintainen lukupaketti ja mukava peite. Laitetaan kaikki kolme vapaavalintaiseen paikkaan makuuasentoon. Lisätään loput joustavuudesta, unohdetaan kaikki edelliset ainesosat ja annetaan olla. Puolenkin tunnin haudutusaika riittää kohtalaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi, mutta jos ensinmainittu ainesosa sen sallii, voidaan hauduttamista jatkaa niin pitkään kuin mahdollista.
Vinkki: Pikantin lisän onnistuneeseen lopputulokseen tuovat kaupan pakastealtaasta ostetut korvapuustit tms. Nämä laitetaan uuniin vasta ainesosa no 1:n herättyä ja nautitaan yhdessä mahdollisen töistä palaavan puolison kanssa. Näin saadaan kätevästi hämättyä myös jälkimmäinen olemaan sokea mahdollisille kodinhoidollisille pikku puutteille.
(Kirjattu mentaaliseen muistiin viime yönä, klo 02.45.-04.30., jo lähes tunnottomaksi puutunut käsi vatsvaivaista pikkuihmistä tassutellen)
Toimii, jos vauva on perheen ainut alle kouluikäinen lapsi tai kaikki perheen alle kouluikäiset lapset nukkuvat päiväunet samaan aikaan.
Ei toimi, jos perheessä on vauvan lisäksi alle kouluikäisiä lapsia, jotka eivät ole hoidossa, eivätkä nuku päiväunia tai nukkuvat ne eri aikaan kuin vauva.
Minulle kaikki kevyet kotiaskareet, kuten kestovaippojen ripustaminen ja kaappiin laitto olivat pahimman valvomiskauden aikana niitä joiden avulla sain pidettyä itseni hereillä silloin kun piti seurata lasten (4v, 5v ja 7v) touhuja.
Siksi tuo äskeinen olikin "osa I". Ja allekirjoittanut kirjoittaa vain siitä, mistä on kokemusta. Eli ahdotuksia otetaan vastaan; Miten kuluvat "väsyneen äidin unikoulu, osat II-?", kun ensimmäistä "ainesosaa" onkin usempi kappale?
Voi kauhistus sentään, tulee oikein puistatus ja vilunväreet selkäpiihin, kun luen kirjoituksianne! Mulla itellä on myös niin elävänä muistissa meidän pikkuherran kanssa valvotut yöt, jolloin elämä oli pääosin aivan kamalaa! Meillä valvottiin puoli vuotta, kunnes unikoulun taivaallisella avustuksella nyt 10 kk ikäinen veitikka saattaa nukkua jopa kellon ympäri.
Meidän pelastuksemme oli, kun laitettiin vauva omaan huoneeseen. Ongelmamme siis oli, että koko perheemme, minä, mieheni ja vauva, olemme niin herkkäunista porukkaa, että jos vaikka joku kääntää kylkeä hiukan äänekkäämmin, muut heräävät. Vauvan kohdalla tämä tietysti tarkoitti joka kerta huutokonserttia.
Toki vauvat valvottavat eri syistä ja on hyvin mahdollista, että omakin pienokaisemme alkaa taas jossain vaiheessa häiriköidä öisin, mutta tällä hetkellä olen aivan jumalattoman tyytyväinen vallitsevaan olotilaan. Unta ei osaa arvostaa ennen kuin on kokenut mitä sen puute voi pahimmillaan aiheuttaa. En oikeasti ymmärrä miten joku jaksaa sitä ruljanssia monta kertaa. Meidän lapsilukumme nimittäin jää tähän, sen verran kovan kammon sain tuosta ensimmäisestä puolesta vuodesta. Minua ihmetyttää miksi tästä tästä asiasta puhutaan niin vähän. Synnytyskammosta ja muista kyllä vaahdotaan, mutta kukaan ei koskaan missään ikinä puhu valvomiskammosta! Minulla ainakin on sellainen jäänyt pahemman kerran alitajuntaan kumittelemaan!