Puut toiset punertuu, kellastuu
vaan yksi toimii aivan toisin.
Hopeinen, teräksinen pajupuu
elää kuten itse elää soisin.
Kirkaat lehdet hetkeen viimeiseen
se kantaa lailla hunnun hopeisen.
Ja vasta talven syliin, pakkaseen
pudottaa kuin kalliin lahjan sen.
vaan yksi toimii aivan toisin.
Hopeinen, teräksinen pajupuu
elää kuten itse elää soisin.
Kirkaat lehdet hetkeen viimeiseen
se kantaa lailla hunnun hopeisen.
Ja vasta talven syliin, pakkaseen
pudottaa kuin kalliin lahjan sen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jälleen olet maalannut syksyisen maiseman lukijan
silmiin, punertuvaa, kellastuvaa - kultaa.
Pidin kuten runoistasi olen kautta aikain
pitänyt.
Kiitos huomiostasi. Tässä runossa yritin sanoa jotain muutakin kuin syksyn väreistä, mutta käynee se luontorunostakin.