Luonani on asustellut nyt n. neljä viikkoa pieni kissaneiti, jonka iästä ei tarkkaa tietoa ole, tällä hetkellä ehkä n. 11 vkoa. Onko kokemuksia miten näin pieninä "luovutetut" (omani oli pakko hakea pois, olisi lopetettu) pärjäävät myöhemmin?
Aluksi pikkuinen oli todella arka ja säikky, nyt on alkanut jo reipastumaan. Välillä riehuu paljon ja "isottelee". Ennenkuin kisu tuli minulle, se oli pihakissana, mutta nyt pelkää ulkoilua. Vaatii ehkä totuttelua? Vai olisiko näin pientä parasta pitää sisällä? Asumme kerrostalossa, mutta ulkoilu kuuluu suunnitelmiin jossain vaiheessa.. Mutta onko siis turhaa aiheuttaa pelkoa totuttelun nimissä, vai pitääkö nyt harjoitella että isompana sujuu?
Lisäksi epäilen että kissaa on kohdeltu kurjasti, sillä se pelkäsi aluksi esim leikkimistä jos jokin tuli kohti ja nykyäänkin pään silitys on epämiellyttävää. Tuntuu että on toisinaan kovin epäluuloinen.. Onko näistä peloista eroon pääsemiseksi mitään keinoja, vai ainoastaan aika ja mahdollinen luottamuksen voittaminen?
Kaikesta huolimatta kissani on (tietenkin) maailman ihanin ja rakkain, ja toivon että se tuntisi olonsa turvalliseksi :) Niinkuin nimimerkkikin sanoo, olen kissanomistajana "vihreä" ja toivoisin vinkkejä viksummilta.
Aluksi pikkuinen oli todella arka ja säikky, nyt on alkanut jo reipastumaan. Välillä riehuu paljon ja "isottelee". Ennenkuin kisu tuli minulle, se oli pihakissana, mutta nyt pelkää ulkoilua. Vaatii ehkä totuttelua? Vai olisiko näin pientä parasta pitää sisällä? Asumme kerrostalossa, mutta ulkoilu kuuluu suunnitelmiin jossain vaiheessa.. Mutta onko siis turhaa aiheuttaa pelkoa totuttelun nimissä, vai pitääkö nyt harjoitella että isompana sujuu?
Lisäksi epäilen että kissaa on kohdeltu kurjasti, sillä se pelkäsi aluksi esim leikkimistä jos jokin tuli kohti ja nykyäänkin pään silitys on epämiellyttävää. Tuntuu että on toisinaan kovin epäluuloinen.. Onko näistä peloista eroon pääsemiseksi mitään keinoja, vai ainoastaan aika ja mahdollinen luottamuksen voittaminen?
Kaikesta huolimatta kissani on (tietenkin) maailman ihanin ja rakkain, ja toivon että se tuntisi olonsa turvalliseksi :) Niinkuin nimimerkkikin sanoo, olen kissanomistajana "vihreä" ja toivoisin vinkkejä viksummilta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etenkin kun asuu kerrostalossa (ja muutenkin taajamassa), kissat on pidettävä sisäkissoina! Johan lakikin kieltää kissojen päästämisen ulos taajamassa. Maalla asia on tietysti eri.
Kissanpentu ei kuulu ulos. Valjaissa tai ulkotarhassa kyllä, mutta ei todellakaan vapaana - ei missän nimessä! Miksi haluaisit kissasi ulkoilevan? Miten olet ajatellut hoitaa ulkoilun, kun kerran asut kerrostalossa? Mitä naapurit pitävät ajatuksesta, että pihalla pyörii kissa?
Kun asuimme maalla, Laku oli aivan pieni. Asuimme siis avokkini vanhempien luona, kunnes saimme oman asunnon Lohjan keskustasta. Maalla Laku sai olla vapaasti ulkona, mutta me olimme koko ajan sen vieressä. Laku oli n. 10-viikkoinen kun muutimme kaupunkiin, eikä se ollut enää kahteen viikkoon saanut olla ulkona. Ihan vain siitä syystä, että neidillä oli valtavat halut tutkia ihan joka paikka ja hävitä (onneksi ei hävinnyt kertaakaan!) ja siksi, että kaikki valjaat olivat vielä liian isoja. Nykyään meillä kumpikin kissa ulkoilee valjaissa maalla.
Jos aiot ulkoiluttaa kissaasi, niin tee kissalle palvelus ja ulkoiluta valjaissa.
Siis tietenkin ollaan ulkoiltu valjaissa.. Ei tullut mieleen että joku käsittäisi toisin. Ja ulkoiluakin harjoiteltu siksi että kissa tykkää katsella ikkunasta ja siitä olisi kyllä menossa ulos. Mutta iso maailma pelottaa, ainakin toistaiseksi..
Olisi kannattanut mainita, että ulkoilu on tapahtunut valjaissa =). Tuosta nimittäin saa väistämättä sen käsityksen, että tarkoitus on päästää kissa ulkoilemaan vapaasti.
Itse ulkoilutimme Lakua ensin kaupungissakin, tässä meidän talon pihalla, mutta tässä ei nyt sitten kuulemma saakaan ulkoiluttaa kissoja edes valjaissa, joten ulkoilu siirtyi maaseudun iloihin. Toisaalta, asutaan kyllä niin keskustassa kuin vain voi, että ei ehkä olisi ollut kovin terveellistäkään kissoille.
Anna kissan ensin rauhassa totutella kotiinsa ja sinuun, ja yritä sitten uudelleen tuota ulkoilua =). Kaikki kissat tosin eivät koskaan opi pitämään ulkoilusta.
ensinnäkin haluisin ilmaista mielipiteeni siitä että kissalla ei varsinaisesti ole omistajaa..."koirilla on (mitenkään väheksymättä koiria) omistajia, kissoilla vain henkilökuntaa" sanoo eräs fiksumies jonka nimeä en muista kirjassaan Kissako tunteeton...
no mutta asiaan..me(minä ja 1,5v kolli ja narttu) asutaan melkein keskustassa ja ulkoilu hoituu siten että lähdetään yhdessä kävelylle metsään tai puistoon eikä meillä ainakaan mitään valjaita ole tarvinnut käyttää. kyllä kissa seuraa omaa ihmistään (varsinkin jos luottamus on hyvä) ulkona oikein kiltisti. miulle nuo pennut tuli myös seitsemän viikkoisina(eli aivan liian nuorina miun mielestä mut inkäs teit..)ja ihan tasapainosilta ne vaikuttaa, tosi ihmisrakkaita ja tykkää koskettelusta ja leikkimisestä jne. tosin kannattaa kyllä pentuna viedä valjaissa kaupunkialueella ulos mut jos sulla on mahdollisuus päästä maalle harjottelemaan valjaitta kulkua niin huomaat miten paljon kissa nauttii tein yhteisitä retkistä :) meillä ainakin ne on päivän kohokohta.
onnea siule uuden pikkuystävän johdosta!:)
Itse olen elellyt parinkin aran ja koviakokeneen pennun kanssa. Kokemukseni mukaan pennulle tärkeintä on turvallisuus. Pidä elinpiiri aluksi pienenä/rauhallisena ja kun pentu itse alkaa hamuilla "suureen maailmaan" tartu tilaisuuteen ja anna pennun tehdä turvallisia tutkimusretkiä. Vähitellen koko asunto on kissastasi turvallinen koti. Sama pätee ulkoiluun. Ensin kurkataan vähän rappukäytävään, sitten miltä ulkoilma tuoksuu... Valjaisiin olen pennun totuttanut harjoittelemalla jo sisällä. Valjaat kissalle hetkeksi, turvallisessa ympäristössä ja kivaa leikkiä siinä samalla. Näin ei tule kahta shokkia yhtäaikaa - ulkoilua ja valjaita.