uudelleen: tiili vai pelti

Ei missään tapauksessa tiili. Ennen omaa rakennushanketta neljä vuotta sitten olin pankin rakentajaillassa, jossa puhui myös kuntokartoituksen ammattilainen. Tiilikattoon oli kommentti tyly: riskirakenne. Selvittelin asiaa muualta ja niinhän se on. Tuuli, sulamisaikaiset katon jääolosuhteet jne saavat katon vuotamaan. Vedeneristys onkin sitten aluskatteen varassa, joka on yleensä pelkkä muovi (olisi parempi käyttää alustana umpeen laudoitusta/levytystä ja bitumikatetta). Aluskatetta pitkin tulevan veden ohjaaminen räystäällä on luku sinänsä. Rikkoutuneen aluskatteeen korjaaminen on hyvin työlästä: vaati katon purkamista laajahkolta alueelta. Tiilet ovat yleensä aika heikkoja, joten niiden rikkoutumisvaara on suuri jos katolla liikutaan niin ettei näe mihin astuu (lumityöt). Tee tiilikate muovisella aluskatteella, jos rahasta tekee älyttömän tiukkaa ja ole valmis ottamaan riskin. Jotkut luulevat että tiilikatton on kalliimpi kantavien rakenteiden ossalta, mutta se ei pidä paikkaansa: kattojen rakenteet mitoitetaan käytännössä aina tiilikaton mukaan valitusta katemateriaalista riippumatta.

Itse päädyin bitumikatteeseen eli huopakattoon. Kallishan se on, mutta se on ainoa materiaali jonka vedenpitävyys riittää jopa tasakattoon. Sillä onnituu hyvin esim pitävien jiirien ja kattoläpivientien teko. Alushuopana käytettiin vähän normaalia paksumpaa hitsattavaa kermiä, jonka asentamiseen mm palovakuutussyistä pitää käyttää kattotulitöihin koulutuksen saaneita ammattilaisia. Toisaalta tuo työvaihe on aika lyhyt. Pintalaput voikin sitten asentaa itse, ja kun on hyvä aluskate, niin niitä voi rauhassa naputella (tai naulata sopivalla paineilmalaitteella) vaikka vuoden. Nykyiset keinokuiturunkoiset bitumikatteet ovat erittäin kestäviä. Huopakatto oli jäädä aikanaan vertailustani pois, mutta onneksi rakentajailta herätteli ajatuksia.

Käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin vaikuttaa myös katon jyrkkyys. Tiilen ja peltin riskit kasvavat katon loiventuessa.

Kannattaa nuo plussat ja miinukset arvioida vähän toiselta kantilta. Vesikaton ensisijainen tehtävä on suojata rakennusta vedeltä sen eri olomuodoissaan. Sen pitäisi olla ykkösprioriteetti katerakennetta ja materiaalia valittaessa. Itselläni tiili tippuu siis jo kättelyssä pelistä pois. Syyt mainittu jo tässä ketjussa.

Huollontarve ja kestävyys tulevat seuraavaksi. Tässä vaiheessa tiili poljetaan lopullisesti takaisin syvälle maan mineraalikerroksiin. Palahuopa tippuu pelistä myös.

Oikein ja huolella asennetun peltikatteen edut em. asioissa Suomen olosuhteissa.

Sateella suhteellisen hyvä vesitiiveys. Liukaspintaisena juoksuttaa sadeveden tehokkaasti pois. Talvella raskas lumi ei pakkaannu katolle, eikä näin ollen myöskään sula hiljalleen katetta vasten ujuttaen vettä sopivista rakosista alleen.

Olosuhteista riippuen lähestulkoon huoltovapaa. Tarkistukset pitää tietenkin tehdä vuosittain kuten kaikissa katteissa. Huoltomaalaus tulee eteen siinä vaiheessa kun huopakatetta oltaisiin vaihtamassa jo toistamiseen uuteen.

Sitten muut pointit. Tiili ehkä antaa arvokkaamman vaikutelman. Palahuopaa en harkitsisi kuin hirsimökkiin tai pihan huvimajaan. Tiili on myös hiljaisempi, tosin peltikatteessakaan ääni ei ole nykyisillä rakenteilla, sisäverhousmateriaaleilla ja kattorakenteiden paksuuksilla mikään erityinen ongelma.

Yhteenvetona järkisyyt puoltavat peltiä ja tyylisyyt tiiltä. Huopaa ei puolla juurikaan mikään.