Alkaa meno muistuttamaan todellakin 80/90-luvun vaihdetta, joten varmasti on hyvä kertoa hieman omista tunnelmista lähes 20 vuoden takaa...
Käytän rahayksikkönä Euroja, vaikka tuolloin 20 vuotta sitten pelattiinkin markoilla.
Ostin siis asunnon vuonna 1989, eli melkeinpä pahimman kuplan aikaan. Asunto oli Helsingissä, ihan kivalla alueella. Hintaa kaameat 116.000 euroa. Remonttiin upposi 35.000 euroa, kaikki laitettiin uusiksi. Lainaa oli pankista 120.000 euroa ja tulot minulla ja vaimollani yhteensä nettona 2500 e/kk.
Laina-aikamme oli tuolloin 22 vuotta, eli aivan järjettömän pitkä sen aikaisen mittapuun mukaan.
Vuonna 1993 olimme tilanteessa, jossa velkaa oli jäljellä vielä yli 100.000 euroa ja asuntomme arvo ehkä juuri sen verran. Minä jäin työttömäksi ja me todella elimme kädestä suuhun parin vuoden ajan. Pientä harmaata hommaa oli pakko tehdä jotta pystyi elämään.
Vuonna 1995 sain töitä ja taloutemme alkoi kohentua. Vuonna 2001 lainaa oli jäljellä 65.000 euroa ja nettopalkkamme oli noin 4500 e/kk. Jatkoimme tiivistä lainan lyhentämistä ja vuonna 2006 oli lainamme maksettu. 22 vuoden sijasta lainan maksuun meni hieman reilut 17 vuotta.
Vuonna 2006 asunto oli jo velaton, edelleen hyvässä kunnossa ja arvoa noin suunnilleen 300.000 euroa.
Tiukkaa teki alkuun, mutta lopultakin asunnon hankkiminen kannattaa aina. Pitkät laina-ajat eivät oikeasti ole pitkiä, vaan lopussa lyhennyksiä voi kasvattaa melko reilusti, kun reaaliansiotkin ovat kasvaneet.
Suurimmassa kusessa ovat asunnon vaihtajat. Jo nyt suuressa perheasunnossa jättivelkaa maksavat perheelliset pariskunnat voivat ottaa rauhallisesti. Sellainen pieni vinkki tosin, että jos käytte vieraissa tai muuten hölmöilette, niin älkää jääkö kiinni, koska taantumassa avioerokin tulee kalliiksi.
Käytän rahayksikkönä Euroja, vaikka tuolloin 20 vuotta sitten pelattiinkin markoilla.
Ostin siis asunnon vuonna 1989, eli melkeinpä pahimman kuplan aikaan. Asunto oli Helsingissä, ihan kivalla alueella. Hintaa kaameat 116.000 euroa. Remonttiin upposi 35.000 euroa, kaikki laitettiin uusiksi. Lainaa oli pankista 120.000 euroa ja tulot minulla ja vaimollani yhteensä nettona 2500 e/kk.
Laina-aikamme oli tuolloin 22 vuotta, eli aivan järjettömän pitkä sen aikaisen mittapuun mukaan.
Vuonna 1993 olimme tilanteessa, jossa velkaa oli jäljellä vielä yli 100.000 euroa ja asuntomme arvo ehkä juuri sen verran. Minä jäin työttömäksi ja me todella elimme kädestä suuhun parin vuoden ajan. Pientä harmaata hommaa oli pakko tehdä jotta pystyi elämään.
Vuonna 1995 sain töitä ja taloutemme alkoi kohentua. Vuonna 2001 lainaa oli jäljellä 65.000 euroa ja nettopalkkamme oli noin 4500 e/kk. Jatkoimme tiivistä lainan lyhentämistä ja vuonna 2006 oli lainamme maksettu. 22 vuoden sijasta lainan maksuun meni hieman reilut 17 vuotta.
Vuonna 2006 asunto oli jo velaton, edelleen hyvässä kunnossa ja arvoa noin suunnilleen 300.000 euroa.
Tiukkaa teki alkuun, mutta lopultakin asunnon hankkiminen kannattaa aina. Pitkät laina-ajat eivät oikeasti ole pitkiä, vaan lopussa lyhennyksiä voi kasvattaa melko reilusti, kun reaaliansiotkin ovat kasvaneet.
Suurimmassa kusessa ovat asunnon vaihtajat. Jo nyt suuressa perheasunnossa jättivelkaa maksavat perheelliset pariskunnat voivat ottaa rauhallisesti. Sellainen pieni vinkki tosin, että jos käytte vieraissa tai muuten hölmöilette, niin älkää jääkö kiinni, koska taantumassa avioerokin tulee kalliiksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nousivat vasta 1-2 vuotta sitten samalle tasolle kuin olivat -89.Joten asuntosí hankinta 116 teur ei täsmää mainitsemasi tämänpäivän 300 teur. kanssa.
realihintaindeksi muuttui samaksi, eikä suinkaan nimelllishinta.
Mutta tyfnylle aina sattuu näitä pullautuksia ja juuri tämän palstan Karikin möi milloin möi.
olen perheeni kanssa asunnut jo yli 7 vuotta omistusrivarissa espoossa.Ne velkaa on vielä jäljellä.Mutta on kyllä ikäni puolesti tiedossa mitä asunnot maksoi 80-luvulla ja mitä nyt.
silti kannattanut odottaa pari vuotta ja ostaa silloin 1993? Olisi nyt monta sataa tuhatta enemmän rahaa.
...luehan ajatuksella uudestaan aloittajan esimerkki ja kerro sitten, mistä ne monta sataa tuhatta ilmestyisivät, jos asunto olisi ostettu v.1993.
Vinkki: vertaa hintoja vuosina 1989 sekä 1993. Muista vähentää myös mahdollisen 4 vuoden tyfnyttelykulut "satojen tuhansien" voitosta.
Luulenpa lisäksi, että aloittaja ei olisi kyennyt ostamaan v. 1993 mitään, henkilökohtaisesta sekä Suomen/maailman taloudellisesta tilanteesta johtuen. Monikohan tyfny ylipäätään ymmärtää, että hintojen romahdus on seurausta ihmisten (myös tyfnyjen) laajamittaisesta ostovoiman romahtamisesta. Vai onko niin, että lama ei kosketa tyfnyä?
t: edellisen laman nähnyt, ja myös onnellinen velattoman asunnon omistaja
monesta seikasta:
- valtavat yliarvostukset hinnoissa
- korkeat korot
- kuluttajaluottamuksen tippuminen lattian läpi
- työttömyys
- valtion idioottimainen ratkaisu maksaa kaikki pankkien tappiot ---> kaikki lunastettu omaisuus myytiin aivan naurettavan alhaisilla hinnoilla ja tappiot laitettiin veronmaksajille
Vastaan sinulle kyllä miten ne rahat generoituvat kunhan sinä vastaat ensin minun kysymykseeni. Eikö aloittajan olisi kannattanut odotella muutama vuosi ja ostaa asunto vasta sitten?
Mistä aloittaja olisi saanut lainaa, kun eivät muutkaan samassa tilanteessa olleet saaneet? Siksihän se rommaus tapahtuu, kun suurin osa ei kerta kaikkiaan pääse omaan pankkien kiristäessä lainaehtojaan. Kun ei ne pankitkaan saa nyt lainaa mistään.
oli tuolloin työttömänä?. Oletteko te vuokralla asujat oikeasti jotenkin vajaita vai luuletteko oikeasti että työttömät paljoa ostelee asuntoja velaksi?
joutuvasi tulevaisuudessa työttömäksi, niin kannattaa asunto ostaa jo nyt. Jos taas ennakoit, että työsuhteesi jatkuu niin kannattaa odottaa pari vuotta.