Etenkin nyt äskeisen kouluammunnan jälkeen miten ihmiset viitsivät hankkia lapsia tähän maailmaan?
Kun kaikki menee pahempaan suuntaan muutenkin.
Minä en ole vieläkään saannut mitään vastausta.
Onko tämän ihmisten mielestä typerä kysymys vai eikö kukaan halua edes ajatella asiaa, että hankitaan vain koska se nyt pitää?
Kun kaikki menee pahempaan suuntaan muutenkin.
Minä en ole vieläkään saannut mitään vastausta.
Onko tämän ihmisten mielestä typerä kysymys vai eikö kukaan halua edes ajatella asiaa, että hankitaan vain koska se nyt pitää?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulenpa että maailmansodat ja muut entiset julmuudet, keskitysleirit sun muut olivat sellaisia asioita että lapsen hankintaa olisi voinut harkita... nykyään lapsikuolleisuuskin on tosi alhainen.
Miksi tehdä elämässä mitään kun kuolee kuitenkin? Pohdi sinä sitä, mutta joku sinutkin luultavasti tänne halusi. Mutta vinkkinä sinulle älä tee niitä lapsia niin kauan kun syynä mielestäsi on, että niitä pitää tehdä. Jos joskus alkaa tuntumaan siltä että haluat tehdä, niin sitten voit harkita asiaa uudelleen. Kaikki ihmiset eivät halua samoja asioita!
Niin ja ehkä sinullekkin saattaa sitten valjeta jos päätät tehdä lapsia, että niitä ei tehdä, niitä saadaan jos saadaan.
Kyllähän minä ihmettelenkin miksi kukaan tekee mitään, tai oikeastaan miksi tehdä mitään mistä ei pidä.
Minä yritän olla tekemättä mitään mistä en pidä ja vain tehdä mistä pidän.
Onhan se luonnollista että lapsia tehdään, mutta ihminen voi itse kyseenalaistaa sen.
Ja itseasiassa suurin osa ihmisistä haluaa samoja asioita, perheen, omakotitalon, auton ja työn. Kaikille oikeastaan riittää nuo asiat.
Vaikka minä päättäisinkin tehdä/kokeilla saako lapsia, ei onnistu siltikään, sitten on monta muuta ongelmaa miksen voi/saa.
voidaan elää kuin kehitysmaissa eikä laiteta niitä lapsia kouluun ollenkaan ettei kukaan hullu tuu ampumaan niitä ja tiedoks että hullu ei tarkoita sitä että lapsi olisi kasvatettu huonosti tai se on kymmenen vanhana pelannu jotain k15 tietokone peliä kyllä niitä mielenterveys potilaita tulee ihan omasta takaa ei niitä tartte siihen kasvattaa
En haluaisikaan laittaa lasta kouluun. Olen nähnyt ihmisten puhuvan koulun vaikutuksista eikä koulu tee hyvää nuorille epävakaassa iässä.
Ja lisäksi vanhempien työn ja lapsen koulun takia ei olla edes paljoakaan yhdessä.
Olenhan minäkin mielenterveys potilas ihan vain sen takia kun viitsin tuhlata aikaa ajattelemiseen.
Oletko miettinyt, että nuo pienet lattialla ryömivät tuttisuut ovat kerran tämänkin maan johtajia ja päättäjiä? Me ja meidän vanhempamme ovat rikonneet tätä maailmaa tarpeeksi, eikö nyt olisikin meidän tehtävämme kasvattaa sukupolvi, joka kykenisi parantamaan sen?
Itselläni on 10kk vanha poika (ja toinen kovasti haaveissa). En näe lastani tämän kaaoksen - jota yhteiskunnaksikin kutsutaan - uhrina vaan henkilönä, joka joskus pystyy vaikuttamaan asioihin niin yksilönä kuin yhteiskunnan jäsenenä. Tärkeintä mielestäni on kasvattajana opastaa lapsi näkemään, ettei tämä maailma kaipaa enempää uhreja, se kaipaa parantajia. En tuonut lastani tänne kärsimään, toin hänet tänne tekemään muutoksia. Ja muutoksilla tarkoitan ihan yksilötason asioita (esim. ekologisempia valintoja, luonnon kunnioittamista, lähimmäisenrakkautta).
Eikö lapset muutenkin ole merkki siitä, että vaikka ihmisiä kuolee ja pahoja asioita tapahtuu, elämä voittaa lopulta?
Meillä on tämä ajatusmaailma ihan toisinpäin.
Johtajista ja päättäjistä en nyt sano mitään kun en usko tähän ihmiskunnan systeemeihin ja mietin salaliittojakin. Ja tiedän sen että ihmiset leimaa minut heti vain sekopääksi.
En usko että tämä maailma mihinkään enää paranee, asiat vain huononevat ja maapallokin heikkenee.
Ja siitäkään en ole varma että onko ihmiset vain tyhmiä olentoja, vai halutaanko oikeastaan että asiat on näin.
Joojoo, ja tuolla meressä on jo niin paljon vettä etten mä enää viitsi kusta sinne.
Lapset vie joskus hermot, ovat kaiken aikasi vieviä vauvoja, kaupan lattialla itkuhuutoraivareita vetäviä uhmaikäisiä, kännissä kotiin rymyäviä hikisiä teinejä jotka kaiken kukkuraksi syövät ison lohkon palkkapussistasi. Silti ne ovat perheenjäseniäsi, rakkaimpia ihmisiä maailmassa. Ja osaavat olla joskus (lue: enimmäkseen) herttaisiakin sekä kaiken kukkuraksi tulevat maksamaan eläkkeesi ja vaihtamaan vaippasi vanhainkodissa. Oliko sinulla kurja lapsuus, eikö sinulla ole rakastavaa sidettä vanhempiisi? Etkö tosiaan muista lapsuudestasi sellaisia hetkiä, mitkä tekivät perhe-elämästä sen arvoista - jos ei, arvostatko edes omaa olemassaoloasi?
(ja niin kuin joku tuolla sanoi, maailma ei ole muuttumaton vaan lapsemme päättävät millaiseen suuntaan tämä maailma on menossa ja sitä kautta meillä vanhemmilla on valta vaikuttaa siihen kasvatuksella. Nyyhnyyh, maailma on kamala paikka, vedetään itsemme jojoon samantien. Ehkä sinulle ja sellaisena muuten pysyy tuolla asenteella. Minä puolestani näen tässä maailmassa ja ihmisyydessä vielä jotain hyvääkin sekä paljon, paljon potentiaalia.)
Minulla ei ole mitään ongelmaa suvun kanssa vaan ulkopuolisen elämän.
Jos hankkisin lapsia niin suku ei ole mikään ongelma vaan minä näen ulkomaailman isona ongelmana.
Ihan kuin tässä enää muistaisi lapsena oloa kun ei ajatellut mitään. Mitä muistan niin ainoat ongelmat oli se että oli tylsää enkä halunnut käydä kouluissa. Ja nyt kun on vanhentunut niin ajan kuluessa on alkanut tajuamaan miten maailma toimii ja miten huonosti asiat on niin ei enää kiinnosta mikään eikä huvita tehdä mitään.
Mutta ihmisillä on sitten tosissaan tuo ajatusmaailma että no asiat on miten on ei voi mitään, juhlitaan nyt niin kauan kun voi.
Kun minä näen ongelmia ja vääryyttä kaikkialla.
Suomikin on menossa hienoon jamaan kun vuodessa tulee kaksi kouluammuntaa mikä on vissiin ennätys.
Ehkä alkaisi sekin loppumaan ettei Suomi ole mikään paratiisi.