läheisyyttä jos ei oo ollut mikään halityyppi? Mites sitä rupeis harjotteleen? Huudanko halit aina mennen tullen, rupeanko taputtelemaan työkavereita vai aloitanko perheestä? Mies on halityyppi, itse vetäytyjä. En oo oikein nähnyt halaamisen ideaa mut uskon et siinä on voimaa.
voiko
opetella
9522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
helposti käy jos ei ole tottunut siihen.
kait sinäkin opit kunhan harjoittelet:)
Itse olen aina ollut sellainen halityyppi mutta nyt ei ole juuri ketä halata.
haliminen on täekeää, kuin myös ystävien.
Halia voi iloon ja suruun.
Aloita perheestä. Haleja.
kaikkia halaileen kaikki ei tykkää siitä että tullaan liian lähelle siitä on tehty ehkä vähän liian iso asia nykypäivänä varsinkin nuorten keskuudessa mut esim mun kakskytseittemän vee tytär ei tykkää kun tullaan kiinni itelle se on ollu enemmän sellainen lohdutukseen kuuluva ele tietty oman miehen kanssa se on vähän eri juttu ei kai sitäkään aina tarvi lohduttaa sitä tulee useimminkin suukotettua kun halattua mutta kai siihenkin oppis jos vaan opettelis.
totta, ei nuoretkaan kaikki tykkää liiasta halailusta.
vaikken tykkääkään halailla ja pussailla puolituttuja.
En tunne olevani tunnevammainen, vaikka haluankin säilyttää oman tilani liialta lähentelyltä.
Kaipa tuokin tapaa opitaan, tai ollaan oppimatta kotona.
Minusta tuntea voi sydämessään, ilman, että sitä tarvii teatraalisesti esittää, jollain amerikkalaisten tarjoamalla *pussaa, vaikket todellisuudessa välitä puupennin vertaa*- mallilla.
kun eräs Amerikassa kauan asunut rouva kajautti aamulla "Good morning" ihan aidosti täällä Pohjolassa.
Rouvalla oli ollut kova elämä. Elämä ei ollut pelkkää päivänpaistetta Amerikoissa.
Väkisellä ei voi opetella asioita, jotka eivät tule luonnostaan. Spontaaneissa tilanteissa käryää heti, valmistautumista vaativissa tilanteissa jokainen näkee, jos näyttelee.
Itse en siedä mitään fyysistä kontaktia kenenkään kanssa. Peräydyn heti, jos joku koittaa lämiä. Vanhemmiten, se heijastuu jo seksi-elämäänikin.
Noh, on poikkeuksiakin, kuten aina. Fyysisesti mielenkiintoisin kokemukseni oli nuorenpana jossain festareilla ollut iso ryhmäsuudelma. Ryhmäseksi ei edes kiinnosta muuten kuin katseltuna.
Tuosta voimasta. Se voi olla siis erittäinkin voimakas voima. Mutta, kuten minun tapauksessani, se toimii päinvastoin kun läpsivä jediritaritar ehkä haluaisi.
Ite olen opetellut liki 20v ja nyt jotenkuten siedän haluksen, mutta en itse vapaaehtoisesti halaa ketään.
Mutta aloita esim. taputtamalla olkapäälle jne ja vastaanottamalla haluksia sillointällöin....mie aattelin sitä halaajaa koirana joka innokkaana tulee tervehtimään, sitten aattelin että rapsutan sitä sieltä lapaluusta ja niin edelleen...ehkäpä kohta osaan ajatella sitäposkisuudelmaa koirannuolaisuna, sitä en vielä siedä!
Toi viittaus iloiseen halin tarpeessa olevaan koiraan oli ihan kiva. Jätin alussa mainitsematta että halaamattomasta lapsuuden perheestä itsekin tuun. Ei mitään haleja koskaan eikä sanallisestikaan "puhuttu pehmeitä". Tunteiden voimakkuuden tosia kohtaan sai ihan arvata. Ja kun ei ollut sisaruksiaan. Kyllä se sieltä juurilta juontaa. Mut kiva ajatus että omassa aikuiselämässään voi silti pikkusen pehmetä tässäkin mielessä. Tähän asti on kosketus tuntunut vaikkapa teennäiseltä ja kyllähän se parisuhteessakin tuntuu ja näkyy. Ylättäisit joskus mun sanoo mieskin. No oon aatellukki....