Ei polku aina ruusuinen
unelmia täytä.
Ei valo kanna pimeään,
suuntaa tielle näytä.
Kasvaa siellä ohdakkeet
ahtaaks` polun tehden.
Ei helppo ole taivaltaa
löytääkseen onnen lehden.
Tuoll` jossain siintää Onnenmaa,
sitä kohti kuljen.
Jää silloin turha kauas taa,
sen mielestäin pois suljen.
Kun vihdoin saavun perille,
sydämein onnen kohtaa.
On siellä rakkaus ikuinen,
valo kirkas aina hohtaa.
Tuo unelma on -
kenties harha vaan,
mutt` usko, toivo elää.
Jos onnen joskus saavutan,
siell` ilon soinnut helää.
unelmia täytä.
Ei valo kanna pimeään,
suuntaa tielle näytä.
Kasvaa siellä ohdakkeet
ahtaaks` polun tehden.
Ei helppo ole taivaltaa
löytääkseen onnen lehden.
Tuoll` jossain siintää Onnenmaa,
sitä kohti kuljen.
Jää silloin turha kauas taa,
sen mielestäin pois suljen.
Kun vihdoin saavun perille,
sydämein onnen kohtaa.
On siellä rakkaus ikuinen,
valo kirkas aina hohtaa.
Tuo unelma on -
kenties harha vaan,
mutt` usko, toivo elää.
Jos onnen joskus saavutan,
siell` ilon soinnut helää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kun joskus löytäisikin, mutta se lienee utopiaa.
Ja onko sitä paljon puhuttua ikuista rakkautta ?
Mutta runosi on nautinnollista luettavaa,
kiitos siitä ja toivosta - jota ei kannata menet-
tää koskaan.
Toiveissa on hyvä elää, ajatuksissaan voi luoda
vaikka kuin kauniin mielikuvan Onnenmaasta, mutta utopiaa, kuten kirjoitit, on se vainen, haaveeksi jää. Ei sellaista voi kokea tässä elämässä, eikä varsinkaan nyky maailmassa. Kaikki on häilyvää ja
helposti särkyvää kuin kristallimalja hatarissa käsissä. Mutta jos ei ole toivoa, ei ole elämääkään - parempi elää unelmissa kuin lyöttäytyä epätoivoon, siitä ei seuraa kuin "hidas kuolema". :)
Kiitos linda, kun kävit vierailulla,
ei kuin tuulta päin, tukka putkella :))
"Muuttuva on ihmisen ajatus niin kuin
syksyinen sääkin, auringonpaisteesta
sateeseen ja tuuleen."
Terv. merluza