Olen tässä itsekseni lukenut koiranpsykologiaa koskevia kirjoja..niin tai kaikki jotka olen saanut käsiini..
Kaikki alkoi siitä kun en oikein millään päässyt 2 ja puol vuotiaana mulle tulleen pitovaikeuskoirani pään sisälle ihan " normaaleilla" keinoilla..Komentelulla ei tullut minkäänlaista tulosta ja kaikenlaisilla alentamisyrityksillä mentiin vaan taakseppäin, ja mä olin jo ihan varma ettei mistään enää tuu mitää, etteikoirakaan kohta enää luota muhun..mullakun oli tapana hermostua ja käyttää ääntä suhteellisen voimakkaasti (kun en muutenkaan mikään pieniääninen ole)eikä siitä, tietenkään, mitään apua ollut..Rupesin lukemaan erilaisia koiran käyttäytymisestä ja " lempeästä" koulutuksesta kertovia kirjoja...Ja tulin siihen tulokseen että: me kohdellaan usein koiria aivan liian inhimillistäen niitä...Ja kehutaan ja torutaan ihan väärissä paikoissa ja väärinä aikoina..Kaikki on niin pienestä kii!Esimerkkinä oman koirani pissakäyttäytyminen..Koira ei osannut pissata kun käskystä ulos!!Se oli niin epävarma, kun oli ollut sisällepissaaja, ja aamusella kireessä tuli vahingossa sanottua ei-aina-niin ystävälliseen sävyyn, että pissalle nyt..Lopulta koira ahdistui niin paljon, ettei pissaamisesta tullut yhtään mitään, se oli vaan yhtä pyörimistä...Nyt meillä herätään aina kahta tuntia ennen töihinlähtöä, että on aikaa kunnolla ulkoilla, eikä käskyäkäytetä ollenkaan!Aina kun on koira on itsenäisesti pissannut se saa namin ja kehuja..Eikä mitään sisälle tai ulos pissimisongelmia ole sattunut!Meillä ulkolenkeistä onkin tullut nyt hyvin riemuukkaita kolmen koirani kanssa kun mamma koko aika jakelee nameja..kaikillehan on annettava kun yks pissaa..No, hauskaahan sen pitäiskin olla, molemmilla...
Kaikki alkoi siitä kun en oikein millään päässyt 2 ja puol vuotiaana mulle tulleen pitovaikeuskoirani pään sisälle ihan " normaaleilla" keinoilla..Komentelulla ei tullut minkäänlaista tulosta ja kaikenlaisilla alentamisyrityksillä mentiin vaan taakseppäin, ja mä olin jo ihan varma ettei mistään enää tuu mitää, etteikoirakaan kohta enää luota muhun..mullakun oli tapana hermostua ja käyttää ääntä suhteellisen voimakkaasti (kun en muutenkaan mikään pieniääninen ole)eikä siitä, tietenkään, mitään apua ollut..Rupesin lukemaan erilaisia koiran käyttäytymisestä ja " lempeästä" koulutuksesta kertovia kirjoja...Ja tulin siihen tulokseen että: me kohdellaan usein koiria aivan liian inhimillistäen niitä...Ja kehutaan ja torutaan ihan väärissä paikoissa ja väärinä aikoina..Kaikki on niin pienestä kii!Esimerkkinä oman koirani pissakäyttäytyminen..Koira ei osannut pissata kun käskystä ulos!!Se oli niin epävarma, kun oli ollut sisällepissaaja, ja aamusella kireessä tuli vahingossa sanottua ei-aina-niin ystävälliseen sävyyn, että pissalle nyt..Lopulta koira ahdistui niin paljon, ettei pissaamisesta tullut yhtään mitään, se oli vaan yhtä pyörimistä...Nyt meillä herätään aina kahta tuntia ennen töihinlähtöä, että on aikaa kunnolla ulkoilla, eikä käskyäkäytetä ollenkaan!Aina kun on koira on itsenäisesti pissannut se saa namin ja kehuja..Eikä mitään sisälle tai ulos pissimisongelmia ole sattunut!Meillä ulkolenkeistä onkin tullut nyt hyvin riemuukkaita kolmen koirani kanssa kun mamma koko aika jakelee nameja..kaikillehan on annettava kun yks pissaa..No, hauskaahan sen pitäiskin olla, molemmilla...
Vastaukset 5
Vanhimmat
,toimiiko nuo lempeät menetelmät. Itselläni on kahdesta kettuterrieristä ja westiestä koostuva lauma, ja kyllä meillä tarvitaan niitä koviakin otteita. Olen kokeillut tuota pehmeää kasvatusta, mutta koirat pyrkivät käyttämään hyväkseen minua ja yrittivät dominoida. Nami-automaatiksi kai luulivat. Nykyisin olen luopunut pehmeästä kasvatuksesta ja tarvittaessa äksyilevä tai tottelematon koira lähtee niskavilloista puolentoista metrin korkeuteen puhutteluun. Kovan luontoiset terrierit vain vähän tuhahtavat puhuttelulle, eivät mitenkään menetä luottamustaa minuun ja uskovat taas jonkin aikaa että olen pomo. Pehmeämmän luonteiselle koiralle tällainen kohtelu voisi johtaa ikuiseen traumaan. Opetelkaa tuntemaan koiranne ja rankaiskaa(/palkitkaa) sen mukaan!
Totta..osittain..Itse en kannata kovia menetelmiä..En kurispantaa, enkä repimistä, mutta enhän terrierejä tunnekkaan..Joskin olen sitä mieltä, että vaivan ja ajan kanssa pääsee kovemmankin koiran pään sisälle ihan vaan normaalilla äänellä ja otteilla..Omat koiranikaan kun eivät ole helpoimpia rotuja..Pehmeämmät menetelmät pitää vaan alottaa pennusta lähtien..Välttää turhaa huutamista ja raivoilua, kun ei sillä tulosta oikesti saa aikaiseksi yhtään sen enempää..Ei meilläkään koirat hypi pöydillä, ja tarvittaessa kyllä minäkin ojennan niskavilloista, tosin, ei ole tarvetta nostella koiraa ilmaan asti..Eli asialla on tietysti yhtä monta puolta ja mielipiteitä yhtä monta kuin koiria..Maalaisjärjellä pärjää...Ottaa vaan huomioon, ettei koirat todellakaan ajattele niinkuin ihmiset, ja ne kuulee monta kertaa paremmin kun me, eli miks huutaa..koira oppii vaan siihen..Ja totteleeko se kovapää oikeasti muka paremmin jos rääkäset kurkkusuorana että hel...!!meillä voi kiroilla jos siltä tuntuu ihan normaali äänelläkin!käyttää vaan äänen painoaan erilailla eri tilanteessa..
rakastakaa hurttianne ja koittakaa kestää jos hermot menee..Kaikilla menee joskus..Parempi vaan yritää ottaa huumorilla!piis&luv
On ihan totta, että monet ihmiset eivät tule ajatelleeksi, miten koiraeläimet viestivät, eivätkä pysty kommunikoimaan niiden kanssa oikein. Minullakin on 3 koiraa, ja kun omistaa useamman koiran, jotka muodostavat pienen lauman, voi nähdä ja ymmärtää, miten ne kommunikoivat keskenään, MITEN rankaisevat ja palkitsevat toisiaan.
Koiralauman johtajana minun pitää osata sekä murista ja heiluttaa häntää (naisihmisenä minäkin turvaudun kuitenkin nameihin). Joskus, onneksi harvemmin, tarvitaan myös kunnon alistamista (koira kaadetaan kaulasta tai kurkusta kiinnipitäen ja hurjasti muristen, mutta koiran on voitava luottaa siihen, että sitä ei missään nimessä satuteta, koiraa EI lätkitä eikä lyödä, se ei ole koirien kieltä!). Sellainen tilanne on edessä, kun koira esim. selvästi haastaa kamppailuun, silloin sille on osoitettava kuka on lauman johtaja. Näin toimitaan koiraeläinten laumassa. Yleensä esim. terve uroskoira yrittää jatkuvasti päästä lauman arvojärjestyksessä ylemmäs, (koska luonnossa vain vahvimmat yksilöt pääsevät jatkamaan sukua.) Ellei ihminen kuitenkin pysy laumanjohtajana, seuraa monenlaisia ongelmia, mm. aggressiivisuutta, kun laumanjohtajaksi päässyt koira päättääkin puolustaa laumaansa.
Useimmat koiranomistajat onneksi pärjäävät koiransa kanssa ihan murisemattakin. Mutta jos koirasta kehittyykin ns. ongelmakoira, ei auta jos sitä vain yritetään ymmärtää, ja sille vain höpötetään jotain, mitä se ei alkuunkaan käsitä. Ensiksi on muutettava oma asenne ja käyttäytyminen, ja sitten tehtävä töitä sen koiran kanssa.
Parhaiten koira oppii kuitenkin kehumalla, ei torumalla, joten töitä kannattaa tehdä jo ennen kuin niitä ongelmia tulee!
Naisihmisenä ja kolmen koiran lauman johtajana minäkin turvudun nameihin..Onneks jollain muullakin on päässä " napsahtanut " kun on kolme koiraa ottanut..ha ha..ja meille neljäs tulossa..ehkä, kun pentuja tulossa...
Samaa mieltä