Olen päättänyt lopettaa rehellisen elämän. En jaksa olla enää rehellinen, enkä edes halua. Miksikö? Miksi ei. Mitä rehellisyys loppujen lopuksi kannattaa tässä elämässä? Mitä sillä saa? Sillä ei saa yhtään mitään kuin pahan mielen ja syytöksiä, että kuitenkin valehtelee. Kun kukaan ei usko kuitenkaan, mitä väliä sillä sitten on valehteleeko kuitenkin.
Mulle rehellisyys on ollu tärkeetä ja oon itsekin pitäny sen linjan tähän asti, etten valehtele asioista. Olen todennut, ettei mulla ole mitään syytä valehdella kenellekään. Miksi ihmeessä? Jos on asioita mistä en halua puhua niin sitten en puhu niistä vaan jostain muusta tai sanon suoraan etten halua sanoa jotain. Eikä kaikki asiat kuulukaan kaikille.
Mä olen ollut rehellinen, mutta siitä on koitunut vain pahaa mieltä enemmän kuin luulisi. Jokainenhan toivoo, ettei toinen valehtelisi vaan puhuisi totta kaikesta. Joskus valkoinen valhe on sallittu joillekin, mutta en tiedä. Se, että voi luistaa jostain asiasta tai ei halua puhua siitä tms ei oikeuta minun mielestäni minkäänlaiseen valheeseen.
On sanottu, että totuus satuttaa. Totta, se voi satuttaa, mutta miksi ihmeessä valhe ei satuttaisi? Itse ainakin olen halunut, ettei mulle valehdella, vaikka se totuus olisi kuinka satuttavaa tahansa. Totuus on aina parempi kuin valhe. Kyllä niitä esimerkkejä saa, että totuus voisi olla huonompi kuin valhe ja saattaisin ehkä jossain yhtyäkin samaan ajatukseen, mutta oon silti totuuden kannalla. Asiat on helpompi hyväksyä, jos tietää totuuden eikä siinä enää tarvitse miettiä valehteleeko toinen vai ei. Millä sen edes tietää joistain asioista? Ei kai millään, ellei satu itse tietämään asioita paremmin.
Olen miettinyt mitä kaikkea totuuden sanominen on saanut aikaan muissa ihmisissä ja mitä se olisi saanut aikaan, jos he eivät tietäisi totuutta joistain asioista. Joskus jätän sanomatta asioita, onko se jo valehtelua?! Tavallaan kai, jos se asia koskee toistakin osapuolta, mutta itse jätän sanomatta asioita mille ei voi enää mitään tai mitkä eivät periaatteessa kuulu muille. Tietenkin luulisi, että kavereille voisi puhua kaikesta, mutta ei tarvitse, olen sitä mieltä.
Nyt jos itse pidättäydyn totuudesta jatkossa niin mitä se mahtaa muuttaa? En tiedä. En tiedä osaisinko valehdella suoranaisesti asioita. Joskus tekis mieli olla ylirehellinen ja sanoa ihmiselle, että sen teot satuttaa mua ja etten tykkää sen tietyistä tavoista. Joskus olen mustasukkainen, vaikken sitä juurikaan koskaan näytä. Onko tunteiden piilottaminen valehtelua vai mitä se on? Miksi näitä tunteita tulee, että pää meinaa hajota ja miksi ei itsekään aina saa totuutta suusta ulos vain jättää asiat sanomatta. Siksi, kun se ei muuta mitään. Se ei auta minun asioita eteenpäin vaan luulen että vielä totuudempi saisi minut itseni vieläkin enemmän palasiksi. Jos minä kerron kaiken mikä mielessäni liikkuu mitä haluan, mistä en pidä tai mistä pidän. Joskus se saattaa auttaa, mutta ei kaikessa. Joskus täytyy suojella itseään. Parempi siis valehdella muille, paitsi sille joka on siinä kaikkein lähimpänä jonka kanssa haluaa jakaa kaiken, sille ei valehdella!
hmh, mielipiteitä?
Mulle rehellisyys on ollu tärkeetä ja oon itsekin pitäny sen linjan tähän asti, etten valehtele asioista. Olen todennut, ettei mulla ole mitään syytä valehdella kenellekään. Miksi ihmeessä? Jos on asioita mistä en halua puhua niin sitten en puhu niistä vaan jostain muusta tai sanon suoraan etten halua sanoa jotain. Eikä kaikki asiat kuulukaan kaikille.
Mä olen ollut rehellinen, mutta siitä on koitunut vain pahaa mieltä enemmän kuin luulisi. Jokainenhan toivoo, ettei toinen valehtelisi vaan puhuisi totta kaikesta. Joskus valkoinen valhe on sallittu joillekin, mutta en tiedä. Se, että voi luistaa jostain asiasta tai ei halua puhua siitä tms ei oikeuta minun mielestäni minkäänlaiseen valheeseen.
On sanottu, että totuus satuttaa. Totta, se voi satuttaa, mutta miksi ihmeessä valhe ei satuttaisi? Itse ainakin olen halunut, ettei mulle valehdella, vaikka se totuus olisi kuinka satuttavaa tahansa. Totuus on aina parempi kuin valhe. Kyllä niitä esimerkkejä saa, että totuus voisi olla huonompi kuin valhe ja saattaisin ehkä jossain yhtyäkin samaan ajatukseen, mutta oon silti totuuden kannalla. Asiat on helpompi hyväksyä, jos tietää totuuden eikä siinä enää tarvitse miettiä valehteleeko toinen vai ei. Millä sen edes tietää joistain asioista? Ei kai millään, ellei satu itse tietämään asioita paremmin.
Olen miettinyt mitä kaikkea totuuden sanominen on saanut aikaan muissa ihmisissä ja mitä se olisi saanut aikaan, jos he eivät tietäisi totuutta joistain asioista. Joskus jätän sanomatta asioita, onko se jo valehtelua?! Tavallaan kai, jos se asia koskee toistakin osapuolta, mutta itse jätän sanomatta asioita mille ei voi enää mitään tai mitkä eivät periaatteessa kuulu muille. Tietenkin luulisi, että kavereille voisi puhua kaikesta, mutta ei tarvitse, olen sitä mieltä.
Nyt jos itse pidättäydyn totuudesta jatkossa niin mitä se mahtaa muuttaa? En tiedä. En tiedä osaisinko valehdella suoranaisesti asioita. Joskus tekis mieli olla ylirehellinen ja sanoa ihmiselle, että sen teot satuttaa mua ja etten tykkää sen tietyistä tavoista. Joskus olen mustasukkainen, vaikken sitä juurikaan koskaan näytä. Onko tunteiden piilottaminen valehtelua vai mitä se on? Miksi näitä tunteita tulee, että pää meinaa hajota ja miksi ei itsekään aina saa totuutta suusta ulos vain jättää asiat sanomatta. Siksi, kun se ei muuta mitään. Se ei auta minun asioita eteenpäin vaan luulen että vielä totuudempi saisi minut itseni vieläkin enemmän palasiksi. Jos minä kerron kaiken mikä mielessäni liikkuu mitä haluan, mistä en pidä tai mistä pidän. Joskus se saattaa auttaa, mutta ei kaikessa. Joskus täytyy suojella itseään. Parempi siis valehdella muille, paitsi sille joka on siinä kaikkein lähimpänä jonka kanssa haluaa jakaa kaiken, sille ei valehdella!
hmh, mielipiteitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Valheesta jää lopulta kiinni.
Jos tulee tämmönen tilanne että tuntuu et ois parempi valehdella niin silloin pitää mennä itteensä.
Ei maailma oo aina mustavalkonen.
Sä pystyt kertoo totuuden.
Ei sitä heti pidä kertoa mutta voit antaa nyökkäyksiä siihen suuntaan.
Ei valehtelulla pitkälle pötki.
Mikä hyvää siit koituis että ihminen voittais itselleen koko maailman mutta tuomitsis itsensä tuhoon.
Tilanteen mukaan on joskus hyvä mennä.
Kuitenkaan rehellisyyttä unohtamatta.
esimerkiksi pidin todellisen minäni piilossa opettajilta,luokkatovereiltani ja muilta piilossa
ihan vain jotta koska halusin tietää onnistuisinko valehdella samoille ihmisille 3 vuotta jäämättä kiinni...loppujen lopuksi kerroin itse yhdelle heistä ,mutta kukaan muu ei vielä tänäpäivänäkään tiedä todellisesta minusta,eli mitä tästä opimme?valheella voi suojata yksityisyytensä
ei ei siitä valheesta ei voi jäädä kiinni
Minkä takia sun tarvii tälläsiä miettiä, kui et voi olla vaan oma ittes? Jos jossain tilanteessa omana ittenäs kertoisit valeen vaikka valkoisenki ni mikset voisi sitä sanoa ja jos taas sanoisit totuuden niin sano se. Ei tartte olla joka tilanteessa joko rehellinen tai valehtelija. Tottakai sen verran saa miettiä ettei tahallaan satuta jotakuta arassa asiassa, järjen käyttö on sallittua.
just niin asia voi olla niin että rikollinen voi olla paska no niin on voi voi rikollinen vaimonsa kanssa ja just niin vaan perään poliisit ja silmin näkijät laittaa että aatelkaa miltä teistä tuntuis jos olette vankilassa vaikka monta viikkoa tai vuotta niin ja valehtelustakin valehtelusta jää kiinni vaikka kuka sillä mäkin olen joskus valehdellut koulussa silloin kun olin jotakin 8.v ja mä olin silloin kakkos luokalla ja mua hävetti kun ope pyysi muua kuulusteluun joten mieli piteitä tähän viestiin lähettäkää
mitä viestilläsi yritit sanoa...
mä olen kuitenkin naimisissa ihmisen kanssa joka on vankilassa, olisin ollut todistaja jos joku multa olis jotain kysynyt, mutta kun ei kysynyt niin en kertonut (siis kun rikos tapahtui), en mä soittanut poliisille ja sanonut et tien jotain, vaan annoin olla, valehtelinko? suojelinko toista? vai aiheutinko hänelle enemmän pahaa? sitä en tiedä itsekään, enkä halua tietää, asiat on näin ja näin ne menee...
eli nyt hän vankilassa ja minä en, hänelle en valehtele koska olen mieltä että kohtele toista niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan.
valehtelu joskus pelastaa pahasta tilanteesta, joskus taas tilanne vaan pahenee, yleensä valheesta jää kiinni, viimeistään kun unohtaa itse mitä on valehdellut ja puhuu itsensä pussiin.
ÄLKÄÄ valehdelko vaikka totuus joskus tuntuu pahalta, tai vaikka se joskus toista satuttaa, jos et voi olla rehellinen, älä sano tai tee mitään vaan ana muiden hoitaa asiat ilman sinua :P
'I can fool people but I cannot fool my heart'
Eli älä ainakaan valehtele itsellesi. Muita pystyy vedättämään miten haluaa, mutta jos alkaa huijaamaan itseään, siitä ei seuraa kyllä mitään hyvää. Huom! EN ole sitä mieltä, että jatkuva valehtelu kannattaa! Ei varsinkaan kannata valehdella varsinkaan tärkeissä asioissa. Pienet valkoiset valheet tosin ovat useimmiten ok, esim silloin kun tyttöystävä kysyy, pidätkö hänen uudesta paidastaan tms..
valkoinen xDDDD :D
Älä hyvä ihminen tee sitä.
olevan rehellinen. Kun sanoin maikalle, että lintsasin, koska en kestä kattoo sen rumaa pärstää, olin kyllä rehellinen, mutta tahdikkuuden rajat paukkui aika kiitettävästi. Kiitettävä tosin ei ole sana, joka kuvasi arvosanaani sen jälkeen.