ulkonäköpaineet

Mä oon käyttäny tätä samaa vertausta jo monessa eri viestis mut kai se käy tähänkin:
Mä luin psykologian tunnil sellasest testis mis naisille meikattiin arpi otsaan. Kun meikkaaja sit sano naisille ku ne oli poistuneet peilin edestä et vielä vähän korjaa arpea niin pyyhki siiten sen pois.
Kun naiset puhuivat sitten valvotusti eri henkilöiden kanssa niin heidän mielestään henkilöt olivat etäitä, kylmiä jne.
He luulivat että arpi sai heidät olemaan etäitä vaikka arpea ei edes ollut.

Eli jos keskittyy liikaa johonkin juttuun, oli se ulkonäkö tai jotain muuta niin liika itsensä miettiminen muiden edessä saa aikaan vain ahdistuneisuutta.

Älä ajattele asoita, jotka saa sun olon surkeeks.
Ajattele iloisia asioita, asoita jotka muistutavat kuinka hyvä ihminen olet.

Sä kelpaat just sellasena kuin olet.

Eihän kukaan täydellinen ole täydellinen ulkonäönsuhteen.

Sää oot paras sellaisena kuin oot!!!
Älä mieti aina mitä huonoo sussa on, ota kuva ja kato siitä kaikki asiat mitä itsessäs pidät.
Sää oot katellut niin paljon sun huonoja puolia, et oot tullut sokeeksi sille mitä hyvää näet itsessäs.
Kato jatkossa peiliin asenteella mitä hyvää minä näen.
TSEMPPIÄ!!!

Olen huomannut, että kaverisuhteissa yms. luonne vaikuttaa enemmän, kuin ulkonäkö. Meillä kaikilla on erilaiset mieltymykset ja niin myös ulkonäköönkin. En usko, että kukaan kaverisi haluaisi sinusta erilaisen. He hyväksyvät sinut sen näköisenä kuin olet. Tutustu rohkeasti uusiin ihmisiin ja ota kehut vastaan avosylin!
Minulla itsellä on myös jonkin verran ulkonäköpaineita ja se tuottaa myös mulle samanlaisia ongelmia. Mutta sitten ajattelen, ettei kukaan voi olla täydellinen. Olen sen huomannut itsekin, että peili ja kamera näyttää erilailla. Mutta uskon peiliin, kavereihin ja itseeni.
Toivon, että jos mikään muu ei auta, uskaltaisit puhua tästä jollekin. Ainakin terveydenhoitaja tai koulukuraattori osaavat auttaa sinua. Sinä tarvitset vain itsetunnon kohotusta!

Mä en kans saa otettuu galleriaa järkevää kasvokuvaa.Mun mielestä mä näytän peilistä katsoen joskus jopa hyvältä,mut kaikis kuvissa oon ihan hirveen näkönen.

Moi! siis okei, mä todella ymmärrän tuon tunteen. olin itse myös nuorena sellainen, en koskaan tyytyväinen ulkonäköni ja murehdin sitä liikaa. annoin sen vaikuttaa aivan liikaa kaikkeen. ja itsetuntoni oli huono.

huonot uutiset ovat siis ne, että sä murehdit liikaa, saat itsesi tuntemaan rumaksi, riippumatta siitä millaiselta näytät, ja se huonontaa itsetuntoasi.

hyvät uutiset on, että ainakin puolet on valhetta: eihän nyt kukaan niin helv*tin ruma ole, että hulluksi pitäisi tulla. olet itse myös siinä asemassa että voit itseäsi auttaa. ja lopettaa.

ulkonäköön kaiken lataaminen:itsetunnon ja tunteiden ja elämän on typerää. koska ulkonäkö on suhteelista. sä voit puunata ittees vaikka kuinka ja silti olla tyytymätön, koska kauneus, kaikista meikkifirmojen valheista huolimatta, on enemmänkin kiinni siitä mitä tunnet. ja nyt: mieti!
tarkkaile muita, kaikki ovat erinäköisiä, loppujen lopuksi vaikka katsoisit maailman huipputähtiä, hekin näyttävät aivan erilaisilta, mutta ovat kaikki silti kauniita. ja jotain yhteistä heillä kaikilla ns. kauniilla on. itsetunto. he kantavat itsensä kauniisti, eivät pyytele anteeksi olemassa oloaan. tuntuvat olevan avoimia, avoimuudella jokaisen ihmisen synnynnäinen karisma näkyy, ja suurinosa on useammalla tavalla positiivinen kun negatiivinen.

milloin ihminen on kauneimmillaan. katsopa. silloin, kun hän ei tajua olevansa kaunis, tai muutakaan. katsopa meikattuja tyttöjä/naisia, jotka tiedostavat itsensä: tarkkailevat selkeästi ilmeitään ja eleitään, osa on olevinaan ne. kohta he eivät näytäkään niin kauniilta...ja katso ihmisiä, jotka ovat mitä ovat, rehellisesti ja aidosti, hymyilevät ja loistavat.

ja miten tämä kaikki liittyy kuviin?
ei ole väliä, millaisia kuvia otat, kun itsetuntosi on huono, et ole niihin tyytyväinen kuitenkaan.
ei ole väliä laitatko meikkiä vai et, et pysty piiloutumaan itseltäsi.
eikä itsetuntosi ole huono ulkonäön vaan vertailun takia. jostainhan sinäkin määrittelet mikä on kaunista ja mikä ei.

kuka sinulle on sen määritellyt?

ihon voi parantaa. itselläni oli akne ja marssin ihotautilääkärille, joka antoi lääkettä ja paranin. terveelliset elämän tavat antaa hyvänolon tunteen lisäksi terveemmän kehon, paremman kropan ja myös ihon!
rentous ja luottamus sekä terve itsetunto tuo olemukseen varmuutta. hyvä ryhti tekee kaikista kauniimpia. aktiivisuus elämässä tekee sinusta ihmisenä sekä laajanäköisemmän, että mielenkiintoisemman ihmisen.

itsesääli vie ryhtisi kumaraan ja aiheutaa masennusta ja lamaannusta aktiivisuuden sijaan. itsekeskeisyys ei annan aihetta olla kiitollinen mistään, vain arvostella kaikkea. vertailu muihin vie lopunkin itsetuntosi ja aiheuttaa loputonta tyytymättömyyttä.
ja kun otat mallisi mediasta olet varmasti "tuhon tiellä'" sen sijaan, että käyttäisit oikeasti omia aivojasi miettimään, mikä on oikeasti tärkeää: hel*etin kaunis pärstä, vai rikas eletty elämä.

sinulla saattaisi olla ne molemmat, mutta kauneuttasi et koskaan negatiivisuudeltasi huomaa, ja rikasta elämää et saa, koska jäykistät ja vangitset itsesi.
ja vaikka kuka kehuisi sinua miten, tai vaikka maailman kauneimmat ihmiset pitäisivät sinua kauniina, ei sillä ole väliä, koska sinä et sitä usko, kuule, et näe. ja jos se hetkeksi auttaisikin, ei se muuta sinua tai itsetuntoasi oikeasti. siihen pystyt vain sinä.

ja tämän tiedän, koska... no, itsekin olen käynyt tuon läpi, ja voin kertoa kokemuksesta, että kyllä, ihon paraneminen oli iso ilo itselleni, mutta se ei yksin riittänyt. aloin tehdä asioita, missä voin kohdata haasteita, kehittyä ja toteuttaa itseäni, ja tottakai, aloin pitää itsestäni huolta. kaiken tämän päätin tehdä "vaikka olisin miten ruma. mä aijon elää!" ja kas kummaa, en mä enää pidä itseäni rumana. pikkuhiljaa aloin huomata kauniita puolia itsessäni, arvostaa itseäni ja omia vahvuuksiani ja niin edelleen. mutta se on tehtävä itse.

no, olenko mä kaunis? who cares, mä olen mä, ja se on just hyvä näin. joten kyllä, mä olen siinä mielessä kaunis, että en haluaisi kukaan muukaan olla. mä tykkään jopa "virheistäni", mun mielestä ne antaa väriä ja luonnettta. :)

irc-kuvat.. niin, näinkö vit*n tärkeitä ne oikeasti on. hankipas joku ihan oikee elämä. ja ota uusia kuvia sitten toisella ja paremmalla fiiliksellä!

..Sinulle melkein asiallinen kommentti.Irc-Galleria on syvältä enkä tajua mitä jännää on laittaa ruma naamansa nettiin ja sitten vielä; Tyttöjen meikkaus! Teillä naisilla olekaan mitään muuta mielessä muuta kuin jotkut vitun meikit jotka on testattu johonkin elukoihin vaan sen takia että te naiset saatte jotain pahahajuisia hajusteita ja rumia meikkejä!

Aika moni on samaa mieltä? Vai?..

Sama ongelma. :s
Irg-galleriassa puolisen vuotta vanha kuva.
Meikkaan, kokeilen eri vaatteita ja laitan hiukset hyvin. Peilistä, kun katsoo itseään näyttää ihan hyvältä ja on aina sellanen fiilis "Jes, nyt varmaan jonkun kuvan on pakko onnistua."
Todellisuudessa muokkaan kuvia monta tuntia, mutta loppujen lopuksi se sama vanha kuva on ja pysyy siellä irc-galleriassa.
Jos myöhästyn vaikka koulusta ja joudun yksin kulkemaan käytävien läpi missä on muita oppilaita tulee aivan hirveä olo, tekisi mieli vajota maan alle. Tuntuu, että kaikki vain tuijottavat ja alan miettimään mitä virheitä minussa on.
Kaupunkiin, jos pitäisi mennä ostamaan uusia vaatteita käyn useimmiten vain yhdessä kaupassa, en kehtaa mennä enään siitä kaupasta ulos mihin olen mennyt.
Omistan paljon kavereita ja oikeastaan kukaan ei ole edes sanonut ulkonäöstäni mitään negatiivista. Itsetuntoni on jostain syystä vain todella alhainen. Se on ylitsepääsemättömän vaikeaa kulkeä ikäisteni tyttöjen tai poikien ohi, joudun kiertämään kauempaa.
Tämä ongelma vaikeuttaa elämääni aivan liikaa ! Ajattelen liikaa sitä mitä muut minusta ajattelevat, yritän tavoitella täydellisyyttä, mutta en pysty siihen. Aina löydän jotain virheitä itsestäni "leveä pää, iso perse, ruma nenä jne."
Tätä tunnetta ei tiedä kukaan muu kuin sellainen joka itse on kokenut tämän saman, joka päiväisen helvetin. :s
En pysty edes roskia viemään ulos ilman, että meikkaan ennen sitä.